IRC-Galleria

Tanaan pystyy pysymaan jo tolpillaan. Ameeba joka muuttanu muhun, verottaa vielakin oloa.
Vientiane jaanyt vahan vahemmalle kokemuksien puolesta mutt alan jo pitamaan tasta kauniista idyllisesta kaupungista enemman kuin aluksi. Ehka taa tauti tosiaan myoskin vie iloa elamasta jonkun verran.

Kavin asken syomassa spagettia kasvisten kera (piti aloittaa lansimaalaisittain, varovaisesti, ku kaikki hiemankin erilainen epailyttaa ku pelkaa saavansa popon uusiks ennenku eka menny ohi ja pois muistista). Oli niiiiin hyvaa ja ravintolass todella mukava tunnelma. Siel live stagekin, unohtui kysyy millon bandi alottaa :P

Olen tanaan miettinyt rohkeutta: kuinka rohkea oikeasti olenkaan ja kuinka rohkea en..
Taalla olen pallon toisella puolella ja mennyt yksinain nurinkurisess taysin painvastaisessa maailmass mita lintukotomme, omana itsenani ja kokenut mita mielettomampia ja ihanimpia juttuja ja silti jotkut normitilanteet elamass jannittaa. Hassu juttu vaan taa ihmisen elama.
Suuria hyppyja tuntemattomaan ja silti pienia itsensa voittamisia joka paiva.

Listasin eilen kaikki paikat missa oon asunut.
Tuli hassui tunteita siita miten erilainen (mut samanlainen) mina on missakin asunut.
SAME SAME BUT DIFFERENT.

Kaikki kyseleepi koska palajamme ja oon antanut asiasta vaaraa infoo.
Oikea aika on 29.5 ja koneen pitais olla 18:15 perilla hkissa ainakin tan nykyisen aikataulun mukaan, ne voi tietty aina muuttua.

On niin hyva fiilis.
Huomenna lahdetaan Vang Viengiin, packpakkerssien kansoittamille mestoille.
Siel uimarenkaalla baarist toiseen, vesiputouksii ja paasee taas bungalowiin ehkapa nuQ.
Tylsii tollaset guesthousit huoneistoineen.
Oma mokki se pittaa olla.

Rakkautta.