IRC-Galleria

hyvin alkoi taas tämäkin päivä. töistä soitettiin kun siellä oli maaiilma kaatunut joidenkin saatanan haarukka-veitsi purkkien takia! en välttämättä haluaisi heti herättyäni kuunnella moista soopaa! minulla nimittäin menee hermot. olen suhteellisen aamuäreä ihminen ja käyn heti vittuilemaan ja naljailemaan takaisin, enkä anna tuumaakaan periksi missään! maailmassa on paljon suurempiakin epäkohtia kuin veitsien, haarukoiden ja servettien määrä ja asento purkissa... toki perfektionistina olen itsekin hyvin tarkka asioista, mutta aamulla kyseisestä asiasta huutaminen saa sappeni kiehahtamaan, varsinkin jos en ole syypää asioihin. no se siitä. saatuani kamppeet niskaan lähdimme isäni luokse kylään katsomaan kissanpentuja. puhuin jo ennen lähtöä että voisin käydä reissun jälkeen parilla huurteisella, mutta vaimoni tyrmäsi ajatuksen sanomalla, ettemme lähde minnekään jos en sulje moisia ajatuksia mielestäni. kenties sisäisesti kiehuin! annoin kuitenkin perhesovun nimissä periksi, mutta mielessäni hautui jo muita suunnitelmia. kissankatsontareissu sujui mukisematta mutta paluumatkalla vaikeudet alkoivat! ehdotukseni siirtyä vanhemman tyttäreni kanssa työpaikalleni ruokailemaan veti vesiperän. läheskään läpi ei mennyt selitys siitä että ruokailtuamme ja nautittuani pari rentouttavaa karhua, suunistaisimme kiltisti kotiin kokkimme kyyditseminä. olen aikamoinen jästipää kun sille päälle satun ja siitäkös riemu repeää! sääliksi meinasi käydä vaimo rukkaa kuunnellessani omia höpinöitäni suhteemme epäkohdista ja talutusnuoran kireydestä. vittumainen ja itsepäinen kun olen, pysäytin auton kioskin kohdalla ja kävin ostamassa kassillisen neuvoa-antavaa. vihaan juoda kotona koska alkoholin nauttiminen on minulle rentoutumiskeino ja sosiaalinen tapahtuma, mutta kun kerran niin olen aikonut tehdä niin eihän sitä voi antaa periksi. näin ollen istun nyt tässä koneen äärellä ja kirjoitan mitä mielessä milloikin pyörii...

millaisia ovat hyvät ihmiset? minulta kysyttiin tänään että, oletko sä tosiaan noin hyvä ihminen? lause mikä saa sydämeni hypähtämään. haluaisin ajatella ja tuntea että olen ja ajoittain niin tunnenkin. jokainen ihminen tekee "virheitä", mutta siinäpä se just onkin! me olemme kuitenkin vain ihmisiä. se on inhimillistä! tekojaan ja sanomisiaan voi katua, muttei pidä jäädä katumaan. elämänvoima hiipuu. kun pyrkii sydämessään tarkoittamaan hyvää teoillaan ja sanoillaan on helpompi elää. ihmiset kohteleva toisiaan kaltoin. aito välittäminen lähimmäisensä hyvinvoinnista tuntuu olevan jotenkin kadoksissa. ei nähdä eikä uskalleta nähdä omaa nenää pidemmälle. yhteiskunta kovenee ja ihmiset valitettavasti sen mukana. vielä löytyy kuitenkin ihmisiä jotka ovat vilpittömästi huolestuneita lähimmäisensä hyvinvoinnista, vaikka omat asiat eivät välttämättä olisikaan sen paremmin kuin muillakaan. auttakaa ja välittäkää kanssaihmisistänne, hyvät ihmiset! hyvää yötä ja huomenta!

jaahas. se on taas viikonlopun ryyppyputki monella edessä. hiiihtolomat alkaa olla kärsitty hangosta-utsjoelle, eli visa vinkuu viikonloppuna monella aika ahkerasti... olin ti-ke vapaapäivillä ja eilen iltavuorossa 21-03. ilta oli kaikinpuolin rauhallinen. saas nähdä mitä vkonloppu tuo tullessaan...

olipa se työrupeama. provinssien miehet alkoivat kansoittaa ravintolaamme heti puolenpäivän jälkeen. perjantai-illan huurut olivat hädin tuskin haihtuneet, kun miehet päättivät uskaliain mielin ryhtyä tavoittelemaan uutta nousua. rohkeimmat tilasivat heti kossuvichyt, mutta osa porukasta tiedusteli ensin elimistönsä tilaa olut-tuopposella. ruokalistamme suolaisimmat alkupalat löysivät tiensä herrojen vatsaan. on selvää että elimistö toimii tietyn aikaa pelkän viinan voimalla, kunnes lakkaa toimimasta... valistuneimmat tietävät ja ovat oppineet sen vuosien saatossa. osa vakkariraviporukasta lähti ravien jälkeen veikon saunaan ja uhosivat vielä tulevansa takaisin saunottuaan, mutta herrat olivat jo siinä tilassa, että päättelin heidän tipahtavan kuvioista viimeistään yhdeksään mennessä. eipä velikultia sitten näkynytkään illalla. bändinä oli three leg dogs ja meininki oli taattua. pääsin 03.00 töistä ja nautittuani pienen huurteisen otin kassit ja painelin kotiin. näin meillä... hyvää yötä ja huomenta!

työvuoro 12-04. vi...taa jo valmiiksi. ilta kyllä menee putkeen, mut päivällä on ravit ja se vetää sellaisia idiootteja puoleensa että huh,huh... kaikki s..tanan potunviljelijät provinsseista tulee kaupunkiin kehumaan omaa erinomaisuuttaan ja siinä sivussa vetävät sellaiset kontrahumalat että heikoimpia hirvittää sitä katsella! eurooppalaiset juomatavat ovat yhtäkuin: eurokossu pohjiksi ja baarissa toinen... sääliksi käy näiden velikultien vaimoja, jotka otsa hiessä saavat kammeta näitä toistasataakiloisia möhömahoja autonovesta sisään ja kuunnella uskomattoman sekavia tarinoita päivän kulusta koko automatkan ajan takaisin provinssiin. illalla luojan kiitos saapuu sitten normaalit ihmiset viettämään iltaa ja kuuntelemaan bändiä, kun päivälliset potuntervaajat jo kuorsata röhnöttävät peräkammareissaan.

näin pakkasten aikaan tulee usein käytyä keskustelua miesten pitkistä kalsareista. satuin kuulemaan erään valtakunnallisen radiokanavan naistoimittajan kommentit kyseisestä vaatekappaleesta. hänen mukaansa pahempia seksintappajia ei olekkaan. jäin pohtimaan asiaa tarkemmin... korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö näillä leveysasteilla ole jo säänkin puolesta suotavaa käyttää pitkiksiä? vai voiko joku tosissaan väittää tarkenevansa esim. pelkillä farkuilla yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa!!? on täysin omaa tyhmyyttä olla käyttämättä pitkiksiä moisella kelillä, varsinkin kun nykyajan materiaalit ovat niin ohuita ja kuitenkin lämpöä eristäviä, etteivät ne enää pullistele ja pursoile joka kohdasta! suomalaisen miehen sperma on tutkitusti huippulaatua ja se on mielestäni valveutuneiden ja viisaiden suomalaisten miesten ja pitkien kalsareiden ansiota. joten suomen naiset! lopettakaa turhamaisuudessa rypeminen ja suokaa meidän miesten ylpeinä kantaa noita vaatekappaleita!!! kiitos!!!

olin viimeyön töissä. mitään kummempaa ei koko iltana tapahtunut, paitsi että sain mielenkiintoisen työtarjouksen jota täytyy vakavasti alkaa harkitsemaan kunhan asia aktualisoituu. no aikaa miettiä on vielä muutama kuukausi. otsikko johdatteleekin seuraavaan aiheeseen. yritin eilen illalla/yöllä saada ravintolapäällikköämme langanpäähän kysyäkseni tulevista työvuoroista. työvuorolistamme on nimittäin edesvastuuttomassa tilassa. merkatut vuorot nimittäin loppuivat eiliseen, joten näin ollen en tiedä täytyisikö minun lähteä töihin vai ei! asiaa ei helpota tietoisuus siitä että sekä ravintolapäällikkömme, että omistajamme ei vastaa puhelimeen... ilmeisesti minun on lähdettävä käymään tarkastamassa tilanne, mikä ei välttämättä ole toivelistani ensimmäinen teko... matkaa nimittäin kertyy ihan automatkan verran ja bensa on suhteellisen kallista näin köyhän baarimikon lompakolle. morjens!!!

menimme mummun kanssa hakemaan pappaa oysista. lekuri oli nimittäin sitä mieltä että hänen on aika lähteä kotia. epäilin medisiinarin päätöstä, mutta niinhän minä aina. pappa sai mukaansa "käsilaukun" eli kusipussin, joka poistetaan vasta ens viikolla. olen joutunut itsekkin kantamaan moista laitosta ja voin sanoa että se on yksi vi..umaisimmista härveleistä mitä ihmiseen voi kiinnittää... viimeksi herätessäni nukutuksesta, ensimmäiset sanani olivat: pois tuo katetri ja ÄKKIÄ!!! sen lisäksi että se on luonnottoman tuntuinen, se on myös todella viston näköinen. tunnen suunnatonta kauhua nähdessäni kyseisen vempaimen esim. sairaalassa käydessäni. siis miettikää nyt että joku tunkee sellaisen puikon sisään vehkeeseen... AIJAIJAIIII!!! no se siitä! eilinen kalakeiton keittäminen ei onnistunut, koska unohdin ostaa tilliä. niinpä palatessamme sairaalareissulta kävimme ostamassa kyseistä yrttiä. nyt keittohommiin...

sussu-täti oli meillä yötä. mistä tulikin mieleeni tapaus viimeyönä... katsottuani benny hill show:n, raahauduin yläkerran makuukammareita kohti mielessäni ajatus viileästä tyynystä ja peitosta. (tiedätte kai sen ihanan tunteen kun menee peiton alle ja kaikki on vielä viileää ja oma ruumiinlämpö alkaa pikkuhiljaa lämmittää paikkoja.) no sainpahan pettyä karvaasti. sussu ja vanhempi tyttäreni milka olivat vaimoni lisäksi valloittaneet tuon rakkautemme kehdon... hätisteltyäni kuokkavieraat matkoihinsa ja kirottuani vielä mielessäni katalat sängynvalloittajat, painoin pääni tyynylle ja annoin unen tulla. heräsin aamulla kun sussu kömpi viereeni nukkumaan. sain itsekin vielä hetkeksi unen päästä kiinni ja noin tunnin päästä heräsin uudestaan. katseltuani hetken nukkuvaa sängynvalloittajaa, nousin ja kömmin alakertaan. vaimoni tuijotti joka-aamuiseen tapaansa television latinosaippuasarjaa vauvamme nukkuessa hänen vierellään sohvalla. muristuani hyvät huomenet ja tupistuani jotain kahvinkeitosta, istahdin sohvalle. vaimoni ymmärsi yskän ja paineli keittiöön ja kohta huoneistomme valtasikin kahvin ihana tuoksu. juotuani kahvit, haukattuani aamupalaa ja touhuttuani hetken nyt jo heränneen vauvamme kanssa, painelimme yläkertaan herättämään sussua. liekkö mikään niin ihanaa kuin herätä vauvan jokelteluun ja tutkivaan kosketteluun. eipä sussukaan pahakseen pannut kyseisiä toimenpiteitä, vaan hetken venyteltyään ja touhuttuaan vauvan kanssa, nousi uuteen päivään hyvillä mielin. kellon käydessä melkein yhtä tuli anoppini hakemaan sussua. melkein samalla ovenavauksella lähdimme mekin kohti vaimoni mummolaa, hakeaksemme mummun kyytiin sairaalareissua varten. vaimoni pappa on nimittäin toipilaana oysissa ja me luonnollisesti matkalla häntä katsomaan. tallessa oli pappa ja suhteellisen pirteässä kunnossa vaikka leikkausarvet vielä vaivasivat ja aiheuttivat kipua. lasaretista lähdettyämme kävimme varaamassa minulle ajan hierojalle ja veimme mummun kotia. viiden aikoihin vein perheen synttärikemuihin ja suunnistin hierottavaksi. (tässä vaiheessa täytyy kertoa että olin viime viikon sairaslomalla, niska-hartia-selkäkipujen vuoksi.) hierojani osottautui päteväksi ammatinharjoittajaksi alallaan! reilun tunnin hieronnan ja venytysten jälkeen ajelin raukeana kotikuntaani kohti. nappasin perheen kyytiin ja piipahdin vielä kaupassa hakemassa kalakeitto tarpeet. saavuttuamme kotipihaan totesimme vaimoni kanssa unohtaneemme kotiavaimet sisälle, joten eikun kännykkä käteen ja soitto isännöitsijälle! noin puolen tunnin ja kahdenkymmenenviideneuron laskun jälkeen pääsimme viimein sisälle. näin päätän raporttini täältä jumalan silmien alta (lestadiolaispitäjä oulunsalon) ja siirryn sohvalle köllimään... hyvää yötä!

lauantai-ilta vierähti surrealistisessa krapulaolotilassa. gang bang oli keikalla meillä ja meno oli hurriganesmainen. tein vain välttämättömimmät siivoukset ja ajelin kotiin nukkumaan. viiden tunnin unien jälkeen suunnistin takaisin baarille. olo oli kuitenkin jo huomattavasti parempi kuin eilen, joten päivästä kehkeytyi varsin aikaansaapa.