IRC-Galleria

olen jo pitkään antanut erään tehtävän odottaa itseään, nimittäin turvaportin asentamisen! portaidemme alapäässä on ollut väliaikainen portti joka juuri ja juuri on ajanut asiansa. mikään kaunis ja siisti ilmestys se ei missään nimessä ole! niinpä sainkin päähäni lähteä katsastamaan uutta porttia ojan raudasta kempeleestä. (pitäisi kai sanoa kempeleeltä, mutta en minä osaa...) samalla reissulla sorruin shoppailemaan uuden viltin, seinähyllyn ja t-paitoja naapuritontin halpiskaupasta. no takaisin rautakauppaan josta kyseinen turvaportti löytyikin osaavan myyjän suosiollisella opastuksella! miettiessäni portaiden korkeutta, tulin pirauttaneeksi vaimolleni kyseisten mittasuhteiden tiimoilta. no vaimoihminen mitata pasautti portaat ja lateli mitat minulle puhelimitse! ostettuani tuulikaappiimme uuden kuramaton, oiustin tieni kohti kotia suhteellisen tyytyväisenä hankkimiini ostoksiin! kotona sitten selvisikin vaimoni antaneen minulle mitan portaiden leveydestä, mikä ei ostotapahtumaa tehdessä ollut ollenkaan oleellinen asia. päiviteltyäni hetken vaimoni hoksottimia, aloin suunnitella uutta kauppareissua. siitä lisää seuraavassa osiossa...

no oikeastaan vihani maanantaita kohtaan jäi, kun lopetin rakennushommat! nykyisessä ammatissani yötyöläisenä aamu tarkoittaa aikaisintaan puoltapäivää, joten inhottavat heräämiset 06.00 ovat historiaa! luettuani päivän verkkolehdet tulin siihen tulokseen ettei ole helppoa olla hevonen eikä tanskalainen... molempien "rotujen" edustajat kun ovat ainakin lehtijuttujen perusteella kokeneet kovia lähiaikoina! tanskalaisia koettelevat uskonnolliset riidat ja hevosia suomalaiset ja saksalaiset autoilijat... olipa lehdessä surkea juttu aidosta suomalaisesta perusjuntista, joka oli päättänyt hirttää ex-tyttöystävänsä. ilmeisesti tämänkin järjettömän teon motiivina oli mustasukkaisuus, niinkuin yleesäkin suomalaisten naisten ja miesten välisissä vapaaotteluissa! kaiken kivan lisäksi kyseinen kundi oli sortunut laajentamaan repertuaariaan eläinkunnan puolelle puukottamalla koiraansa. kaikkea muutakin hullua tämä sekolanttu oli saanut aikaiseksi. kummallista että kaikista järjettömimmät teot kohdistuvat yleensä niihin lähimpiin ihmisiin... tällaisia pohdintoja näin aamutuimaan! hauskaa päivänjatkoa kaikille!

hyvin valvotun yön jälkeen kömmin sängystä ylös ja suunnistin kohti tyrnävän metsähakaa, jossa anoppini, tai oikeastaan vaimoni pikkusiskon susannan hevostila sijaitsee. kesti tovin saada kauramoottori kuljetusautoon, ennenkuin pääsimme tien päälle. matka koivikon ratsutilalle taittui noin vartissa. sussun ollessa valmennuksessa, kulutin aikaani istuskellen kahviossa, jonne myös naapuritilan pikkupoika Jonne ilmestyi ostoksille. poika osottautuikin oivaksi seuramieheksi ja viihdytti minua tarinoillaan tunteroisen. poika muun muassa kertoi kuinka hän oli isänsä kanssa ongella ollessaan onnistunut pyytämään ihka aidon hain akvaarioonsa taistelukalojen seuraksi. kuluu kuulemma etelän kaloilla aika paremmin hain kanssa nuljutessa... samaan hengenvetoon poika kertoi kissastaan joka oli kadonnut kesken palloleikkien, kun poika oli heittänyt pallon vahingossa liian kauas. oli kuulemma kissa polo eksynyt pallonhakureissulla... viiden kaakaon ja muutaman karamellin jälkeen olikin aika heittää hyvästit pikkupojalle ja alkaa taisteleen hevosen kanssa kärryyn menemisestä. no aika nätisti hepo saatiin kyytiin ja auton-nokka kohti metsähakaa. iltapäivän auringon viimeisten säteiden loistaessa suoraan silmiini, lähdin palauttamaan autoa naapuriin.(täällä pohjoisessa naapuruus on sujuva käsite, kunhan asutaan samalla kylällä niin naapureita ollaan). nappasin oman auton pihasta maksettuani talonväelle auton lainasta ja suunnistin kohti kotia, tilaten samalla kännykällä kolme pizzaa sunnuntaita juhlistamaan! näihin sanoihin lopetan iltapäivä-matinean ja siirryn sohvalle löhöilemään...

jaahas! kuumeisen yön jälkeen heräsin reippaana ja virkeänä uuteen aamuun...NOT!!! just ku tuntu et saa unen, niin pitikin nousta ylös! tiedät varmaan tunteen...? no lähdin sitten tukkatappelun ja parin bura-capsin jälkeen ajeleen työpaikalle, jumalaton pelko persiessä että pystyyköhän sitä hoitaan illan keikan kunnialla läpi. töissä olo oli kurja, koska nauttimani tabut pistivät vatsan pyörähtämään liki tulkoon ympäri.(itsehän syön hyvin harvoin lääkkeitä ja silloin kun syön otan ne ainoastaan pakon edessä.) nyt oli sellainen! kiitos nappien, kuume pysyi loitolla. päivän mittaan olo kuitenkin koheni, mutta kurkku pysyi kuivana ja "sitkeän" tuntuisena, joka taas aiheutti turhaa turhautumista (hieno sana) :) turhaa siinä mielessä että keikan alettua huomasinkin pystyväni laulaan suht`normaalisti. mitä nyt alemmissa äänissä hieman meinasi haparoida, mutta pysyi kuitenkin kasassa... pakollisten valssien ja muutaman humpan jälkeen orkesteri kipusi lauteille toista settiä varten, vieläkin nolla promillet ja uudet kujeet mielessä, silmät pahuutta täynnä. oli vuorossa viihteellisempi pläjäys. suomipoppien ja muutamien lontoon kielisten biisien jälkeen vetäydyimme ansaitulle tauolle. viimeinen setti menikin sitten hääkansan tahdittamien taputusten säestämänä. viimeisenä encorena vetäisimme omalaatuisen medleyn superstitionista ja hound dogista ja se toimi. keikan jälkeen käväisin vielä työpaikalla morjenstamassa kavereita. pakkasta oli -25 astetta nollan alapuolella ja auto oli kankeana ja minä siinä sitten istuskelin hien melkein jäätyessä iholle... kotona yllätin vaimon ja vanhemman tyttäreni nukkumasta sohvilta dvd:n pyöriessä menu-valikon kohdalla. vaimoni on muuten mestari missaamaan suurinpiirtein kaikki vuokraamani elokuvat, hän kun nimittäin nukahtaa alle 10 minuutin sisään rainan alkamisesta. näin ollen saan patistaa häntä tuon tuosta sänkyyn nukkumaan... no jokaisella meillä on omat heikkoutensa. itse en juurikaan pysty katsomaan kauhuelokuvia, vaan hoidan ne suvereenisti tyynyn takaa kurkkien, sormet korvissa. kenties olen nössö... lupauduin vaimon pikkusiskolle lähteä kuskaamaan häntä valmennukseen koivikon ratsutilalle, eli taaskaan en saa nukkua pitkään. sussulle ei nimittäin voi sanoa ei! hän on perin itsepäinen mutta hurmaava luonne! isosiskoonsa tullut. tämän liturgian nyt päättyessä, vetäydyn ansaitulle yöpuulle ja toivotan kaikille hyvää yötä ja huomenta!

no niinhän tässä kävi et jouduin lähteen kesken illan (22) töistä kotiin. lämpöä oli kyllä jo lähtiessä, mut aattelin että kyllä sitä jaksaa! no olisin kyllä jaksanutkin, mutta työkaverit sanoivat että: lähde vaan, kyllä me pärjätään! (ja mä kun luulin olevani korvaamaton). korvat soi (niinku aina),lämpö nousee tasaisesti ja aivastuttaa niin prkleesti ja huomenna ois työpäivä ja keikka. liekkö mikään niin v....maista kuin yrittää laulaa kipeänä ja vielä toisten ihmisten häissä, joissa pitää hymyillä ja olla muutenkin mukavana kokoajan! voi tätä elämän kurjuutta ja koiruutta! tästä tulikin mieleeni edellinen hääkeikka jossa olin vielä enempi kipeenä! olenkohan hääkipeä...? mene ja tiedä...

jaahas! se ois sitten vkonlopun työputki edessä. tänään 18-04 ja la 12-19 jonka jälkeen keikalle häihin! sunnuntaista ei vielä tietoa, koskapa työvuorolistaa ei ole vielä tehty eteenpäin, mikä hankaloittaa perheellisen miehen suunnitelmia aika pahasti välillä... mikähän siinä on että nämä työelämää koskevat asiat menevät vuosi vuodelta enemmän tai vähemmän päin mäntyä. esimerkkinä voisi käyttää tätä kovenevaa linjaa työsuhteiden solmimisessa: ravintola-alalla vakituisen työsuhteen löytyminen alkaa olla aika hankalaa, kiitos henkilöstövuokraus firmojen, joissa omistajina tai vähintään osakkaina hyörivät työnantajat itse! aika yleistä alkaa olla että firmaan palkataan vain ravintola-ja, tai vuoropäällikkö kuukausipalkalla ja käytännön työt hoitavat nämä kiertävät pätkätyöläiset! kenen etua tälläinen toimintamalli palvelee? ei ainakaan asiakkaan ! kuinka tämä talon tapoja ja toimintamallia tuntematon ja usein myös kouluttamaton työntekijä voi asiakaspalvelutilanteessa toimia työnantajansa parhaaksi? jo pelkästään ruokalistojen ja niissä olevien annosten sisältö vaatii usean päivän/vkon perehdyttämistä, jos aikoo vastata asiakkaan usein esittämiin kysymyksiin annosten sisällöstä ja älkäämme unohtako etikettiä... hyvän palvelun lähtökohtia ovat asiakkaan huomioiminen ja se että asiakas tuntee olevansa tervetullut ja ns. "hyvissä käsissä". usein törmää siihen epäkohtaan että asiakaan odotetaan etsivän sopivaksi katsomansa pöytä ja sitten laahustetaan paikalle kyselemään että: tulitteko syömään? työmoraalia ei ainakaan tue tietoisuus siitä että suksien mennessä ristiin, on pätkätyöntekijän oikeudet hyvin olemattomat. hänet voidaan usein kylmästi viskata työsuhteesta pihalle päivän varoitusajalla... että tällaisia mietteitä näin aamutuimaan... antoisaa työpäivää kaikille! ps. tuli mieleen vanha viisas tokaisu: TEITÄ PELKÄÄ EN, KUULUN LIITTOON!