Oltiin puhuttu Juhan ja Timon kanssa Saksan reissusta jo toista vuotta, kunnes viimein toukokuussa päästiin puhetta pidemmälle ja ostettiin lentoliput. Varattiin samoihin aikoihin myös hotellit Frankfurtiin, Stuttgartiin ja kaupunkiin, jonka nimeä en muista mutta joka on lähellä legendaarista Nordschleiffen moottorirataa. Tavoitteena oli käydä katsomassa moottorirataa ja ehkä päästä vuokra-autolla ajamaan, tai olemaan edes Ring Taxin kyydissä radalla. Radalla ajaminen todettiin pian mahdottomaksi toteuttaa reissubudjetin osalta, samoin Ring Taxin kyytiin pääseminen. Lopulta päädyttiin perumaan hotellin varaus tuosta kaupungista logistisista syistä. Radalle on hirveän vaikea päästä, ainakaan Stuttgartin tai Frankfurtin suunnalta! Auton vuokraamistakin suunniteltiin, mutta se tuntui olevan hyvin vaikea toteuttaa ja aina oli tunne siitä että oltaisiin ostamassa, tai no, vuokraamassa, sikaa säkissä. Otettiin tilalle yksi yö lisää Stuttgartissa. Hotellin perumisesta tuli kuluja, mutta toisaalta samalla säästettiin paljon kun ei tarvinnut matkustaa radalle päiväksi. Olemme siis automiehiä jokainen, siksi tuo rata kiinnosti niin paljon. Timo on Mercedes Benz -miehiä ja Juha pitää Porschesta. Stuttgart sattuu olemaan molempien automerkkien koti ja muutenkin autoilun kehto ja pyhättö, joten se on samalla myös reissumme päämääränpää. Frankfurtissa on lähin lentokenttä jonne pääsee suoraan, joten ajattelimme tutustua reissun aikana myös siihen kaupunkiin. On siellä ainakin joku teknologiamuseo, katsotaan sitten paikan päällä mihin päädytään.
Lento Frankfurtiin lähti Helsinki-Vantaalta sunnuntaiaamuna kello 8:20 ja oli perillä joskus kymmenen aikaan paikallista aikaa. Liikkeelle piti siis lähteä jo ennen neljää Jyväskylästä. En ollut nukkunut lainkaan edellisenä yönä reissuvalmistelujen ja muiden juttujen johdosta... Sain nukuttua pari tuntia automatkalla ja lentokoneessa, mutta muuten vedettiin Red Bullin ja kahvin voimalla Frankfurtin lentokentälle asti. Frankfurtin lentokenttä on muuten _iso_. Kone rullasi laskeutumisen jälkeen kymmenen minuuttia läpi monen radan ja terminaalin. Kentän yhteydessä on juna-asema, jolta päästiin suoraan Stuttgartiin. Junalippu oli ostettu etukäteen halvimmalla hinnalla, joten jouduimme odottelemaan kolme tuntia kentällä junaa. Väsyneenä odottaminen oli kovin puuduttavaa hommaa, ja vaikka yritettiin välillä kävellä asemaa ympäriinsä pikkupurtavaa etsien, lopulta päädyimme penkille istumaan ja torkkumaan. Viimein kahdelta iltapäivällä pääsimme Stuttgartin juna-asemalle, joka muuten sattuu olemaan aivan hotellimme Riekenin vieressä. Hotellille päästyämme ja kamat purettuamme tapahtui totaalinen välikuolema, kun koko sakki kaatui omille sängyilleen ja nukahti lähes välittömästi. Nukuttiin siinä pari tuntia ennen kuin käytiin tutustumassa lähialueisiin ja etsimään pientä ruokakauppaa, vaikka suurin osa liikkeistä oli sunnuntai-iltana kiinni. Ja koska kerran Saksassa ollaan, niin juotiin parit oluet, vaikka ei mitään oluen ystäviä ollakaan. Dinkelagger maistuikin yllättävän hyvältä! Hotellille päädyttiin takaisin joskus iltayhdentoista aikaan ja päädyttiin aika suoraan nukkumaan.
Hotellin wlan oli muuten by the way surkea. Käsittämättömän huono. Tämä teksti katosi jo kerran bittiavaruuteen.