IRC-Galleria

Jotenkin olen tullut tulokseen että taidan kuitenkin olla paha ihminen vaikka kuvittelenkin itsestäni jotain aivan muuta...

En kuulemma kunnioita ketään, olen röyhkeä jne...

Kenties olenkin, kenties ansaitsen paljonkin ikäviä asioita.

Minua pelotti tänään, koin vihaa joka kohdistui itseeni, jonka moista en ole koskaan kokenut, en keneltäkään, ikinä...
Kuvittelin että tämä kyseinen ihminen, edes jollain tasolla piti minua ihmisen arvoisena, mutta uskoin väärin.
Ei toiselle kuitenkaan voi sanoa tai tehdä mitä tahansa, ja sitten kuvitella että selittämällä syitä, kaikki on taas hyvin.
Toisinaan sitä ihminen rikkoo jotakin, edes ymmärtämättä sitä mitä se hajoittaa...
Kenties jotain puhdasta ja kaunista, jotain joka voi olla jonkin arvoista, tai sitten ei.

Perhe, mitä se on?
Minä en siitä todellakaan paljoa tiedä, mutta sen tiedän että olen kokenut jo aivan tarpeeksi pahaa oloa toisten toimesta...
Pahaa oloa joka ei todellisuudessa liity mitenkään itseeni...

Miksi ihmisellä on tapana suuttua niille, kenelle se on helpointa? Sanoa pahoja asioita, tehdä pahaa toiselle...
Tätäkään en tiedä, mikäli tietäisin ja muutkin sen tietäisivät niin maailma olisi varmasti parempi paikka.

Toisinaan tekisi niin kovasti mieli olla se todellinen kusipää joka välillä sikiää sisälläni, kunnes taas muistan ettei se kuitenkaan johda mihinkään. Pahuudella ei saa aikaan kuin lisää pahuutta. Ilkeydellä lisää mielipahaa, ja väkivalta kylvää ainoastaan lisää väkivaltaa, olisi se henkistä tahi fyysistä.

Tempperamenttini, suorasukaisuuteni ja häikäilemättömyyteni tähden saan välillä niskaani paljonkin asioita joita ansaitseni, mutta toisinaan ihminen voisi myös katsoa omaa napaansa, minä mukaan lukien.

Kiitän ja kuittaan.