Linnut laulavat, tuuli humisee puiden lämpimiä lehtiä vasten heinäsirkkojen samalla sirkuttaen sulosävelmäänsä, ihmiset kävelevät hymyssä suin katuja pitkin auringon paistaessa ihanasti selkään. Tunnen sen kesän syvällä sydämessäni. Voisiko mikään pilata tätä idyllistä ja täydellistä elämää vaalivaa kuvausta? No totta vitussa voi.
Maanantai-aamuna herätessäni armoton vitutus jyskytti herkkää päätäni, huomasin vähitellen, että vitutus oli muuttunut jopa osittain aineelliseksi, käsin kosketeltavaksi. Sunnuntai illan, itseasiassa koko helvetin päivän, olin viettäny armottomassa darrassa maaten huoneessani, jossa oli lämpöasteita vähintään 30c ja viinaa oli perinteisesti tullut taas vedettyä, kuin bodari steroideja.
Sunnuntain liskojenyön jälkeen alkoi se, jota en maininnut sanallakaan koko kesälomana, nimittäin mikäs muukaan, kuin aina yhtä vittumainen ja viileä lukio. Aamulla olo oli kuin raiskatulla, olin yltä päältä hiestä märkänä, kun tässä meidän omakotitalossahan ei tuo ilmastointi voi sitten millään toimia, tuntuu kuin nukkuisi keskellä kusivirtaa, ainakin hajusta päätellen. Mutta siis, koulun käyntiin palatakseni, koulukirjojahan en luonnollisesti osta, vaan kun kokeet ovat, niin lainaan kaverilta kirjat, jos sitäkään vaivaudun tekemään. Aamulla heitin vain tyhjän repun selkään ja laahustin kouluun, vitutus takoi päätä, kuin Lumikin seitsemän kääpiötä timantteja kaivoksessa.
Eniten itseäni kävi koulussa huvittamaan ja jopa naurattamaan, kun tuli puheeksi, että kuinka monta kurssia on kolmantena vuonna suorittamatta. Muut puhuivat 10-18 kurssista, itselläni vastaava luku oli 28, ellei jopa enemmänkin. Mikäs tässä enää miehen tiellä pitää, kuin itseironia ja kyky nauraa omalle paskuudelleen, vaikka viimeistään se hymy hyytyy silloin, kun muut juhlivat ansaitusti saamaansa valkoista lakkia ja itse ostat sen kusettaaksesi kavereitasi, sukulaisiasi ja ennen kaikkea itseäsi. Tässä vaiheessa tajuat, että muutkin ihmiset jo nauravat sinulle, et pelkästään sinä itse.
Hauskaa on myös tämä Kuusankosken Lukion täydellinen remontti, piti löytää kilpailukykyä Euroopan muihin lukioihin uusimalla tekniikkaa ja maalaamalla muutama hassu seinä. Vittu, tämä todellakin oli yksi vuosisadan hauskimmista vitseistä, lukiohan meni vain entistä huonompaan suuntaan, budjettiin ei taidettu muistaa laittaa määrärahoja opettajien koulutukseen? Nämä viidenkympin paremmalla puolella olevat opettajaraukathan eivät ilman kuukauden koulutusta osaa laittaa edes videoprojektorista muutamaa nappia päälle ja asettaa salasanaa tietokoneelle. Voi niitä hyviä aikoja, kun oli vielä se piirtoheitin, josta painettiin se yksi nappula pohjaan ja tunti ihmeteltiin sitten, että miksi se ei toimi, kun virtatöpseli unohtui opettajan toimesta laittaa seinään. Ja kiitos kaupunki, kun isolla rahalla remontoitte koko lukion ja unohdatte asentaa sitten sen helvetin ilmastoinnin. Kivahan se on, kun persevanaa pitkin kohisee Niagara, eipä tarvitse enää elämysreissujakaan tehdä.
Lopetan tämä itkemisen tähän sanomalla, että kiitos Jumala, kun muistit meitä muutamalla hyvän näköisellä -91 ja -90 tytöllä jopa näin pieneen ja mitättömään kouluun, kun Kuusankosken Lukioon! <3