"Kohtaamalla varjomme, hyväksymällä sen, ja vähitellen antamalla sen tulla esiin, muuri hajoaa pois ja me huomaamme, että sen takana ei ollutkaan mitään pahaa. Siellä on vain se puuttuva osa itseämme, jota me olemme kaivanneet koko ajan, ja jonka puuttumisen me tiesimme. Muutoin me emme olisi etsineet. Me tiesimme, että meiltä puuttui jotakin. Silti se ei ollut poissa, vaan sai meidät toimimaan tavoilla, joita emme itse käsittäneet, koska se osa joka olisi voinut käsittää, oli myös tuolla muurin takana. Kun muuri avautuu, me opimme rakastamaan kaikkia piirteitä itsessämme ja lakkaamme vihaamasta niitä. Lopulta ei ole vihattavaa eikä vihaajaa. Kun tajuamme ja koemme, että kaikki mikä meissä on, voi olla rakkauden palveluksessa, ei jää mitään salattavaa. Me ymmärrämme, että me voimme rakastaa olemalla oma itsemme, ja parasta mitä voimme itsestämme antaa, on kokonainen itsemme. "
