IRC-Galleria

Olen tässä vähän aikaa kirjoittamatta tänne tai kirjoitan vain lyhyesti. Osasyyllisenä ovat pienet marsunpoikaset ja niiden isommat versiot, jotka vaativat kokolailla paljon aikaa. Myös uusi Pentaxin digijärkkäri vaatii oman osansa, joka lienee oikeampi syy ajanpuutteelle. Tuollaisessa kamerassa on opettelemista.

Suosittelen tässä välilukemiseksi Kullervo Kalervonpojan tekstejä:

http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/

Aamun Hesarissa on artikkeli siitä, että Suomen sosiaaliturvamenot ovat Pohjolan pienimmät ja EU:n keskitasoa. Vaikka uutinen on otsikoitu niin, että sosiaaliturvan taso olisi tämä, ei menojen pienuus suoraan määrää turvan tasoa. Asia ei ole ihan noin yksipiippuinen. Varsinainen pommi oli kuitenkin Päivi Repon kommenttiosiossa:

"Tällaisella sosiaaliturvalla ei houkutella Suomeen yhtään huippuosaajaa."

Ei houkutellakaan, huippuosaajat menevät niihin maihin, joissa on matala verotus ja matala sosiaaliturva. Huippuosaajathan eivät tee sosiaaliturvalla yhtään mitään, mutta haluavat saada mahdollisimman hyvän vastineen osaamisestaan. Suomeen haalittavat "huippuosaajat", joita "moniosaajiksikin" kutsutaan, tulevat nimenomaan sosiaaliturvan vuoksi. Korkea verotus ei heille sattuneesta syystä ole millään tapaa merkityksekäs asia.

Edellisestä merkinnästäni saa helposti sellaisen kuvan, että vastustaisin perustulomallia. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta. Perustulomallilla on paljon kritisoijia, enkä siitä täydellistä versiota ole missään nähnytkään esitellyn. Kuitenkin se pitää sisällään vastauksia niihin ongelmiin, joita nykyisessä sosiaaliturvaratkaisussa on, eikä kaikki kritiikki perustu todelliseen tietoon. Minusta kaikkea pitää saada vastustaa, mutta vääriin ja valheellisiin perusteisiin nojaava argumentointi on sellainen asia, josta en erityisemmin pidä. Pääosa vastustuksestahan juontuu ajatuksesta, ettei joutenolosta saa maksaa rahaa. Tosiasiassa nimenomaan nykyinen järjestelmä tekee juurikin niin ja typerimmällä mahdollisella tavalla. Seuraavassa kerron, mitä ongelmia perustulomalli nähdäkseni ratkaisee ja mitä etuja sillä on.

Leimaava ominaisuus nykyiselle sosiaaliturvamallille on päällekkäisyys. Tukien saajat saavat useita tukia: esimerkiksi työttömyyskorvausta, asumistukea ja päälle vielä toimeentulotukea. Jos kaikki tuet laitettaisiin nippuun, vähenisi byrokratia melkoisen paljon. Näin säästettäisiin henkilötyövuosia ja siten osaavia ihmisiä yhteiskunnan kannalta järkevämpiin tehtäviin. Nythän esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden työstä suuri osa on toimeentulotukien myöntämistä, vaikka varmasti ongelmaperheiden auttamisessa muissakin kuin toimeentuloasioissa olisi varmasti jo riittävästi tekemistä.

Nykyinen sosiaalitukijärjestelmä ei ole kannustava. Jos työtön ottaa vastaan pienipalkkaisen osa-aikatyön tai aloittaa opiskelut, siitä rangaistaan taloudellisesti. Ja vieläpä oikein isolla kädellä. Palkka saattaa helpostikin jäädä alle työttömyysturvan, eikä toimeentulotukena saatava täydennys lähellekään aina auta samalle tasolle mitä saisi, jos olisi pelkkien tukien varassa. On vaikea kuvitella ihmisten valitsevan työnteon ja pienemmän toimeentulon, jos vaihtoehtona on rajattomasti vapaa-aikaa ja paremmat tulot. Jos toimeentulotukea saava tekee pienipalkkaista työtä, työstä saatava palkka vähentää toimeentulotukea lähes suhteessa 1:1. Työnteosta ei siis saa juuri minkäänlaista taloudellista hyötyä. Ilmeisesti elintason paranemista ei pidetä työntekoon kannustava asiana. Opiskeluja ei työttömän myöskään ole helppo aloittaa, sillä opintoraha on huimasti matalampi kuin työttömille myönnettävät avustukset. En voi liikaa korostaa sitäkään, että siinä missä yhteiskunta takaa joutilaalle ainakin vähimmäistoimeentulon, opiskelijan odotetaan ottavan markkinakorkoista lainaa ruokaostoksiin. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Tätä vääristymää perustellaan sillä, että opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen ja että jokaisen pitää olla valmis sijoittamaan lainarahaa paremman tulevaisuuden eteen. Minusta pitäisi ajatella asiaa siltä kantilta, että nimenomaan yhteiskunnan kannattaisi sijoittaa tulevaisuuteen. Koulutuksen tukeminen on pitkällä tähtäimellä varsin kannattavaa sijoitustoimintaa yhteiskunnalta, jos vaihtoehtona on työväen passivoittaminen kortistoon. Perustulomalli tekisi työnteosta ja opiskelusta taloudellisesti kannattavaa kaikissa tilanteissa.

Sosiaaliturvan tulisi olla tasapuolista. Sosiaalidemokraattiseen tasapuolisuuteen kuuluu lopputuloksen tasapuolisuus, eli sama palkkio riippumatta siitä, miten paljon näkee vaivaa oman ja yhteisen edun eteen. Nykyinen järjestelmä ei pääse edes siihen, vaan ahkeruudesta ja tulevaisuuden rakentamisesta rangaistaan. Minusta tilanne pitäisi muuttaa täysin päinvastaiseksi, eli taata lopputuloksen sijaan tosiasialliset tasapuoliset mahdollisuudet. Sen jälkeen jokainen olkoon oman onnensa seppä. Ylläesitetyn rakenteellisen epätasapuolisuuden lisäksi on olemassa myös erityinen ongelmakohta, joka on toimeentulotuen harkinnanvarainen osuus, josta osa itse asiassa on rakenteellista. Harkinnanvaraisena avustuksena romaneille myönnetään säännönmukaisesti aina KHO:n päätöksellä erityinen avustus työltä suojaavan vaatetuksen hankkimiseen. Kyseessä on siis etnisin perustein myönnettävä sosiaalituki, johon kansan enemmistöllä ei ole mahdollisuutta. Lisäksi harkinnanvaraista toimeentulotukea myönnetään naaman perusteella. Sosiaalityöntekijät saavat siis tapauskohtaisesti henkilökohtaisten mieltymyksensä mukaisesti myöntää rahaa niille henkilöille ja ryhmille, joista vain sattuvat pitämään. Mielivaltaiset päätökset eivät kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan. Oman osansa sosiaaliturvan epätasapuolisuudelle antaa varmastikin yhdenvertaisuuslaki, joka sallii ns. positiivisen syrjinnän. "Kaikki väestöryhmät ovat yhdenvertaisia, mutta toiset väestöryhmät ovat yhdenvertaisempia kuin toiset", voisi Orwellia mukaillen kuvailla lain henkeä. Jos kaikilla olisi sama perustulo, tällaista syrjintää ei esiintyisi. Syrjintä on aina syrjintää, vaikka se olisi positiivista. Sen kääntöpuolena nimittäin syrjintä suuntautuu negatiivisena muita kohtaan.

Perustulomallia on vastustettu sillä, ettei yhteiskunnalla ole varaa maksaa kaikille kansalaispalkkaa. Oikeasti järjestelmä on helppo tasapainottaa niin, että sosiaaliturvaan kuluu sama summa kuin nytkin. Hyväpalkkaiset maksavat enemmän veroja, joka syö heidän perustulonsa pois. Olennainen asia perustulossa onkin, että se poistaa vain turhan päällekkäisyyden ja virtaviivaistaa järjestelmää. Lisäksi se poistaa kannustinloukut ja siten parantaa työllisyyttä ja ihmisten toimeentuloa, sekä tuo todellista tasapuolisuutta sosiaaliavustusten jakamiseen.

Perustulomalli on oikeasti hyvä järjestelmä ja on iso virhe jättää se vain vihervasemmistolaisten ja prekaeetujen asialistalle.

Näin vapun kunniaksi HS ruotii vasemmistolaisuutta ja vasemmiston tulevaisuutta. Yhtenä artikkelina haastatellaan Vasemmisto etsii työtä-kirjan tekijää, "osuuskuntaa" nimeltä General Intellect, joka määrittelee itsensä seuraavasti: "Kuka tahansa, muuttuva, liikkuva ja rajaton parvi. Olemme monta eikä kukaan. Kenties kukin spreijasi oman taginsa, jätti jälkensä, mutta tila on yhteinen ja naamiomme." Artikkelissa tahoa edustaa Jussi Vähämäki.

General Intellect vaatii valtiollisten rajojen poistamista ja liikkuvuuden rajoitusten poistamista. Kirjassa tämä persoonaton taho vaatii myös kaikille perustuloa, eli palkkaa jokaiselle ilman vastiketta. Hesarin toimittaja Saska Snellman kunnostautuu kysymällä, että eikö tällainen järjestely houkuttele aika paljon väkeä Suomeen nauttimaan kansalaispalkkaa, johon prekaeetuhörhöjen vastaus on melkoisen hymyilyttävä:

"Sitä emme tiedä. Pelko ja toivo ovat huonoja oppaita."

Kysymykseen siitä, miten tämä kansalaispalkka kustannettaisiin, jos kenenkään ei tarvitse tehdä työtä palkkansa eteen, vastaus on melkoisen tyhjentävä:

"Rahat pankista."

Niinpä niin, mitä suotta työtä tekemään, kun taikaseinästä saa rahaa? Ja sitä suomalaista taikaseinärahaa riittää jokaiselle ihmiselle maailmassa.

Katariina Lillqvistin aikaansaama Mannerheim-animaatiokohu laantui melkoisen nopeasti, eikä sensuurivaatimuksiakaan ilmennyt juuri missään muualla kuin hänen itsensä valheellisesti toimeenpanemassa sähköpostikampanjassa. Nyt Lillqvist yrittää kohauttaa arkkiatri Arvo Ylppöä pilkkaavalla animaatiolla. Ilmeisesti apurahataiteilija on itsekin vakuuttunut työnsä surkeudesta, sillä kansan arvostamien merkkihenkilöiden panettelu on melkoisen halpaa julkisuudenhakua. Jos taidot eivät riitä muuhun, niin kansaa loukkaamalla pääsee aina välillä otsikoihin. Lillqvist ei tietenkään osaa olla hakematta vuosina 1935-1970 voimassa olleelle sterilointilaille oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelua vuoden 1918 malliin, vaan tarina kerrotaan kansalaissodassa punaisten puolella olleen naisen näkökulmasta. Ja nytkään animaatiota ei pohjata todennettavissa olevien tosiasioiden varaan, vaan "muistelusten ja tarinoiden", niin kuin apurahataiteilija itse asian ilmaisee. Veikkaan, ettei filmissä kiinnitetä huomiota Ruotsiin, jossa eugeniikkaa harjoitettiin huomattavasti aktiivisemmiin kuin Suomessa, saati sitten vasemmistofasistiseen Kiinaan, jossa pakkosteriloinnit ovat edelleenkin käytössä. Todennäköisesti animaation tarkoitus on vain panetella kansan syvästi arvostamaa miestä, arkkiatri Arvo Ylppöä, ja tuplavittuiluksi vielä kansan veroeuroilla.

Mukaan saa liittyä, jos tuntee tämän omakseen.

Anders Chydenius

Viime eduskuntavaaleissa jännättiin erityisesti Hesarissa ja myös Ylessä, että saadaanko maahan ensimmäinen maahanmuuttajataustainen kansanedustaja. Huomattavan paljon ilmaista mainosta annettiin Zahra Abdullalle. Kyllä, samalle naiselle, joka joitakin aikoja sitten lomaili islamistien vallassa olevassa Mogadishussa, kunnes joutui hädissään pakenemaan takaisin Suomeen islamistien menettäessä otteensa Somalian pääkaupungista ja kansainvälisen yhteisön tunnustaman laillisen hallituksen saadessa sen takaisin hallintaansa. No, Zahralla ei mennyt kovasta hypetyksestä huolimatta kovin hyvin ja rahaisa paikka jäi haaveeksi. Tiedotusvälineissä harmiteltiin sitä, ettei saatukaan nyt vielä ensimmäistä maahanmuuttajakansanedustajaa.

No, mikäs Elisabeth Naucler on? Ilmeisesti maahanmuuttajakansanedustaja on maahanmuuttaja vain, jos nimi on Abdulla, Muhammad tai jokin vastaava.

25.4 Yle uutisoi monikulttuuristen lastenkirjojen puutteesta.

"- Taannoin meiltä kysyttiin, onko meillä satukirjaa, jossa olisi musta prinsessa. Sellaisiakin kirjoja tosiaan pitäisi olla, joissa ei korosteta esimerkiksi ihonväriä. Riittäisi, että tarina on hyvä, pohtii toimituspäällikkö Tanja Poskela Lasten keskuksesta."

Siis värillä ei ole väliä, kunhan se on musta? Selvä juttu.

Mustien prinsessojen puutee saduissa taitaa johtua siitä, että prinsessana oleminenhan on usein pienten tyttöjen haave, johon kuuluu olla eurooppalaisen (tai sitä muistuttavan fantasiamaailman) kuningaskunnan prinsessa, eikä Euroopassa historiantietämykseni mukaan kovin montaa neekeriprinsessaa ole ollut. Mustista prinsessoista mieleen tulee lähinnä nykyajan ghettoprinsessat, joka toivottavasti ei ole monenkaan pikkutytön unelma.

Kirjoitin eilen muutaman sanan Hesarin artikkelista "eritaustaiset naapurit riitelevät yhteisistä tiloista ja erilaisista tavoista". Hesarin verkkosivuilla on keskusteluosio, jossa on periaatteessa mahdollista keskustella uutisaiheista. Moderointi on kuitenkin varsin tiukkaa, eikä lehden poliittisesta linjasta poikkeavia näkemyksiä juuri julkaista. Ilmeisesti moderaattoreiden työtaakan keventämiseksi keskustelua monikulttuurisuuden aiheuttamien ongelmien poistamisesta on suitsittu alustuksessa seuraavasti:

"Maahanmuuttajat ovat osa Suomea, joten tähän ketjuun ei hyväksytä vastauksiksi kommentteja, joissa ehdotetaan ongelman poistamista maahanmuuttoa rajoittamalla."

Tämä keskustelun linjaus pitää sisällään kolme hyvin mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin ongelmien ratkaisuksi ei saa ehdottaa niiden syyhyn vaikuttamista. Monikulttuurisuudesta seuraavien ongelmien poistamiseksi ei saa siis ehdottaa monikulttuuristumisen rajoittamista. Olen jossakin kuullut seuraavanlaisen määritelmän älykkyyden ja viisauden erosta: älykäs osaa ratkaista ongelmia, viisas osaa välttää ne. Toiseksi tämä pitää sisällään sen ajatuksen, ettei maahanmuuttoa saa rajoittaa. Rajat tulisi siis avata vapaalle liikkumiselle ilman minkäänlaisia rajoituksia. Maahanmuuton rajoittamista ei saa edes ehdottaa. Onneksi ihmisten liikkumista tosiasiassa rajoitetaan. Jos näin ei tehtäisi, sosiaaliturvaperäinen maahanmuutto olisi jo kaatanut yhteiskuntamme. Korkeaan sosiaaliturvaan perustuva hyvinvointivaltio ja avoimet rajat ovat toisensa poissulkevat vaihtoehdot. Kolmanneksi Hesari linjaa, ettei maahanmuuttoa saa rajoittaa, koska maahanmuuttajat ovat osa Suomea. Koska kyse on maahanmuuton rajoittamisesta, eikä jo maassa olevien maahanmuuttajien poistamisesta, maahanmuuttajien ajatellaan olevan osa Suomea jo ennen kuin he ovat saapuneet maahan. Montakohan miljoonaa Suomen osaa maailmalla odottaa pääsyä todelliseen kotiinsa, Suomeen? Näihin Suomen osiin varmaan lasketaan nekin ihmiset, jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan Suomesta, mutta saattavat ehkä joskus hakeutua osaksi pohjoista kansaamme.


Vuoden 2009 kirkon Yhteisvastuukeräyksen teema on valittu. Tulevana vuonna se on "työ ja osallisuus - arbete och delaktighet." Kotimaa-lehti kirjoittaa seuraavasti:

"Kotimaassa tuetaan erityisesti vaikeasti työllistyviä maahanmuuttajia."

Siis mitä ihmettä? Eikö meillä ollutkaan huutava työvoimapula, joka vaatii ripein ottein satojen tuhansien maahanmuuttajien haalimista maahan laadusta välittämättä? Työvoimapulamme onkin niin kamala, että nykyistenkin maahanmuuttajien työllistämiseksi pitää laittaa hattu kiertoon koko kansan keskuuteen Suomen suurimman vuosittaisen kansalaiskeräyksen muodossa.

Aluksi minun piti marista vain muutama sana marinadeista, mutta mieleen tuli pari muutakin valintakysymystä ruuan suhteen.

Kaupoissa myytävistä lihoista suurin osa on sotkettu sellaiseen oranssiin paksuun marinadiin, joka tekee kaikesta lihasta jotakuinkin saman makuista, oli kyse mistä eläimestä tai mistä osasta sellaista tahansa. Niitä on yhä vaikeampi erottaa toisistaan maun perusteella, eikä ole kovin mukava ajatus valita syötävää ruokaa vain sen rakenteen vuoksi. Kyseessä lienee noidankehä: marinoitua lihaa myydään enemmän, koska se on edullisempaa ja se on edullisempaa, koska sitä myydään enemmän. Sama tilanne on jauhelihan kohdalla. Sikanautaa myydään enemmän kuin sikaa, koska se on halvempaa jne. Volyymi määrää enemmän ruuan hintaa kuin yksittäisen pakkauksen kustannukset. Tällainen tilanne yksipuolistaa etenkin arkiruokakulttuuria. Odotan kauhulla sitä päivää, jolloin kaupan myydyin liha on paksuun marinadiin hukutettu sikanauta.

Jossain vaiheessa sai olla jokseenkin luottavainen sen suhteen, että etenkin kaupoissa myytävä liha on kotimaista. Katsokaapa tarkemmin niitä tuotepakkauksia. Bongasin erään ketjun oman tuotemerkin alla myytävän broilerin suikaleen lähtömaaksi jonkin Etelä-Amerikan maan. On selvää, ettei kaikkia elintarvikkeita joko voida tuottaa Suomessa tai se ei kerta kaikkiaan ole järkevää. Broilerin tuotanto maassa käsittääkseni on paitsi mahdollista, myös kannattavaa. Sen sijaan esimerkiksi tomaattien suhteen olen hieman epäileväisempi. Koti- ja ulkomaisen tomaatin hinnan ero johtunee siitä, että läpi talven tapahtuva kasvihuonekasvatus kuluttaa energiaa valtavia määriä. Energia puolestaan on melko pitkälti tuontihyödyke, joten kotimaisia tomaatteja syödessään syökin ulkomaista energiaa. Kaikista Maan resursseista energia on se olennaisin ja sen ympärille muodostuu kaikkien resurssien käyttö. Energiaa ei ole tuhlattavaksi asti. Ehkäpä kuitenkin kannattaa edelleen kääntyä kotimaisten tomaattien puolelle niiden työllistävän vaikutuksen ja Espanjan enemmän kuin kyseenalaisen tomaatinkasvatusbisneksen vuoksi. Lisäksi kotimaiset maistuvat paremmalta, sen voivat todistaa esimerkiksi ilmeisen tarkan makuaistin omaavat marsut :)

Ruokaan liittyy paljon myös muita valintoja eri näkökulmista. Sitten kun tuloistani nykyistä suuruusluokkaa oleva osuus ei enää mene välttämättömiin ruokakuluihin, voin ehkä paremmin omalta osaltani vaikuttaa elintarviketuotantoon ja -tarjontaan lompakkoäänestyksellä. Valitettavasti arvovalinnat eivät ole ilmaisia, joten tahtonsa vastaisesti säästäväisen kuluttajan ruokalista on melko pitkälti jo päätetty muiden toimesta.