Suurin osa ihmisistä on olemassa, mutta ei elä.
Niinpä niin. Liian monet tuhlaavat aikansa tyhjään. Paskaan. Siihen, että kokee lauantai tai sunnuntaiaamuna moraalisen krapulan ja hillittömän päänsäryn.
Minulle on sanottu liian monta kertaa, että "hei! ainakin voin kertoa lapsilleni, että elin villin nuoruuden!" MITÄ VITTUA? Onko se villiä ja hienoa nuoruutta kun on ryypännyt joka viikonloppu ja juonut rahansa kurkusta alas! Onko se oikeasti sitä, mitä kaikki haluavat kertoa vanhempana ja mahdollisesti viisampana. Kuulin myös joskus, että "sulla ei ole varmaan mitään kerrottavaa kun et koskaan lähe meiän kans juomaan ja bilettämään."
Niin voi ajatella. Olen juonu jo ihan tarpeeksi ja joka reissu on erilainen, mutta sovellettuna samaan vanhaan kaavaan. Juodaan humalaan, mennään baariin, juodaan, syödään roskaruokaa, sanotaan nakkarilla jotain tosi typerää ja mennään kotiin nukkumaan. Koko ajan on pää sekaisin, ja pahimmassa tapauksessa ei muista mitään. Sitäkö sen täytyy olla?
Voin olla tosi tätimäinen ja tylsä, mutta ainakaan pää ei ole sekaisin viinasta, seksistä ja tupakasta. Juominen on näyteltyä hauskaa. Se ei ole totta. Jos ei ole mielikuvitusta pitää jollain muulla tavalla hauskaa, niin sitten kyllä täytyy juoda viinaa.