Liidän,
juoksen
yli voimieni.
Pakoon,
kauas pois.
Kadut vilisevät ohi ,
kyynelet sumentavat
mitäännäkemättömät silmäni.
En halua luovuttaa,
ei saa antaa periksi.
Vielä muutama askel, niin olen turvassa.
Kotona.
Mikä on koti?
Missä on turva?
En lakkaa etsimästä.
Kysymyksiä ei ole koskaan liikaa,
vastauksia liian vähän.
Valmistaudun huutoon;
ääni juttuu kurkkuun,
huulet ei muodosta sanoja.
Pyyntöä.
Apua.