IRC-Galleria

Mitäpä tästä reissusta opimme?

-Saksalaiset osaavat hyvin englantia, eikä juuri missään joudu ongelmiin kielimuurin vuoksi

-Rahaa kannattaa pitää aina lompakossa riittävästi, koska pankkikortti ei toimi jokaisessa ravintolassa tai kaupassa. Automaatteja sen sijaan löytyy joka kadun kulmasta, joten liikaa ei kannata nostaa rahaa kerrallaan.

-Stuttgart tuntui välittömästi kotoisalta paikalta, sinne voisi aivan hyvin muuttaa ja tuntea olonsa hyväksi. Frankfurt sen sijaan on liian iso ja massiivinen paikka, siellä tunsin oloni koko ajan vieraaksi ja ulkopuoliseksi.

-Ihmiset ovat kohteliaita ja tilat ovat siistejä. Mutta myös hämärähemmoja ja kodittomia löytyy, aivan kuten mistä tahansa muustakin kaupungista.

-Julkiset liikennevälineet verrattuna Suomen vastaaviin. Ai sanooko joku niitä paria hassua kerta tuntiin liikennöivää bussia "julkiseksi liikenteeksi" ja vielä joskus hyväksi sellaiseksi? Se on suorastaan loukkaus oikeasti toimia julkisia kohtaan. Stuttgartissa ja Frankfurtissa pääsee aivan minne tahansa nopeasti ja helposti, eikä edes maksa paljon. Näissä kaupungeissa ei tarvita autoa.

-Autot!!!!! Siinä missä S-mersu, Porsche 911 ja muut kalliit autot ovat Suomen kaduilla harvinaisuuksia ja nähtävyyksiä, niin Saksassa ne ovat tusinatavaraa. Siellä kauppakassina ei ole Honda Civic tai Opel Corsa, vaan esimerkiksi Smart, Audi A6, Porsche tai Maserati. Ne on kalliita autoja (Smarttia lukuunottamatta) mutta ihmisillä on varaa ostaa ja ylläpitää niitä, kiitos korkean palkkatason ja autoveron puutteen.

-Kaikki oluet maistuvat ihan samalta, mutta yllättävän hyvältä. Olutta oppi jopa juomaan reissun aikana, mutta luulen, etteivät suomalaiset kuravedet uppoa edelleenkään.

-Saksalaisten baarien juomat ovat täyttä tavaraa, viinaa ilman vettä. Voi yllättää suomalaisturistin, joka on tottunut laimennettuihin juomiin kotimaassa.

-Monissa yökerhoissa on pukukoodit eikä sisälle välttämättä edes pääse. Velvet Clubiin päästäkseen täytyi olla pukeutunut siististi, joten kai me sitten oltiin tyylikkäitä kun päästiin sisälle :)

-Stuttgartin Esslingen on tutustumisen arvoinen paikka. Sinne ei olisi löydetty ilman paikallistuntemusta omaavaa henkilöä. Jos tunnet matkakaupungistasi jonkun, pyydä hänet illaksi oppaaksesi!

-Frankfurtin lentokenttä on niin iso, että sen sisällä liikennöi oma bussi- ja junayhteys terminaalien välillä

-Nettiin pääsy ei ole taattua julkisten wlanien tai oman kännykkäliittymän kautta. Paikallisen prepaid-liittymän saaminen on kuulemma hankalaa, joten sitä ei kokeiltu. Niissä näyttäisi olevan hyvin rajattu nettiyhteys. Kaupungilla ollessa lähes joka paikasta löytyy Telecomin kaupallinen wlan, jota voi käyttää rajatta 5 euron päivälipulla tai 20 euron viikkolipulla. Telecomin kirjautumissivu ei toimi Windows Phonen selaimella, joten tällä reissulla tuosta ei ollut hyötyä. Toivottavasti korjaavat sivunsa pian, sillä nyt ei voinut tästä syystä käyttää edes Telecomin ilmaisia hot spotteja lentokentällä.

Lauantaina oli tarkoitus tappaa aikaa kiertelemällä vielä kaupoissa etsien kotiin tuomisia ja tuliaisia ystäville. Perjantai-ilta koitui kuitenkin sen verran hapokkaaksi, ettei ollut puhettakaan kaupoille lähdöstä... Hyvä että päästiin ajoissa ulos hotellista. Vaikka kaikki ne joille lupasin tuoda tuliaisia ei olekaan täällä galleriassa eivätkä siis lue tätä, pyydän anteeksi sitä etten tuonutkaan mitään :( Löysin kentältä sentään jotain pientä.

Hotellilta lähdön jälkeen istuttiin juna-aseman penkillä kai pari tuntia, ihan vain koska ei jaksettu liikkua eikä ollut parempaakaan tekemistä. Odottamista oli paljon, koska lento lähti illalla vasta 19:30 ja hotelli piti luovuttaa 12:00. Ajateltiin niin että lähdetään viideltä siirtymään lentokentälle, mutta mentiinkin jo paljon aiemmin.

Lentokentälle backage dropin virkailija tarjosi minulle mahdollisuutta siirtää lentoani myöhempään ajankohtaan, jotta tälle lennolle saataisiin paikka vapaaksi jollekulle toiselle. Olisin kuulemma saanut ilmaisen hotellin, aamiaisen ja 200 euron korvauksen jos olisin suostunut. Jos olisin ollut yksin liikenteessä, niin todellakin olisin suostunut! Eihän mun lentoliputkaan maksaneet edes sitä 200 euroa, minkä olisin saanut korvauksena ylimääräisestä yöstä Frankfurtissa. Olisin joutunut etsimään eri kyydin kentältä kotiin ja mun avaimetkin oli Timon autossa Helsingin lentokentällä.

Portit aukesivat ja pääsimme koneeseen ajallaan. Heti istuttuamme kapteeni kuulutti suomeksi ja englanniksi, että jos koneessa on lääkäreitä, niin ilmoittautuisivat koneen etuosaan. Sinne oli joku matkustaja tuupertunut koneen etuosan käytävälle. Myöhemmin kerrottiin että olisi tapahtunut joku tapaturma, en vain osaa kuvitella mitä olisi voinut käydä...? Toivottavasti ei käynyt pahasti, sillä tämä matkustaja joutui lähtemään ambulanssilla pois koneelta. Lento viivästyi 20 minuuttia tämän takia, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, kun on kyse jonkun terveydestä. Myöhemmin kapteeni kiitteli ymmärtäväisiä kanssa matkustajia, jotka antoivat tilaa hoitotoimenpiteille ja kiersivät kokee takasisäänkäynnin kautta koneeseen.

Koneen rullatessa kapteeni kuulutti todella epäselvästi jotain tyyliin "ne matkustajat, joilla on istumapaikka, ilmoittautukoon lentoemännille". Kapteeni puhui selvää suomea mutta kukaan ei ymmärtänyt mistä oli kyse? Sanoinkin käytävän toisella puolella istuvalle Juhalle, että ai jaa, onko täällä seisomapaikkojakin. Lähistöllä olleet suomalaiset alkoivat puhumaan lentokoneen seisomapaikoista ja kohta koneen takimmaiset penkkirivit röhötti ja naureskeli jutulle :D Se, mitä kapteeni kuulutuksellaan tarkoitti, ei koskaan selvinnyt.

Kirjoitan tätä parhaillaan lentokoneessa. Lennetään jossain puolivälissä Frankfurtia ja Helsinkiä noin kymmenen kilometrin korkeudessa. Kunhan saan nettiyhteyden, niin lataan nämä tekstit gallerian blogeihin. Toivottavasti lentoemot jakaisivat sämpylän ja mehun pian, alkaa olla nälkä.

Perjantaina ostettiin heti aamusta paikallinen Frankfurt Card, kortti jolla voi käyttää kaupungin julkisia miten tahtoo. Sillä pääsi myös lentokentälle, joten lähtiessäkään ei tarvinnut maksaa erikseen kyydistä. Kortti on muuten vastaava kuin StuttCard, mutta jokainen ei tarvinnut omaa korttia, vaan sillä sai matkustaa 1-5 henkilöä. Lisäksi kortti on voimassa kalenterivuorokauden, ei täyttä 48 tuntia, minkä vuoksi kortti kannatti ostaa vasta perjantaina. Kortti maksoi alle 30 euroa, eli vitosen päivässä per henkilö. Sen halvemmalla ei voi matkustaa! Kortilla pääsi myös museoihin ja eläintarhaan puoleen hintaan.

Ensimmäisenä käytiin Museum of Communicationissa. Luultiin, että siellä olisi paljon puhelimiin, tekniikkaan ja viestintään liittyviä juttuja. No ei ihan, kellarissa oli kyllä vanhoja puhelimia, mutta kolme kerrosta oli täynnä epämääräisiä taideteoksia ja videonäyttelyistä, joista yksi näytti olevan lähikuvaa synnytyksestä, mutta taisikin (toivottavasti) olla jonkun mikroskooppisen elukan suusta kuvattu. Pienenä yllärinä oli museon katolla majaillut radioamatöörikoppi, jossa oli ihan aidot radiolaitteet ja radioharrastaja joka esitteli harrastustaan. Aloitti keskustelun meidän kanssa venäläisittäin "Das vidanja", ei siksi että olisi luullut meitä venäläisiksi, vaan siksi että oli juuri aiemmin saanut radiolla yhteyden Venäjälle ja keskustellut venäläisen radioharrastajan kanssa.

Seuraavaksi mentiin Experiminta-nimiseen tiedemuseoon. Tai no niinhän sen piti olla tiedemuseo. No ei ihan, taaskaan. Museon sisäänpääsy maksoi 8 euroa (puoleen hintaan alennuksen jälkeen!) ja koko museon sisältö koostui optisista harhoista ja 3D-teoksista, jotka olisivat olleet jänniä vielä viisivuotiaana. Tai 50-luvulla. 3D-efekti perustui punaviherlaseihin, joten illuusio jäi useimmiten kovin heikoksi. En tiedä minkälaiseen tarkoitukseen museo on tehty, koska noi jutut on tarkoitettu kouluikäisille, mutta silti puolet teoksista esitteli alastonta naista? No eipä tuo lasta satuta tai vahingoita, vaikka näkisi naisen paljaan takapuolen tai 3D-rinnat. Voi toki olla, että tällä tavalla saadaan teinipojatkin kiinnostumaan "tieteestä" ja "optisista illuusioista" :) Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että ilman metrisiä 3D-tissejä tuosta museosta ei olisi jäänyt mitään kerrottavaa x)

Meidän piti käydä vielä toisessa tiedemuseossa, mutta kahden let down -museon ja totaalisen pettymisen jälkeen, emme olleet enää kiinnostuneita pettymään uudestaan.

Timo bongasi eläintarhan niin mentiin sitten sinne. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus käydä eläintarhassa, kun olen käynyt viimeksi lapsena Ähtärin eläinpuistossa. Nähtiin läheltä leijonia, eri apinalajeja, pingviinejä, seeproja, pieniä hiirilajeja ja vaikka mitä. Osa hiiristä oli niin nopeita että ne vain vilahtelivat ympäri puunrunkoja. Yksi apina tuli lasin taakse ikkunalaudalle istumaa ja rapsuttelemaan itseään, kun huomasi että sitä kuvataan. Lopulta meille tuli kiire pois kun vesisade yllätti. Saksassa aurinkoinen keli voi muuttua pienessä hetkessä tihkusateeksi ja siitä pian kaatosateeksi, eikä me haluttu kastua.

Käytiin vielä yhdessä ostoskeskuksessa jonne pääsi samalla junalinjalla kuin eläintarhaankin. Keskuksen nimi on Hessen Central (hessukeskus :) ) ja se oli täynnä paikallisia ruokakauppoja, pikaruokaravintoloita, krääsämyymälöitä, koruliikkeitä ynnä muita. Meillä oli nälkä eikä jaksettu etsiä kunnollista ruokapaikkaa, niin päätettiin mennä ensimmäistä kertaa Burger Kingiin. Me etsittiin sitä varmaan vartin ajan, ja lopulta löydettiin kulmasta Subwayn takaa. Subwayn kyltti peitti Burger Kingin kyltin, joten sitä ei huomattu. Olisi pitänyt jo tässä vaiheessa tajuta mennä Subwayhin syömään... Oli tarkoitus ostaa iso ateria, joten otin jonkun "King Max" aterian, joka kuulostaa nimensä puolesta isolta. Ehei, se oli sellainen kahdesti puraistava pulla, eikä edes mitenkään hyvää. Timo meinasi jo alkaa repimään tuoleja irti lattiasta kun ei tykännyt ateriasta, joka ei vienyt edes nälkää pois :D Enpä taida käydä Jyväskylän Burger Kingillä tämän jälkeen. Timo joutui ostamaan vielä palan pitsaa myöhemmin.

Hessen Centralin vieressä on Media Markt joka on kuin paikallinen Gigantti. Siellä oli alennuskampanjat menossa, ilmeisesti sen johdosta että Saksa pääsi jalkapallon finaaliin. Siellä oli lähes sama wlan-reititin, jota olin katsonut jo Conradissa, isossa alennuksessa joten ostin sellaisen 40 eurolla. Reititin on TP-600, tarkkaa mallia en nyt muista. Aika halpa gigabitin reititin n- ja ac- standardien wlanilla! Tuo oli saanut netissä hyvät arvostelut ja siihen voi asentaa dd-wrt tai open-wrt ohjelmiston, jolla ominaisuuksia voi säätää haluamikseen vielä tarkemmin kuin reitittimen vakio-ohjelmistolla. Pääsen eroon erillisistä palomuurikoneesta ja wlan-tukiasemasta kun virittelen tämän paikalleen. Juha on kiinnostunut mun vanhasta wlan-tukiasemasta joten voin myydä sen sitten Juhalle.

Illalla käytiin Frankfurtlaisessa yökerhossa Velvet Club, joka on aika perusklubi, Gigglin Marlinin oloinen paikka. Tuolla ei vain pauhannut listahitit tärykalvoja rikkovalla voimakkuudella, vaan sen sijaan siellä soi aika kevyt lounge-musiikki. Sisäänpääsy oli kympin ja heti ovella sai pienen omenaliköörishotin. Pitkät juomat olivat kalliita, mutta syy selvisi... Juoma oli todellakin pelkkää viinaa. Soodaa tai muuta täytettä oli lasista vain pieni osa. Ei todellakaan tarvinnut juoda kahta enempää, ja se toinenkin oli jo liikaa. Niin vahvat juomat ovat todella petollisia, nähtiinkin monen asiakkaan kohdalla se tilanne etteivät jalat enää kantaneet. Siisti paikka, täytyy vain olla varovainen juomiensa kanssa. Me lähdettiin baarista joskus kahden aikaan yöllä.

Torstaina luovutettiin hotelli pois ja otettiin juna Frankfurtiin. Junalippu oli ostettu netistä etukäteen. Saksalaisen käytännön mukaan netistä ostettu ja tulostettu lippu on henkilökohtainen ja lippu täytyy todentaa luottokortilla. Luottokorttia käytetään vain henkilöllisyyden varmistamiseen. Frankfurtin hotelli oli myös ihan juna-aseman vieressä, joten kulkeminen oli helppoa.

Torstain aikana lähinnä tutustuttiin lähialueisiin, löydettiin näköalatorni jonka huipulle päästiin muutaman euron lipulla. Torni on 200 metriä korkea ja hissi pääsi huipulle puolessa minuutissa. Vähän hirvitti korkeanpaikankammoisena mennä ylös, mutta näköalatasanne oli sen verran fiksusti tehty (ei pakotettu kävelemään reunan läheltä tai niin että näkisi suoraan alas, ja itse tasanne oli pienempi kuin tornin katto joten sellaista tippumisen tunnetta ei päässyt muodostumaan) että siellä ei huimannut. Toki silti menin kaiteen lähelle hyvin varovasti :)

Löysimme tornin sattumalta kun lähdettiin kävelemään hotellilta keskustaa kohti. Heti ensimmäinen kadunpätkä jonka läpi käveltiin, osoittautui punaisten lyhtyjen alueeksi. Kadulla oli kahdeksan tissibaaria aivan vieri viereen :D hotellilta löydettiin myöhemmin esitteet muutamalle paikalle. Ei kehdattu käydä, rahathan siellä olisi mennyt.. x) Ja heti seuraavalla kadulla oli kaupungin hienoimpia toimistorakennuksia. Ei ole varmaan yllätys, että tissibaarit ovat sijoittuneet kaupungin rikkaimpien alueiden yhteyteen. Kaupunki on todella siisti ja upea, mutta myös elämän nurja puoli nähtiin. Kaduttomia asui siltojen alla ja metroasemalla joku veti avoimesti viivat sieraimeen niin, että kokkelijämät jäi kaiteelle pyörimään. Frankfurt on todellakin vastakohtien kaupunki...

Keskiviikkona meillä ei oikeastaan ollut enää ohjelmaa hotellin vaihdon lisäksi. Jouduttiin vaihtamaan päiväksi toiseen hotelliin, koska alun perin oli tarkoitus olla muualla tämä päivä, eikä hotellia oltu varattu kuin keskiviikkoon saakka. Hotelli oli täyteen buukattu joten ei saatu samasta hotellista yhtä lisäyötä. Toisen hotellin varaus olisi voitu vielä perua jos olisi saatu samasta hotlasta huone. Toisessa hotellissa oltiin yksi yö ja huone oli aika kallis, mutta oli se hienokin! Siinä oli isohko oleskelutila, nahkasohva ja oma parveke. Huoneessa oli tilaa lentää Timon ostamaa radio-ohjattavaa lennokkia. Keskiviikko meni oikeastaan levätessä ja pienellä kaupunkikierroksella. Ostin pari halpaa t-paitaa ja yhden kauluspaidan paikallisesta sokkarista.

Tiistaina herättiin jo kahdeksalta, jotta ehdittäisiin ajoissa Porschen museolle. Paikalla piti olla jo yhdeksältä, sillä aioimme käydä myös Mercedes Benz museossa tämän jälkeen. Porschen museo on kolmikerroksinen ja kerrokset kulkevat spiraalimaisesti niin, että koko ajan kävellään loivasti nousevaa käytävää ylöspäin. Lopulta ollaan ylimmässä kerroksessa, josta pääsee liukuportailla alas koko rakennuksen läpi kulkien, samalla voi vilkaista vielä kerran kerroksia ja autoja jotka on jo nähnyt. Meillä meni museossa kolme tuntia, koska mielenkiintoisia autoja ja tekniikkapisteitä oli lukuisia! Autojen esittely eteni kronologisesti vanhimmasta Ferry Porschen luomuksesta aina uusimpaan ja teknologisesti edistyneimpään urheiluautoon. Autojen seassa oli myös infopisteitä, joissa esiteltiin erilaisia teknologisia ratkaisuja, jotka tekevät Porschesta sen mikä se on. Esillä oli muun muassa jousituksen, moottorin, turbon, vaihdelaatikkojen ym. halkileikkausmalleja ja videoesityksiä. Mukaan annettu kuulokelaite kertoi lisätietoa niin halutessa, kun näppäili laitteeseen sen numeron joka oli auton tai infopisteen esittelylapussa. Kiinnostavimpia autoja oli tietenkin eri kilpasarjoissa käytetyt Le Mans -prototyypit (LMP), Carrera GT eri versioineen ja legendaarinen 911, josta löytyy rataversion lisäksi myös normaaliin katuliikenteeseen tarkoitettu malli. Kierroksen jälkeen Juha kävi ostamassa itselleen tuliaisia Porsche-paidan ja parin kirjan muodossa.

Porsche-museon jälkeen jalat olivat taas todella tulessa. Menimme hotellille viemään Juhan ostokset talteen ja istuttiin rautatieasemalla hetkeksi kahville, ennen kuin jatkettiin matkaa. Oltiin Mercedes-Benz museolla kahden aikaan, joten meillä oli neljä tuntia aikaa kierrokselle. Museo on paljon Porsche-museota isompi ja sielläkin kierretään samaan tapaan spiraalimaisia kerroksia alaspäin. Museokierros alkoi hevosesta. Kyllä vain, siellä oli hevospatsas, jonka viereen oli kirjoitettu jonkun autoilun alkuaikojen tunnetun henkilön lausahdus "auto on hyvä työväline, mutta hevosta se ei koskaan tule korvaamaan". Tämä henkilö oli enemmän väärässä kuin osasi kuvitellakaan. Mersun historia ulottuu kauas, joten kierroksen ensimmäiset ajokit olivat puurakenteisia ja puupyöräisiä vaunuja. Kierros eteni lopulta pohjakerroksiin, joista löytyy moderneimmat autot ja kilpa-autot. Mika Häkkisen F1-maailmanmestaruusauto, ajohaalarit ja pokaali olivat esillä lasivitriinissä, ja paljon muutakin. Erikoisuuksina nähtävillä oli muun muassa vanha paavi-auto, eli sellainen jossa on lasikoppi, ja Jurassics Parkissa käytetty maastoauto. Museokierros toimi hyvin myös historian kertauksena, sillä käytävien seinillä oli infotauluja historiallisesti tärkeimmistä tapahtumista, mukaan lukien esim. Wrightin ensilennosta, maailmansodista, ensimmäisistä kuukävelyistä... Aikajärjestyksessä tietenkin. Mersun museo käveltiin lopulta kahdessa tunnissa läpi, ei me enää jaksettu pysähtyä jokaisen auton kohdalle ihmettelemään. Täälläkin sai korvakuulokkeet mukaan, mutta ne olikin hieman erilaiset. Ne nimittäin alkoivat automaattisesti kertoa tarinaa kun kävelin uuteen huoneeseen. Ja jos halusin lisätietoa jostain autosta, riitti että osoitin kuulokelaitteen lukijaa auton vieressä olevaan tarralappuun. Laitteesta pystyi sen jälkeen vielä valitsemaan haluanko kuulla auton tekniikasta, yleistietoa, historiasta tai lapsille suunnatun version.

Museon jälkeen mentiin syömään ja lepäämään hotellille hetkeksi. Illalla käytiin vielä ajamassa kartingia, koska eiliseltä oli jäänyt toiseen ajoon oikeuttava kortti jäljelle. Eipä ole tullut ennen ajettua kartingia iltakymmeneltä. Se paikka on joka päivä kello 23 saakka auki. Rata oli taas tyhjä, oltiin ainoat asiakkaat, työntekijätkin alkoivat seurata juuri alkanutta jalkapallon MM-kisojen Saksa-Brasilia ottelua. Ajo meni hyvin, itse kukin paransi omaa aikaansa sekunnilla eilisestä. Silti olisi halunnut ajaa enemmän, jotta kierrosaikaa olisi saanut hierottua pienemmäksi.

Kun päästiin karting-paikalta metrolla rautatieasemalle, päätettiin käydä asemalla olevassa Spar-kaupassa hakemassa jotain suolaista ja juotavaa. Ihmiset seurasivat jokaisen asemalta löytyvän tv-ruudun edessä jalkapallomatsia hyvin hilpein mielin. Vilkaistiin mielenkiinnosta ottelun tilannetta, Saksa oli johdossa 5-0 ennen puoliaikaa! Vaikken jalkapalloa seuraakaan, niin tiedän että tuollaiset lukemat ovat hyvin epätavallisia jalkapallossa. Varsinkin MM-kisojen välieräottelussa. Ei tuollaista vain tapahdu. Saksalaiset juhlivatkin jo varmaa voittoaan, fim-nil kuului joka puolelta ja jotkut tulivat heittämään ylävitosia. Oli pakko olla iloinen saksalaisten puolesta! Hotellille päästyämme totesimme Timon kanssa että on pakko mennä katsomaan kadulle kansan iloa. Emme arvanneetkaan, että hotellin ja rautatie aseman välinen katu olisi yksi fanien kohteista, nimittäin katu täyttyi hyvin pian tööttäilevistä Saksan lipuin varustelluista autoista joiden kyytiläiset roikkuivat ikkunoista, ja jalan liikkuvista ihmisistä jotka lopulta täyttivät ja tukkivat koko kadun. Liikenne kadulla pysähtyi ja poliisi tuli tukkimaan risteykset, ettei kadulle voi enää ajaa. Ihmiset saivat juhlia vapaasti eikä poliisi puuttunut siihen, tietenkään. Lopulta katu tyhjeni Ihmisistä ja poliisi vapautti liikenteen kadulle. Luultiin että se olisi ollut siinä, mutta mitä vielä. Tööttäilevät autot saapuivat kadulle melkein välittömästi :D Tällä kertaa kadut eivät enää tukkiutuneet, vaan autot pääsivät kulkemaan vapaasti. Me jaksettiin seurata sitä menoa tunnin ajan, eikä kansan ilo laantunut vieläkään.

Maanantaina herättiin yhdeksältä aamulla ja lähdettiin hotelliaamiaisen jälkeen kiertämään kaupungin myymälöitä, kun niitä ei sunnuntaina päästy vielä katsomaan. Aloitettiin tietenkin aivan naapurissa olevista tietotekniikkasekatavaramyymälöistä. Ne vastasivat suurinpiirtein yhdistettyä Verkkokauppaa, Tokmannia ja Varastomyymälää, sen verran monipuolinen valikoima oli! Olin lähellä ostaa wlan-reitittimen, Timo innostui radio-ohjattavasta quad-kopterista ja Juha meinasi ostaa tilinsä tyhjäksi elektroniikkatavaraa. Toistaiseksi lähdettiin ulos tyhjin käsin, koska ehdimme käymään tuolla useamminkin. Käytiin parissa vaateliikkeessä, mutta mitään sopivaa ei oikein löytynyt. Tai olisi toki löytynyt, mutta näissä liikkeissä tarjonta ja hinnasto oli liki Suomen vastaavia, joten ei ollut oikein syytä ostaa juuri Stuttgartista vaatekappaleita.

Käytiin oluella pienessä ravintolassa Markethallin vieressä ja paikka osoittautui sen verran mukavaksi, että päätettiin tulla myöhemmin syömäänkin sinne. Sen jälkeen käveltiin infopisteelle josta ostettiin paikalliset StuttCard turistikortit. Kortilla voi käyttää rajatta kaikkia alueen julkisia liikenne välineitä , minkä lisäksi kortilla saa muitakin etuja. Esimerkiksi Porschen ja Mercedes Benzin museoihin pääsee kortilla ilmaiseksi (8e säästö per museo) ja kartingia pääsee ajamaan kerran ilmaiseksi. Kortti ostettiin 48 tunniksi jolloin hintaa tuli 38 euroa. Ei paha hinta vapaasta liikennöimisestä ja kymmenien eurojen eduista. Sillä saa myös 5% alennuksen Conrad Electronicsista, eli myymälästä josta meinattiin aiemmin ostaa vaikka mitä.

Timolla on kaveri joka sattuu olemaan parhaillaan vaihdossa Stuttgartissa ja saimme hänet oppaaksemme iltapäivän ajaksi. Hän liittyi seuraamme karting-radalle, joka osoittautui hienoimmaksi sisäradaksi jossa olen koskaan ajanut! Rata oli nopea, tekninen ja vaativa. Ilmeisesti ei oltu kovin huonojakaan, kun ei kolisteltu radan reunuksia ja ajettiin jopa nopeampia kierroksia kuin tämä seuraamme liittynyt puoliammattilaiskarting-kuljettaja. Hänkään ei ollut tosin ajanut juuri tällä radalla aiemmin. Hauskaa oli! Kukaan ei vain ollut aiemmin maininnut, että StuttCard kortilla sai ilmaiseksi vasta toisen ajon, joten jouduimme ostamaan yhden ajon itse. Yksi ajo maksoi 12e joten ei paha.

Toisen ajon jätimme seuraavaan päivään, sillä kaverillamme oli illaksi sovittuja menoja ja hän halusi esitellä meille omaa asuinseutuaan. Oli todella hienoa, että hän tuli meille oppaaksi, koska emme olisi muuten koskaan tajunneet käydä Esslingenin kaupungissa, joka on vartin junamatkan päässä Stuttgartista. Esslingen on niitä harvoja paikkoja Saksassa jotka säilyivät ehjinä läpi toisen maailmansodan, kun aluetta ei pommitettu. Vanhimmat vuokrakämpät on kuulemma rakennettu 1600-luvulla! Alueella on myös pieni linna, joka oli todellakin tutustumisen arvoinen. Jouduimme tosin kiipeämään satoja rappusia, tai ainakin siltä se tuntui kahden päivän kävelemisen jälkeen...

Kävimme Esslingenissä,myös syömässä döner kebab annokset hintaan 5,5 euroa juoman kera. Oli enemmänkin kuin hintansa arvoinen sapuska! Esslingenin rinteillä tehdään myös viiniä, joten taidan ostaa kotiin tuomisiksi pari pulloa Esslingen Rieslingiä. Vitosen pullo.

Illalla jalat olivat jo tulessa kun hotellille päästiin. Oltiin kuitenkin oltu jo 12 tuntia liikenteessä, jatkuvasti kävellen. Uni maistui kummasti.

Oltiin puhuttu Juhan ja Timon kanssa Saksan reissusta jo toista vuotta, kunnes viimein toukokuussa päästiin puhetta pidemmälle ja ostettiin lentoliput. Varattiin samoihin aikoihin myös hotellit Frankfurtiin, Stuttgartiin ja kaupunkiin, jonka nimeä en muista mutta joka on lähellä legendaarista Nordschleiffen moottorirataa. Tavoitteena oli käydä katsomassa moottorirataa ja ehkä päästä vuokra-autolla ajamaan, tai olemaan edes Ring Taxin kyydissä radalla. Radalla ajaminen todettiin pian mahdottomaksi toteuttaa reissubudjetin osalta, samoin Ring Taxin kyytiin pääseminen. Lopulta päädyttiin perumaan hotellin varaus tuosta kaupungista logistisista syistä. Radalle on hirveän vaikea päästä, ainakaan Stuttgartin tai Frankfurtin suunnalta! Auton vuokraamistakin suunniteltiin, mutta se tuntui olevan hyvin vaikea toteuttaa ja aina oli tunne siitä että oltaisiin ostamassa, tai no, vuokraamassa, sikaa säkissä. Otettiin tilalle yksi yö lisää Stuttgartissa. Hotellin perumisesta tuli kuluja, mutta toisaalta samalla säästettiin paljon kun ei tarvinnut matkustaa radalle päiväksi. Olemme siis automiehiä jokainen, siksi tuo rata kiinnosti niin paljon. Timo on Mercedes Benz -miehiä ja Juha pitää Porschesta. Stuttgart sattuu olemaan molempien automerkkien koti ja muutenkin autoilun kehto ja pyhättö, joten se on samalla myös reissumme päämääränpää. Frankfurtissa on lähin lentokenttä jonne pääsee suoraan, joten ajattelimme tutustua reissun aikana myös siihen kaupunkiin. On siellä ainakin joku teknologiamuseo, katsotaan sitten paikan päällä mihin päädytään.

Lento Frankfurtiin lähti Helsinki-Vantaalta sunnuntaiaamuna kello 8:20 ja oli perillä joskus kymmenen aikaan paikallista aikaa. Liikkeelle piti siis lähteä jo ennen neljää Jyväskylästä. En ollut nukkunut lainkaan edellisenä yönä reissuvalmistelujen ja muiden juttujen johdosta... Sain nukuttua pari tuntia automatkalla ja lentokoneessa, mutta muuten vedettiin Red Bullin ja kahvin voimalla Frankfurtin lentokentälle asti. Frankfurtin lentokenttä on muuten _iso_. Kone rullasi laskeutumisen jälkeen kymmenen minuuttia läpi monen radan ja terminaalin. Kentän yhteydessä on juna-asema, jolta päästiin suoraan Stuttgartiin. Junalippu oli ostettu etukäteen halvimmalla hinnalla, joten jouduimme odottelemaan kolme tuntia kentällä junaa. Väsyneenä odottaminen oli kovin puuduttavaa hommaa, ja vaikka yritettiin välillä kävellä asemaa ympäriinsä pikkupurtavaa etsien, lopulta päädyimme penkille istumaan ja torkkumaan. Viimein kahdelta iltapäivällä pääsimme Stuttgartin juna-asemalle, joka muuten sattuu olemaan aivan hotellimme Riekenin vieressä. Hotellille päästyämme ja kamat purettuamme tapahtui totaalinen välikuolema, kun koko sakki kaatui omille sängyilleen ja nukahti lähes välittömästi. Nukuttiin siinä pari tuntia ennen kuin käytiin tutustumassa lähialueisiin ja etsimään pientä ruokakauppaa, vaikka suurin osa liikkeistä oli sunnuntai-iltana kiinni. Ja koska kerran Saksassa ollaan, niin juotiin parit oluet, vaikka ei mitään oluen ystäviä ollakaan. Dinkelagger maistuikin yllättävän hyvältä! Hotellille päädyttiin takaisin joskus iltayhdentoista aikaan ja päädyttiin aika suoraan nukkumaan.

Hotellin wlan oli muuten by the way surkea. Käsittämättömän huono. Tämä teksti katosi jo kerran bittiavaruuteen.

Wow. Tällaiset tyypit palauttaa mun uskoa ihmiskuntaan.



Kyseessä on jenkkiläinen Hope for Paws yhteisö.

Onpa kiva lukea puolen yön jälkeen Bloody Marystä ja muista kummitusjutuista.

Sitten törmäsin sivuun missä kerrotaan, että "Bloody Mary" efekti voi tapahtua oikeasti, optinen illuusio missä omat kasvot tai kaverin kasvot vääristyvät välillä pelottavaksikin.

http://mindhacks.com/2010/09/18/the-strange-face-in-the-mirror-illusion/

En uskalla mennä pesemään hampaita kun vessassa on peili O_O Nyttenkin tuntuu, että joku olisi koko ajan selän takana tai heti tuossa verhon takana ikkunalla.

Ehkä tätä pitää joskus kokeilla, ei tosin peilin vaan mieluummin jonkun kaverin kanssa.

Näitä on aina kiehtovaa lukea. Vaikka sitten jäisi hampaat pesemättä :)

Peilijuttu on ihan optinen illuusio, mielen temppuilua. Mutta ainakin tuon linkin sivustolla olevissa kommenteissa on puhuttu mm. "one mind" kokemuksista, kun asiaa on testattu yhdessä kaverin kanssa. Olisko sittenkin tässä maailmassa jotain mitä ei voi selittää, jotain "yliluonnollista"? Vaikka olen skeptinen tällaisten asioiden suhteen, haluaisin todistaa itselleni olevani väärässä.

No, ehkä tällaisten asioiden kiinnostavuus on yksi syy miksi katson Supernaturalia.