IRC-Galleria

Edellisestä merkinnästäni saa helposti sellaisen kuvan, että vastustaisin perustulomallia. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta. Perustulomallilla on paljon kritisoijia, enkä siitä täydellistä versiota ole missään nähnytkään esitellyn. Kuitenkin se pitää sisällään vastauksia niihin ongelmiin, joita nykyisessä sosiaaliturvaratkaisussa on, eikä kaikki kritiikki perustu todelliseen tietoon. Minusta kaikkea pitää saada vastustaa, mutta vääriin ja valheellisiin perusteisiin nojaava argumentointi on sellainen asia, josta en erityisemmin pidä. Pääosa vastustuksestahan juontuu ajatuksesta, ettei joutenolosta saa maksaa rahaa. Tosiasiassa nimenomaan nykyinen järjestelmä tekee juurikin niin ja typerimmällä mahdollisella tavalla. Seuraavassa kerron, mitä ongelmia perustulomalli nähdäkseni ratkaisee ja mitä etuja sillä on.

Leimaava ominaisuus nykyiselle sosiaaliturvamallille on päällekkäisyys. Tukien saajat saavat useita tukia: esimerkiksi työttömyyskorvausta, asumistukea ja päälle vielä toimeentulotukea. Jos kaikki tuet laitettaisiin nippuun, vähenisi byrokratia melkoisen paljon. Näin säästettäisiin henkilötyövuosia ja siten osaavia ihmisiä yhteiskunnan kannalta järkevämpiin tehtäviin. Nythän esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden työstä suuri osa on toimeentulotukien myöntämistä, vaikka varmasti ongelmaperheiden auttamisessa muissakin kuin toimeentuloasioissa olisi varmasti jo riittävästi tekemistä.

Nykyinen sosiaalitukijärjestelmä ei ole kannustava. Jos työtön ottaa vastaan pienipalkkaisen osa-aikatyön tai aloittaa opiskelut, siitä rangaistaan taloudellisesti. Ja vieläpä oikein isolla kädellä. Palkka saattaa helpostikin jäädä alle työttömyysturvan, eikä toimeentulotukena saatava täydennys lähellekään aina auta samalle tasolle mitä saisi, jos olisi pelkkien tukien varassa. On vaikea kuvitella ihmisten valitsevan työnteon ja pienemmän toimeentulon, jos vaihtoehtona on rajattomasti vapaa-aikaa ja paremmat tulot. Jos toimeentulotukea saava tekee pienipalkkaista työtä, työstä saatava palkka vähentää toimeentulotukea lähes suhteessa 1:1. Työnteosta ei siis saa juuri minkäänlaista taloudellista hyötyä. Ilmeisesti elintason paranemista ei pidetä työntekoon kannustava asiana. Opiskeluja ei työttömän myöskään ole helppo aloittaa, sillä opintoraha on huimasti matalampi kuin työttömille myönnettävät avustukset. En voi liikaa korostaa sitäkään, että siinä missä yhteiskunta takaa joutilaalle ainakin vähimmäistoimeentulon, opiskelijan odotetaan ottavan markkinakorkoista lainaa ruokaostoksiin. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Tätä vääristymää perustellaan sillä, että opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen ja että jokaisen pitää olla valmis sijoittamaan lainarahaa paremman tulevaisuuden eteen. Minusta pitäisi ajatella asiaa siltä kantilta, että nimenomaan yhteiskunnan kannattaisi sijoittaa tulevaisuuteen. Koulutuksen tukeminen on pitkällä tähtäimellä varsin kannattavaa sijoitustoimintaa yhteiskunnalta, jos vaihtoehtona on työväen passivoittaminen kortistoon. Perustulomalli tekisi työnteosta ja opiskelusta taloudellisesti kannattavaa kaikissa tilanteissa.

Sosiaaliturvan tulisi olla tasapuolista. Sosiaalidemokraattiseen tasapuolisuuteen kuuluu lopputuloksen tasapuolisuus, eli sama palkkio riippumatta siitä, miten paljon näkee vaivaa oman ja yhteisen edun eteen. Nykyinen järjestelmä ei pääse edes siihen, vaan ahkeruudesta ja tulevaisuuden rakentamisesta rangaistaan. Minusta tilanne pitäisi muuttaa täysin päinvastaiseksi, eli taata lopputuloksen sijaan tosiasialliset tasapuoliset mahdollisuudet. Sen jälkeen jokainen olkoon oman onnensa seppä. Ylläesitetyn rakenteellisen epätasapuolisuuden lisäksi on olemassa myös erityinen ongelmakohta, joka on toimeentulotuen harkinnanvarainen osuus, josta osa itse asiassa on rakenteellista. Harkinnanvaraisena avustuksena romaneille myönnetään säännönmukaisesti aina KHO:n päätöksellä erityinen avustus työltä suojaavan vaatetuksen hankkimiseen. Kyseessä on siis etnisin perustein myönnettävä sosiaalituki, johon kansan enemmistöllä ei ole mahdollisuutta. Lisäksi harkinnanvaraista toimeentulotukea myönnetään naaman perusteella. Sosiaalityöntekijät saavat siis tapauskohtaisesti henkilökohtaisten mieltymyksensä mukaisesti myöntää rahaa niille henkilöille ja ryhmille, joista vain sattuvat pitämään. Mielivaltaiset päätökset eivät kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan. Oman osansa sosiaaliturvan epätasapuolisuudelle antaa varmastikin yhdenvertaisuuslaki, joka sallii ns. positiivisen syrjinnän. "Kaikki väestöryhmät ovat yhdenvertaisia, mutta toiset väestöryhmät ovat yhdenvertaisempia kuin toiset", voisi Orwellia mukaillen kuvailla lain henkeä. Jos kaikilla olisi sama perustulo, tällaista syrjintää ei esiintyisi. Syrjintä on aina syrjintää, vaikka se olisi positiivista. Sen kääntöpuolena nimittäin syrjintä suuntautuu negatiivisena muita kohtaan.

Perustulomallia on vastustettu sillä, ettei yhteiskunnalla ole varaa maksaa kaikille kansalaispalkkaa. Oikeasti järjestelmä on helppo tasapainottaa niin, että sosiaaliturvaan kuluu sama summa kuin nytkin. Hyväpalkkaiset maksavat enemmän veroja, joka syö heidän perustulonsa pois. Olennainen asia perustulossa onkin, että se poistaa vain turhan päällekkäisyyden ja virtaviivaistaa järjestelmää. Lisäksi se poistaa kannustinloukut ja siten parantaa työllisyyttä ja ihmisten toimeentuloa, sekä tuo todellista tasapuolisuutta sosiaaliavustusten jakamiseen.

Perustulomalli on oikeasti hyvä järjestelmä ja on iso virhe jättää se vain vihervasemmistolaisten ja prekaeetujen asialistalle.