Lootuskukka kiertyi hiukseni suortuvaan
Laskin sille puhdasta vettä maljaan
annoin kukan juurensa suoristaa
ja janonsa siitä sammuttaa
Kukalle riittänyt ei maljani joka oli täysi vain puoliksi
loppui kesken elämän eliksiiri
Hädässä polvistuin maahan kuraiseen
Lootuskukka suodatti itseensä lammikosta veden mutaisen
Tiesi maistaneensa juurillansa lammen pohjasta samaa ennenkin
ja silloin luuli sen olevan kerta viimeinen
Lootuskukan voimakas kauneus ja tuoksu lumoaa
huolimatta siitä että mudan seasta elinvoimansa valjastaa
Voimme ihmisestä nähdä tätä samaa
kun katsomme syvälle silmiin hänen sieluaan.