On se vaan niin hullua tämä elämä.
Ei ole kauaa kun kirjoitin olevani rakastuneempi kuin koskaan ja että tässä se on enkä vaihda enää.
Niin siinä minun kohdalla kuitenkin aina käy, että teatteri vie mennessään ja miehet jäävät. Minä en kestä, eivätkä miehet kestä minua ja hullua luonnettani. Eroan siis jälleen kerran. Vuoden ja kahden kuukauden seurustelun jälkeen.
Halleluja. Silmät turvoksissa, nenä täynnä räkää ja mieli enemmän kuin maassa.
Pettymyksiä pettymysten perään.
Kyynisyyteni palaa takaisin ja sanon vitut hellyydelle, parisuhteille, miehille ja rakkaudelle. Niitä ei ole minulle olemassakaan.
VITUT