Kuljen
polkua viitoitettua,
eteenpäin.
Kykenemättä käsittämään
johdatusta
vaarojen ja karikkojen.
Kivikkoista kärsimystä.
Koettelemuksen kohtalon
viedessä
kauas yli voimieni.
Eteenpäin,
luokse katseen kantamattomiin
veden,
äärettömän mustuuden.
Katselen
näen kuvasi
Se olet sinä.
Ensihymyn loistaessa kasvoillani
käsitän.
Voidakseni olla osa sinua,
uhraudun.
Odota pieni käsinkosketeltava
hetki.
Minä tulen.
Sulaudun sinuun.
Yhdessä olemme rakkauden ruummillistuma.