Olen saanut palautetta edellisestä entrystä täällä; enkö ole enää kiinnostunut politiikasta?
Mitä on politiikka? Pitääkö siinä valita jokin tietty aate, joku valmiiksi kokoon kursittu paketti? Olisiko sittenkin niin, että vain totuudella on väliä, ja puolue-, aate- yms. rajat olisi syytä unohtaa, jotta jokainen voisi myöntää erehtyneensä kun on sen aika, ilman tarvetta puolustaa "omaa aatettaan"?
En voi kutsua itseäni kommunistiksi, koska silloin olen jo myöntänyt hyväksyväni yhden tietyn nimetyn aatekokonaisuuden sellaisenaan. Minä pyrin kohti sitä mikä on Totta, enkä ole tippaakaan kiinnostunut vaikkapa puolueiden äänimääristä. Mitä niillä on väliä? Eihän sillä pitäisi olla merkitystä kuka on vallassa, vaan sillä miten asiat hoituvat.
Jokainen voi oppia toiselta, silloinkin kun tuntuu että kaveri on vaan täydellisen väärässä. Jokaisella meistä on hallussamme vain osatotuus, ja kaverilta voi löytyä Juuri Se Puuttuva Palanen. Ei siis kannata liian kärkkäästi torjua jonkun ajatuksia vain koska hän edustaa väärää ryhmää; kristityt ja ateistit, vasemmistoliitto ja kokoomus, teini-ikäiset ja keski-ikäiset, feministit ja sovinistit, ääriliberaalit ja -konservatiivit... Oppikaa toisiltanne, elämästä tulee paljon helpompaa Ö_Ö
Uusimmat blogimerkinnät
- zeitgeist 15.04.
- ääni päässäni runoilee 12.12.
- vielä aiheesta 24.11.
- radikaalimarssi 20.11.
- kannabiskieltolaista vielä 19.11.
- kannabiksesta ja laillistamisesta 16.11.
- hyvä yhteiskunta 16.11.
- vauvojen seksualisointi 15.11.
- Avoin kirje YAD:lle vastineeksi Aamulehden... 03.11.
- analogia 02.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (20)
- ▶ 2009 (7)
-
▼
2008 (9)
- ▶ marraskuu 2008 (1)
- ▶ lokakuu 2008 (1)
- ▶ toukokuu 2008 (2)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ maaliskuu 2008 (2)
- ▶ helmikuu 2008 (2)
- ▶ 2007 (5)