IRC-Galleria

Keskiviikkona meillä ei oikeastaan ollut enää ohjelmaa hotellin vaihdon lisäksi. Jouduttiin vaihtamaan päiväksi toiseen hotelliin, koska alun perin oli tarkoitus olla muualla tämä päivä, eikä hotellia oltu varattu kuin keskiviikkoon saakka. Hotelli oli täyteen buukattu joten ei saatu samasta hotellista yhtä lisäyötä. Toisen hotellin varaus olisi voitu vielä perua jos olisi saatu samasta hotlasta huone. Toisessa hotellissa oltiin yksi yö ja huone oli aika kallis, mutta oli se hienokin! Siinä oli isohko oleskelutila, nahkasohva ja oma parveke. Huoneessa oli tilaa lentää Timon ostamaa radio-ohjattavaa lennokkia. Keskiviikko meni oikeastaan levätessä ja pienellä kaupunkikierroksella. Ostin pari halpaa t-paitaa ja yhden kauluspaidan paikallisesta sokkarista.

Tiistaina herättiin jo kahdeksalta, jotta ehdittäisiin ajoissa Porschen museolle. Paikalla piti olla jo yhdeksältä, sillä aioimme käydä myös Mercedes Benz museossa tämän jälkeen. Porschen museo on kolmikerroksinen ja kerrokset kulkevat spiraalimaisesti niin, että koko ajan kävellään loivasti nousevaa käytävää ylöspäin. Lopulta ollaan ylimmässä kerroksessa, josta pääsee liukuportailla alas koko rakennuksen läpi kulkien, samalla voi vilkaista vielä kerran kerroksia ja autoja jotka on jo nähnyt. Meillä meni museossa kolme tuntia, koska mielenkiintoisia autoja ja tekniikkapisteitä oli lukuisia! Autojen esittely eteni kronologisesti vanhimmasta Ferry Porschen luomuksesta aina uusimpaan ja teknologisesti edistyneimpään urheiluautoon. Autojen seassa oli myös infopisteitä, joissa esiteltiin erilaisia teknologisia ratkaisuja, jotka tekevät Porschesta sen mikä se on. Esillä oli muun muassa jousituksen, moottorin, turbon, vaihdelaatikkojen ym. halkileikkausmalleja ja videoesityksiä. Mukaan annettu kuulokelaite kertoi lisätietoa niin halutessa, kun näppäili laitteeseen sen numeron joka oli auton tai infopisteen esittelylapussa. Kiinnostavimpia autoja oli tietenkin eri kilpasarjoissa käytetyt Le Mans -prototyypit (LMP), Carrera GT eri versioineen ja legendaarinen 911, josta löytyy rataversion lisäksi myös normaaliin katuliikenteeseen tarkoitettu malli. Kierroksen jälkeen Juha kävi ostamassa itselleen tuliaisia Porsche-paidan ja parin kirjan muodossa.

Porsche-museon jälkeen jalat olivat taas todella tulessa. Menimme hotellille viemään Juhan ostokset talteen ja istuttiin rautatieasemalla hetkeksi kahville, ennen kuin jatkettiin matkaa. Oltiin Mercedes-Benz museolla kahden aikaan, joten meillä oli neljä tuntia aikaa kierrokselle. Museo on paljon Porsche-museota isompi ja sielläkin kierretään samaan tapaan spiraalimaisia kerroksia alaspäin. Museokierros alkoi hevosesta. Kyllä vain, siellä oli hevospatsas, jonka viereen oli kirjoitettu jonkun autoilun alkuaikojen tunnetun henkilön lausahdus "auto on hyvä työväline, mutta hevosta se ei koskaan tule korvaamaan". Tämä henkilö oli enemmän väärässä kuin osasi kuvitellakaan. Mersun historia ulottuu kauas, joten kierroksen ensimmäiset ajokit olivat puurakenteisia ja puupyöräisiä vaunuja. Kierros eteni lopulta pohjakerroksiin, joista löytyy moderneimmat autot ja kilpa-autot. Mika Häkkisen F1-maailmanmestaruusauto, ajohaalarit ja pokaali olivat esillä lasivitriinissä, ja paljon muutakin. Erikoisuuksina nähtävillä oli muun muassa vanha paavi-auto, eli sellainen jossa on lasikoppi, ja Jurassics Parkissa käytetty maastoauto. Museokierros toimi hyvin myös historian kertauksena, sillä käytävien seinillä oli infotauluja historiallisesti tärkeimmistä tapahtumista, mukaan lukien esim. Wrightin ensilennosta, maailmansodista, ensimmäisistä kuukävelyistä... Aikajärjestyksessä tietenkin. Mersun museo käveltiin lopulta kahdessa tunnissa läpi, ei me enää jaksettu pysähtyä jokaisen auton kohdalle ihmettelemään. Täälläkin sai korvakuulokkeet mukaan, mutta ne olikin hieman erilaiset. Ne nimittäin alkoivat automaattisesti kertoa tarinaa kun kävelin uuteen huoneeseen. Ja jos halusin lisätietoa jostain autosta, riitti että osoitin kuulokelaitteen lukijaa auton vieressä olevaan tarralappuun. Laitteesta pystyi sen jälkeen vielä valitsemaan haluanko kuulla auton tekniikasta, yleistietoa, historiasta tai lapsille suunnatun version.

Museon jälkeen mentiin syömään ja lepäämään hotellille hetkeksi. Illalla käytiin vielä ajamassa kartingia, koska eiliseltä oli jäänyt toiseen ajoon oikeuttava kortti jäljelle. Eipä ole tullut ennen ajettua kartingia iltakymmeneltä. Se paikka on joka päivä kello 23 saakka auki. Rata oli taas tyhjä, oltiin ainoat asiakkaat, työntekijätkin alkoivat seurata juuri alkanutta jalkapallon MM-kisojen Saksa-Brasilia ottelua. Ajo meni hyvin, itse kukin paransi omaa aikaansa sekunnilla eilisestä. Silti olisi halunnut ajaa enemmän, jotta kierrosaikaa olisi saanut hierottua pienemmäksi.

Kun päästiin karting-paikalta metrolla rautatieasemalle, päätettiin käydä asemalla olevassa Spar-kaupassa hakemassa jotain suolaista ja juotavaa. Ihmiset seurasivat jokaisen asemalta löytyvän tv-ruudun edessä jalkapallomatsia hyvin hilpein mielin. Vilkaistiin mielenkiinnosta ottelun tilannetta, Saksa oli johdossa 5-0 ennen puoliaikaa! Vaikken jalkapalloa seuraakaan, niin tiedän että tuollaiset lukemat ovat hyvin epätavallisia jalkapallossa. Varsinkin MM-kisojen välieräottelussa. Ei tuollaista vain tapahdu. Saksalaiset juhlivatkin jo varmaa voittoaan, fim-nil kuului joka puolelta ja jotkut tulivat heittämään ylävitosia. Oli pakko olla iloinen saksalaisten puolesta! Hotellille päästyämme totesimme Timon kanssa että on pakko mennä katsomaan kadulle kansan iloa. Emme arvanneetkaan, että hotellin ja rautatie aseman välinen katu olisi yksi fanien kohteista, nimittäin katu täyttyi hyvin pian tööttäilevistä Saksan lipuin varustelluista autoista joiden kyytiläiset roikkuivat ikkunoista, ja jalan liikkuvista ihmisistä jotka lopulta täyttivät ja tukkivat koko kadun. Liikenne kadulla pysähtyi ja poliisi tuli tukkimaan risteykset, ettei kadulle voi enää ajaa. Ihmiset saivat juhlia vapaasti eikä poliisi puuttunut siihen, tietenkään. Lopulta katu tyhjeni Ihmisistä ja poliisi vapautti liikenteen kadulle. Luultiin että se olisi ollut siinä, mutta mitä vielä. Tööttäilevät autot saapuivat kadulle melkein välittömästi :D Tällä kertaa kadut eivät enää tukkiutuneet, vaan autot pääsivät kulkemaan vapaasti. Me jaksettiin seurata sitä menoa tunnin ajan, eikä kansan ilo laantunut vieläkään.

Maanantaina herättiin yhdeksältä aamulla ja lähdettiin hotelliaamiaisen jälkeen kiertämään kaupungin myymälöitä, kun niitä ei sunnuntaina päästy vielä katsomaan. Aloitettiin tietenkin aivan naapurissa olevista tietotekniikkasekatavaramyymälöistä. Ne vastasivat suurinpiirtein yhdistettyä Verkkokauppaa, Tokmannia ja Varastomyymälää, sen verran monipuolinen valikoima oli! Olin lähellä ostaa wlan-reitittimen, Timo innostui radio-ohjattavasta quad-kopterista ja Juha meinasi ostaa tilinsä tyhjäksi elektroniikkatavaraa. Toistaiseksi lähdettiin ulos tyhjin käsin, koska ehdimme käymään tuolla useamminkin. Käytiin parissa vaateliikkeessä, mutta mitään sopivaa ei oikein löytynyt. Tai olisi toki löytynyt, mutta näissä liikkeissä tarjonta ja hinnasto oli liki Suomen vastaavia, joten ei ollut oikein syytä ostaa juuri Stuttgartista vaatekappaleita.

Käytiin oluella pienessä ravintolassa Markethallin vieressä ja paikka osoittautui sen verran mukavaksi, että päätettiin tulla myöhemmin syömäänkin sinne. Sen jälkeen käveltiin infopisteelle josta ostettiin paikalliset StuttCard turistikortit. Kortilla voi käyttää rajatta kaikkia alueen julkisia liikenne välineitä , minkä lisäksi kortilla saa muitakin etuja. Esimerkiksi Porschen ja Mercedes Benzin museoihin pääsee kortilla ilmaiseksi (8e säästö per museo) ja kartingia pääsee ajamaan kerran ilmaiseksi. Kortti ostettiin 48 tunniksi jolloin hintaa tuli 38 euroa. Ei paha hinta vapaasta liikennöimisestä ja kymmenien eurojen eduista. Sillä saa myös 5% alennuksen Conrad Electronicsista, eli myymälästä josta meinattiin aiemmin ostaa vaikka mitä.

Timolla on kaveri joka sattuu olemaan parhaillaan vaihdossa Stuttgartissa ja saimme hänet oppaaksemme iltapäivän ajaksi. Hän liittyi seuraamme karting-radalle, joka osoittautui hienoimmaksi sisäradaksi jossa olen koskaan ajanut! Rata oli nopea, tekninen ja vaativa. Ilmeisesti ei oltu kovin huonojakaan, kun ei kolisteltu radan reunuksia ja ajettiin jopa nopeampia kierroksia kuin tämä seuraamme liittynyt puoliammattilaiskarting-kuljettaja. Hänkään ei ollut tosin ajanut juuri tällä radalla aiemmin. Hauskaa oli! Kukaan ei vain ollut aiemmin maininnut, että StuttCard kortilla sai ilmaiseksi vasta toisen ajon, joten jouduimme ostamaan yhden ajon itse. Yksi ajo maksoi 12e joten ei paha.

Toisen ajon jätimme seuraavaan päivään, sillä kaverillamme oli illaksi sovittuja menoja ja hän halusi esitellä meille omaa asuinseutuaan. Oli todella hienoa, että hän tuli meille oppaaksi, koska emme olisi muuten koskaan tajunneet käydä Esslingenin kaupungissa, joka on vartin junamatkan päässä Stuttgartista. Esslingen on niitä harvoja paikkoja Saksassa jotka säilyivät ehjinä läpi toisen maailmansodan, kun aluetta ei pommitettu. Vanhimmat vuokrakämpät on kuulemma rakennettu 1600-luvulla! Alueella on myös pieni linna, joka oli todellakin tutustumisen arvoinen. Jouduimme tosin kiipeämään satoja rappusia, tai ainakin siltä se tuntui kahden päivän kävelemisen jälkeen...

Kävimme Esslingenissä,myös syömässä döner kebab annokset hintaan 5,5 euroa juoman kera. Oli enemmänkin kuin hintansa arvoinen sapuska! Esslingenin rinteillä tehdään myös viiniä, joten taidan ostaa kotiin tuomisiksi pari pulloa Esslingen Rieslingiä. Vitosen pullo.

Illalla jalat olivat jo tulessa kun hotellille päästiin. Oltiin kuitenkin oltu jo 12 tuntia liikenteessä, jatkuvasti kävellen. Uni maistui kummasti.

Oltiin puhuttu Juhan ja Timon kanssa Saksan reissusta jo toista vuotta, kunnes viimein toukokuussa päästiin puhetta pidemmälle ja ostettiin lentoliput. Varattiin samoihin aikoihin myös hotellit Frankfurtiin, Stuttgartiin ja kaupunkiin, jonka nimeä en muista mutta joka on lähellä legendaarista Nordschleiffen moottorirataa. Tavoitteena oli käydä katsomassa moottorirataa ja ehkä päästä vuokra-autolla ajamaan, tai olemaan edes Ring Taxin kyydissä radalla. Radalla ajaminen todettiin pian mahdottomaksi toteuttaa reissubudjetin osalta, samoin Ring Taxin kyytiin pääseminen. Lopulta päädyttiin perumaan hotellin varaus tuosta kaupungista logistisista syistä. Radalle on hirveän vaikea päästä, ainakaan Stuttgartin tai Frankfurtin suunnalta! Auton vuokraamistakin suunniteltiin, mutta se tuntui olevan hyvin vaikea toteuttaa ja aina oli tunne siitä että oltaisiin ostamassa, tai no, vuokraamassa, sikaa säkissä. Otettiin tilalle yksi yö lisää Stuttgartissa. Hotellin perumisesta tuli kuluja, mutta toisaalta samalla säästettiin paljon kun ei tarvinnut matkustaa radalle päiväksi. Olemme siis automiehiä jokainen, siksi tuo rata kiinnosti niin paljon. Timo on Mercedes Benz -miehiä ja Juha pitää Porschesta. Stuttgart sattuu olemaan molempien automerkkien koti ja muutenkin autoilun kehto ja pyhättö, joten se on samalla myös reissumme päämääränpää. Frankfurtissa on lähin lentokenttä jonne pääsee suoraan, joten ajattelimme tutustua reissun aikana myös siihen kaupunkiin. On siellä ainakin joku teknologiamuseo, katsotaan sitten paikan päällä mihin päädytään.

Lento Frankfurtiin lähti Helsinki-Vantaalta sunnuntaiaamuna kello 8:20 ja oli perillä joskus kymmenen aikaan paikallista aikaa. Liikkeelle piti siis lähteä jo ennen neljää Jyväskylästä. En ollut nukkunut lainkaan edellisenä yönä reissuvalmistelujen ja muiden juttujen johdosta... Sain nukuttua pari tuntia automatkalla ja lentokoneessa, mutta muuten vedettiin Red Bullin ja kahvin voimalla Frankfurtin lentokentälle asti. Frankfurtin lentokenttä on muuten _iso_. Kone rullasi laskeutumisen jälkeen kymmenen minuuttia läpi monen radan ja terminaalin. Kentän yhteydessä on juna-asema, jolta päästiin suoraan Stuttgartiin. Junalippu oli ostettu etukäteen halvimmalla hinnalla, joten jouduimme odottelemaan kolme tuntia kentällä junaa. Väsyneenä odottaminen oli kovin puuduttavaa hommaa, ja vaikka yritettiin välillä kävellä asemaa ympäriinsä pikkupurtavaa etsien, lopulta päädyimme penkille istumaan ja torkkumaan. Viimein kahdelta iltapäivällä pääsimme Stuttgartin juna-asemalle, joka muuten sattuu olemaan aivan hotellimme Riekenin vieressä. Hotellille päästyämme ja kamat purettuamme tapahtui totaalinen välikuolema, kun koko sakki kaatui omille sängyilleen ja nukahti lähes välittömästi. Nukuttiin siinä pari tuntia ennen kuin käytiin tutustumassa lähialueisiin ja etsimään pientä ruokakauppaa, vaikka suurin osa liikkeistä oli sunnuntai-iltana kiinni. Ja koska kerran Saksassa ollaan, niin juotiin parit oluet, vaikka ei mitään oluen ystäviä ollakaan. Dinkelagger maistuikin yllättävän hyvältä! Hotellille päädyttiin takaisin joskus iltayhdentoista aikaan ja päädyttiin aika suoraan nukkumaan.

Hotellin wlan oli muuten by the way surkea. Käsittämättömän huono. Tämä teksti katosi jo kerran bittiavaruuteen.

Wow. Tällaiset tyypit palauttaa mun uskoa ihmiskuntaan.



Kyseessä on jenkkiläinen Hope for Paws yhteisö.

Onpa kiva lukea puolen yön jälkeen Bloody Marystä ja muista kummitusjutuista.

Sitten törmäsin sivuun missä kerrotaan, että "Bloody Mary" efekti voi tapahtua oikeasti, optinen illuusio missä omat kasvot tai kaverin kasvot vääristyvät välillä pelottavaksikin.

http://mindhacks.com/2010/09/18/the-strange-face-in-the-mirror-illusion/

En uskalla mennä pesemään hampaita kun vessassa on peili O_O Nyttenkin tuntuu, että joku olisi koko ajan selän takana tai heti tuossa verhon takana ikkunalla.

Ehkä tätä pitää joskus kokeilla, ei tosin peilin vaan mieluummin jonkun kaverin kanssa.

Näitä on aina kiehtovaa lukea. Vaikka sitten jäisi hampaat pesemättä :)

Peilijuttu on ihan optinen illuusio, mielen temppuilua. Mutta ainakin tuon linkin sivustolla olevissa kommenteissa on puhuttu mm. "one mind" kokemuksista, kun asiaa on testattu yhdessä kaverin kanssa. Olisko sittenkin tässä maailmassa jotain mitä ei voi selittää, jotain "yliluonnollista"? Vaikka olen skeptinen tällaisten asioiden suhteen, haluaisin todistaa itselleni olevani väärässä.

No, ehkä tällaisten asioiden kiinnostavuus on yksi syy miksi katson Supernaturalia.

Tarvitseeko muuta mainita?

Oho, kello rientää.