Tahtoisin siilipehmolelun.
Ja tahtoisin pelata jonkun kanssa sitä ihanaa sanapeliä, scrabblea.
Tai ylipäätänsä pelata lautapelejä ison kaveriporukan kanssa.
Mut oikeasti tämänkin viikonloppu menee kotona istuessa kisun kanssa. En uskalla lähteä minnekään kun pyörryin eilen kaupassa ja pelkään että pyörryn taas. Enkä oikein voi olla yhteydessä ihmisiin kun kännykässä ei ole saldoa kuin 0,20 euroa eikä ole rahaa ladata sitä lisää.
Kyrsii koko elämä. Kyrsii tämä ainainen rahattomuus. Sain maksettua tässä kuussa viimeisen erän toukokuun sairaalalaskuista ja hypin jo ilosta ajatellessani, että ensi kuussa ei tarvitse laskea pennejä niin tarkkaan ja että laskujen ja ruuan lisäksi pitäisi jäädä vähän ylimääräistäkin. No, eilisestä ambulanssikyydistä tuli 10 euron lasku ja sairaalareissusta tulee kotiin 27 euron lasku. Että siinä meni sit nekin ylimääräiset mitä mulle olisi ensi kuussa jäänyt.