Tuorein ja samalla ainoa muistikuvani sinusta oli ne hymyn värittämät, täyttä elämäniloa huokuvat kasvot. Enpä olisi viisivuotiaan mielelläni kyennyt näkemään sitä auringon piirtämää varjoa, mikä tuon kirkkauden takana niin salakavalasti häälyi. Odotti vaa tilaisuuttaan pimentää kaiken tieltään, tappaa ne valon voimalla itävät elämän edellytyksen siemenet.
Joka vuosi, aina sinä sanoit tulevasi; puhuit paljon siitä, kuinka kesällä olisi viikko tai kaksi pyhitetty yhteiselle ajallemme. Et kuitenkaan koskaan tullut, et edes vaivautunut kertomaan syytä tyhjille lupauksillesi. Kunpa vain olisin sen kaiken keskellä tajunnut, ettei laiminlyöntisi suinkaan johtunut välinpitämättömyydestä. Ymmärrän syyn nyt, mutta aivan liian myöhään. Saisinpa vielä yhden pienen hetken, tilaisuuden osoittaa sinulle ymmärtäväni. Toivon sinun löytäneen rauhan sydämessäsi rakas eno <3
Uusimmat blogimerkinnät
- Gravitaatio-voima 08.05.
- tämmöstä tänään ;D 21.06.
- Vain puolikas ilman sinua 18.06.
- [Ei aihetta] 12.06.
- [Ei aihetta] 08.06.
- "Pidä musta kii" 17.03.
- † Kantaisivatko siipesi meidät molemmat 07.03.
- Varttunut Etelä-Karjalassa, sydämeltää... 05.03.
- "Pitkien pilvien maa" 03.03.
- [Ei aihetta] 18.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
-
▼
2009 (10)
- ▶ elokuu 2009 (1)
- ▶ kesäkuu 2009 (4)
- ▶ maaliskuu 2009 (4)
- ▶ tammikuu 2009 (1)
- ▶ 2008 (22)