Minun piti kirjoittaa jo aikoja sitten uusimmasta Mannerheim-animaatiokohusta, mutta se jäi kun huomasin ensin Jussi Halla-ahon ja myöhemmin Lotta Rotin kirjoittaneen erinomaiset blogaukset aiheesta. Niihin kannattaa jokaisen perehtyä. Kirjoitan nyt vielä kumminkin asiasta omasta näkövinkkelistäni.
Kaikki muistavat varmaan Muhammad-pilakuvat? Niitä seurasivat lukuisat mielenosoitukset, joissa poltettiin niin Tanskan kuin myös Norjan lippuja. Tanskalaiset tuotteet asetettiin boikottiin muslimimaissa. Seurauksena oli myös pommiuhkauksia, kidnappaus, kullassa laskettuja tapporahoja, lähetystön polttaminen, rynnäkkökiväärien laulamisia, kranaattien heittelyä, haavoittuneita ja kuolleita. Myös kaikenlaisia epämääräisiä lippuja poltettiin, kuten myös ihquboksissani oleva lippu, samoin kuin erinäisten ihmisten kuvia. Eurooppalaiset imaamit kiersivät Lähi-Itää esitellen itsevalmistamiaan loukkauskuvia, mukanaan mm. valokuva jossa koira hässii rukoukseen kumartunutta miestä. En edes halua tietää saivatko kuvaustiimin jäsenet tyydytystä kuvaa tehdessään. Jo tuolloin olin sitä mieltä, että mieltä saa osoittaa ja boikotteja järjestää, mutta siinä kulkee raja. Ihmisiä ei saa tappaa tai edes uhata sillä.
Seuraavana oli Lordin loistokas Euroviisu-voitto. Mr. Lordi esitti vaatimattoman pyyntönsä, ettei hänen kuvaansa saisi julkistaa. Pyyntö ei minusta ole lainkaan kohtuuton, sillä hän paransi kansamme ikuiseksi luullun trauman, huonon menestyksen Eurovisionin laulukilpailussa. Sitä ei ollut tehnyt edes kuulemma koko Euroopan ennakkosuosikki Jari Sillanpää. Ensin kuvan julkisti saksalainen lehti, sitten Seiska. Tätä seurasi masinoitu ostoboikotti Seiskaa kohtaan, josta nousivat syytökset muhammad-kohua vastaavasta liikehdinnästä. Kukaan ei kuollut, ketään ei uhattu, mitään ei palanut. Asiaa ei edes eskaloitu koirapanomaisesti. Lordia pidettiin kansallissankarina, eikä syyttä. Ihmiset olivat vain sitä mieltä, että olisi reilua, että noin vaatimatonta pyyntöä noudatettaisiin.
Viimeisin episodi tässä sananvapausjutussa on Mannerheim-animaatio. Tekijä on syyttänyt Mannerheim-säätiötä sensuurivaatimuksesta, vaikka kyseinen järjestö järjesti vain avoimen tilaisuuden, jossa oli mahdollisuus keskustella sananvapaudesta. Näytöksessä oli mukana jopa poliisi, mutta minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ei ollut, eikä poliisin mukaan ollut edes sellaisia luvassa. Tekijä oli liikkeellä selvässä loukkaamistarkoituksessa ja filmiä ehdotettiin näytettäväksi itsenäisyyspäivänä. Vaikka mitään ihmeellisempää ei sattunut, tapausta verrataan Muhammad-piirroskohuun, joka vaati ihmishenkiä.
Minusta on hienoa, että sananvapautta myös käytetään, eikä sitä vain pidetä olemassaolevana asiana. Mannerheimia pilkkaavan animaation tekijä käytti sitä niin kuin pitääkin, mutta käytännössä tämä animaatio kertoo vain sen tekijästään. Itse olen jättänyt homottelun jonnekin ala-asteelle, mutta neuvostohenkisille apurahataiteilijoille se on näemmä sitä parasta terävän kritiikin kärkeä. Ainut asia mikä minua nyppii on se, että niin Muhammad-kohussa kuin Lordinkin vastaavassa ihmiset ovat saaneet osoittaa mieltään kukkarollaan. Nyt kyseessä on apurahataiteilijan työ, eikä tekijä säästele vittuilujaan saadessaan loukata veronmaksajia heidän omilla rahoillaan.