IRC-Galleria

Rakas päivieni muistelija!
Olen jo pitkään pohtinut tarkoitustani maanpinnallisen tuskan takana. Kaikista huonoista vibraatioista huolimatta ilo on täyttänyt takahampaideni irronneiden paikkojen jättämät tyhjiöt. Olen jopa suunnitellut vedenalaista himonussijapukua, jonka siivittämänä voin kadota ikuisiksi ajoiksi maan pinnan alapuolelle, ihmisten katseiden kantamattomiin.
Suuruudenhulluuteni on kuitenkin saanut minusta yliotteen, eikä aio hylätä minua ainakaan vielä tämän nykyisen elämän virratessa suonissani. Uskollinen ratsuni, van "stiffcock" halen oli eilen kadota eilen helvetin liekkeihin, kun kävin taistelua viisipäistä, vitun enkeliä vastaan. Minä haavoituin lievästi vasempaan pohjelihakseeni. Mutta ratsuni, oi sinä uskollisuuden perikuva. Olin vähällä menettää sinut. Jätit vasemman takajalkasi taistelukentälle, mutta minä en hylkää sinua! Lupaan sinulle että yhdessä haemme puuttuvan osasi, vaikka yön hämärässä, kun kukaan ei meitä osaa odottaa ja kun ksikki ovat jo sammuneet juhlien tuoksinnasta.
Kiitos päiväkkäni, että jalsat kuunnella minua. Olet jo löytänyt kolosi sydämestäni, eikä sinun tarvitse todistella minulle mahtavuuttasi. Pidä vaan turpas kiinni, niin sulolähteet kutsuvat myös sinua.