IRC-Galleria

hyvin alkoi taas tämäkin päivä. töistä soitettiin kun siellä oli maaiilma kaatunut joidenkin saatanan haarukka-veitsi purkkien takia! en välttämättä haluaisi heti herättyäni kuunnella moista soopaa! minulla nimittäin menee hermot. olen suhteellisen aamuäreä ihminen ja käyn heti vittuilemaan ja naljailemaan takaisin, enkä anna tuumaakaan periksi missään! maailmassa on paljon suurempiakin epäkohtia kuin veitsien, haarukoiden ja servettien määrä ja asento purkissa... toki perfektionistina olen itsekin hyvin tarkka asioista, mutta aamulla kyseisestä asiasta huutaminen saa sappeni kiehahtamaan, varsinkin jos en ole syypää asioihin. no se siitä. saatuani kamppeet niskaan lähdimme isäni luokse kylään katsomaan kissanpentuja. puhuin jo ennen lähtöä että voisin käydä reissun jälkeen parilla huurteisella, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen sanomalla, ettemme lähde minnekään jos en sulje moisia ajatuksia mielestäni. kenties sisäisesti kiehuin! annoin kuitenkin perhesovun nimissä periksi, mutta mielessäni hautui jo muita suunnitelmia. kissankatsontareissu sujui mukisematta mutta paluumatkalla vaikeudet alkoivat! ehdotukseni siirtyä vanhemman tyttäreni kanssa työpaikalleni ruokailemaan veti vesiperän. läheskään läpi ei mennyt selitys siitä että ruokailtuamme ja nautittuani pari rentouttavaa karhua, suunistaisimme kiltisti kotiin kokkimme kyyditseminä. olen aikamoinen jästipää kun sille päälle satun ja siitäkös riemu repeää! sääliksi meinasi käydä vaimo rukkaa kuunnellessani omia höpinöitäni suhteemme epäkohdista ja talutusnuoran kireydestä. vittumainen ja itsepäinen kun olen, pysäytin auton kioskin kohdalla ja kävin ostamassa kassillisen neuvoa-antavaa. vihaan juoda kotona koska alkoholin nauttiminen on minulle rentoutumiskeino ja sosiaalinen tapahtuma, mutta kun kerran niin olen aikonut tehdä niin eihän sitä voi antaa periksi. näin ollen istun nyt tässä koneen äärellä ja kirjoitan mitä mielessä milloikin pyörii...