IRC-Galleria

heräsin unessani siihen että ystäväni tappoi itsensä, enkä voinut estää häntä. oliko uneni totta vai ei? soitin samille herättyäni painajaisestani joka oli enemmän kuin todentuntuinen. hän yritti vakuutella minulle että näin vain painajaista. silti minusta tuntuu että kaikki ei ole niinkuin pitäisi! tekikö mieleni minulle tepposet, vai olenko oikeasti tulossa hulluksi? uni jonka näin oli liian todentuntuinen. toivottavasti se oli vain uni, eikä enne tai tositapahtuma...

on se vaan kumma että se kielletty hedelmä on se kaikkein maukkain. viittaan tässä aloittamaani viinalakkoon. jo pelkkä ajatus siitä että saisi ottaa kaljan ja viskin, saa veden herahtamaan kielelle. ajoittain tekee niin paljon olutta mieli, että oikein sattuu... 400e on kuitenkin iso raha hävitä. täytynee siis tyytyä alkoholittomaan olueen, mikä mielestäni lähentelee maultaan tiskivettä! ykkösolutkin olisi jo sopivan maukasta, mutta kun se pirulainen lasketaan jo alkoholijuomaksi. poikasena kävimme kavereiden kanssa ostamassa maitotilille korit ykköstä mieheen, joita sitten urheasti kiskoimme välivainion puistoissa. kyllähän siitä humalaan tuli, mutta oksennushan sellaisesta määrästä juotavaa sitten kuitenkin lensi. eipä tulisi näin aikuisiällä mieleen ryhtyä moiseen urakkaan...

pari päivää on vierähtänyt kirjoittamatta, kun on ollut niin paljon ajateltavaa. ystäväni vuosien takaa oli lähettänyt kirjeen toiselle ystävälleni ja tuo kirje jäi vaivaamaan mieltäni. en kerro teille kirjeen sisällöstä enkä kyseisestä henkilöstä, koska aihe on liian kipeä ja arka. olen pari päivää miettinyt mitä kirjoittaisin hänelle. sain nimittäin hänen osoitteensa ystävältäni. elämä riepottelee meitä välillä liiankin kanssa. toisia enemmän, toisia vähemmän. mitä meistä muistetaan? hyvät vai pahat tekomme? jokainen meistä tekee virheitä. toiset isompiakin... on vaikeaa olla tuomitsematta joitakin ihmisten tekemiä hirveyksiä! mutta onko meidän tehtävämme tuomita? itse haluaisin ajatella niin että, ei ole pakko hyväksyä eikä ymmärtääkään kaikkea mitä ihmiset tekee, mutta tuomitseminen on isommissa käsissä, enkä nyt tarkoita maallisia tuomioistuimia... itse olen kuitenkin päättänyt olla tuomitsematta ystäväni tekemiä hirveyksiä. hän säilyköön ystävänäni. olen hyvin surullinen hänen kohtalostaan. hän joutuu elämään tekemiensä hirveyksien kanssa loppuelämänsä. mutta olen päättänyt tukea häntä, jos hän joskus apuani ja tukeani tarvitsee.

heräsin melkoiseen mekkalaan kun 10kk tyttäreni teki ääntämisharjoituksia. tekstiä tuli kovaa ja korkealta, joskaan en saanut sanoista selvää, mikä ei hänen ikäisen kohdalla ehkä vielä olekaan oleellista... no ensijärkytyksestä selvittyäni ja varmistuttua siitä että todella olin hereillä kömmin alakertaan jäsenet kankeina ja silmät rähmässä. vanhuuden ensioireet ilmeisesti ovat alkaneet, koska portaiden kapuaminen alas alkaa olla vuosi vuodelta kankeampaa touhua. nivelet ikäänkuin täytyy herätellä toimintaan. tässä vaiheessa on mainittava eräs seikka jonka olen huomannut lähiaikoina. ennen tarvitsin pannullisen kahvia ennenkuin minua saattoi turvallisesti puhutella. nyt kiduttaessani itseäni viinalakolla, olen huomannut tulevani toimeen ilman kyseistä huumetta. ilmeisesti elimistöni ei enää tarvitse tuota oivaa käynnistysainetta vaan energiaa on varastossa elimistössäni, koskapa viina ei ole sitä enää polttamassa... kenties olen väärässä, mutta siltä minusta nyt kuitenkin tuntuu. monta muutakin kummallista seikkaa olen havainnut kehossani muuttuneen ja henkinen vire on noussut huomattavasti. ihmisen joka on taipuvainen masentumaan kaamosaikaan, kannattaisi pysyä erossa väkijuomista ainakin kyseisenä aikana. näin kroppa ja polla saavat levähtää ja kerätä voimia tulevaan kesään... :D toki on hetkiä jolloin viinaa tekee mieli niin että sattuu, mutta nuo hetket ovat ohimeneviä viimeistään silloin kun näkee tyyppien tyhjentävän vatsalaukkunsa sisältöä ravintolan edustalla! olen muuten lanseeranut uuden sanan tuurijuoposta. -kohtuuton kohtuukäyttäjä- sana ei kalskahda korvaan niin pahasti kuin edeltäjänsä. ravintolahenkilökunta mielletään usein koviksi viinanottajiksi. toki heitäkin joukossa on, niinkuin joka ammattikunnassa, mutta ihmiset eivät useinkaan tule ajatelleeksi nähdessään iloisen seurueen kulkevan kaupungilla su-ma iltana, että me jumalauta teemme töitä silloin kun "normaali-ihmiset" oksentavat ravintolan pisoaariin! huomenta kaikille!!!!

töihin ajellessa mielikin koheni hieman. käytyäni anttilassa etsimässä A3 kirjekuoria, joita ravintolapäällikkö oikarinen oli pyytänyt hankkimaan,mutta joita kuitenkaan en löytänyt, suunnistin kohti työpaikkaa. nautittuani tukevan aterian (oopperaleipä), aloitin työt 21.00. ravintolahenkilökuntaa pääasiassa onnelasta oli viettämässä tuttuun tapaan maanantaipäivää ja iltaa ravintolassamme. myöhemmin illalla seurue käväisi mutkan hevimestassa, mutta osa porukasta vahvistettuna aiemmin päivällä väsynyttä, mutta nyt jo piristynyttä kaveria, tulivat takaisin. repa istui uskolliseen tyylinsä pöydässä ja tiskin päässä, kertoen tarinoita portsarivuosistaan helsingin ravintoloissa. isolla miehellä on iso nälkä, joten repaankin upposi illan aikana useampikin annos keittiömme antimia. repalla on myös oma tapansa ilmaista asiansa, jos jallua on unohtunut kaataa lisää säännöllisin väliajoin. mies näpäyttelee vyön solkeaan jossa on yhden tähden jaloviinapullon etiketistä tunnistettava tähti! siitä viimeistään pitää tajuta kaataa lisää kyseistä herkkua...! myllytullin moottoriturpa, viina-edustaja jekkupete istui myös turinoimassa tiskin päässä. kaijanen ja burtti pelasivat nettipokeria ja välillä kuulosti mersu olevan myynnissä kun jätkät kirosivat olevansa pari tonnia miinuksella. viimein pojat kuitenkin nettosivat nelisen tonnia! ilta sujui letkautusten ja tilannekomiikan siivittäminä suhteellisen nopeasti. tippiäkin tuli reilut parikymppiä. lukitsin ovet klo 03.21 ja vein roskat ja ajelin vielä hevimestan edestä ennenkuin käänsin nokan oulunsaloa kohti. hyvää yötä!

jos joku asia ei ota onnistuakseen, niin se ei kertakaikkiaan ota onnistuakseen! näin kävi turvapoirtin asentamisessa! ensin kävin mummolasta katsomassa löytyisikö sieltä sopivaa puutavaraa jota asennuksessa tarvitsin. ei löytynyt. juuri kun olin lähdössä ostamaan tarvittavaa lankunpätkää, tuli veljeni käymään ja sehän tiesi kahvinkeittoa... veljestä selvittyäni ja toruttuani vanhempaa tytärtäni tietokoneeni musiikkitiedostojen totaalisesta sekoittamisesta, pääsin viimein kaupoille. ostamani puukappaleen jälkeen kävin pikaisesti ruokakaupassa ja suunnistin kotiin. erinäisten mittasuhdetaistelujen ja ärräpäiden jälkeen sain portin viimein jonkinlaiseen kuosiin. mitä nyt jouduin vähän soveltamaan omia ja portin valmistajan käsityksiä asennusohjeen suhteen. tulin nimittäin ahneuksissani sahanneeksi portin liian lyhyeksi leveyssuunnassa, mistä koitui taas päänsärkyä ja mieliharmia yhden miehen tarpeisiin... vaimoni vielä vääntäessä lukitusmekanismin solmuun oli soppa valmis... onneksi kohta pääsee töihin miettimään muita asioita! hauskaa illanjatkoa!

olen jo pitkään antanut erään tehtävän odottaa itseään, nimittäin turvaportin asentamisen! portaidemme alapäässä on ollut väliaikainen portti joka juuri ja juuri on ajanut asiansa. mikään kaunis ja siisti ilmestys se ei missään nimessä ole! niinpä sainkin päähäni lähteä katsastamaan uutta porttia ojan raudasta kempeleestä. (pitäisi kai sanoa kempeleeltä, mutta en minä osaa...) samalla reissulla sorruin shoppailemaan uuden viltin, seinähyllyn ja t-paitoja naapuritontin halpiskaupasta. no takaisin rautakauppaan josta kyseinen turvaportti löytyikin osaavan myyjän suosiollisella opastuksella! miettiessäni portaiden korkeutta, tulin pirauttaneeksi vaimolleni kyseisten mittasuhteiden tiimoilta. no vaimoihminen mitata pasautti portaat ja lateli mitat minulle puhelimitse! ostettuani tuulikaappiimme uuden kuramaton, oiustin tieni kohti kotia suhteellisen tyytyväisenä hankkimiini ostoksiin! kotona sitten selvisikin vaimoni antaneen minulle mitan portaiden leveydestä, mikä ei ostotapahtumaa tehdessä ollut ollenkaan oleellinen asia. päiviteltyäni hetken vaimoni hoksottimia, aloin suunnitella uutta kauppareissua. siitä lisää seuraavassa osiossa...

no oikeastaan vihani maanantaita kohtaan jäi, kun lopetin rakennushommat! nykyisessä ammatissani yötyöläisenä aamu tarkoittaa aikaisintaan puoltapäivää, joten inhottavat heräämiset 06.00 ovat historiaa! luettuani päivän verkkolehdet tulin siihen tulokseen ettei ole helppoa olla hevonen eikä tanskalainen... molempien "rotujen" edustajat kun ovat ainakin lehtijuttujen perusteella kokeneet kovia lähiaikoina! tanskalaisia koettelevat uskonnolliset riidat ja hevosia suomalaiset ja saksalaiset autoilijat... olipa lehdessä surkea juttu aidosta suomalaisesta perusjuntista, joka oli päättänyt hirttää ex-tyttöystävänsä. ilmeisesti tämänkin järjettömän teon motiivina oli mustasukkaisuus, niinkuin yleesäkin suomalaisten naisten ja miesten välisissä vapaaotteluissa! kaiken kivan lisäksi kyseinen kundi oli sortunut laajentamaan repertuaariaan eläinkunnan puolelle puukottamalla koiraansa. kaikkea muutakin hullua tämä sekolanttu oli saanut aikaiseksi. kummallista että kaikista järjettömimmät teot kohdistuvat yleensä niihin lähimpiin ihmisiin... tällaisia pohdintoja näin aamutuimaan! hauskaa päivänjatkoa kaikille!

hyvin valvotun yön jälkeen kömmin sängystä ylös ja suunnistin kohti tyrnävän metsähakaa, jossa anoppini, tai oikeastaan vaimoni pikkusiskon susannan hevostila sijaitsee. kesti tovin saada kauramoottori kuljetusautoon, ennenkuin pääsimme tien päälle. matka koivikon ratsutilalle taittui noin vartissa. sussun ollessa valmennuksessa, kulutin aikaani istuskellen kahviossa, jonne myös naapuritilan pikkupoika Jonne ilmestyi ostoksille. poika osottautuikin oivaksi seuramieheksi ja viihdytti minua tarinoillaan tunteroisen. poika muun muassa kertoi kuinka hän oli isänsä kanssa ongella ollessaan onnistunut pyytämään ihka aidon hain akvaarioonsa taistelukalojen seuraksi. kuluu kuulemma etelän kaloilla aika paremmin hain kanssa nuljutessa... samaan hengenvetoon poika kertoi kissastaan joka oli kadonnut kesken palloleikkien, kun poika oli heittänyt pallon vahingossa liian kauas. oli kuulemma kissa polo eksynyt pallonhakureissulla... viiden kaakaon ja muutaman karamellin jälkeen olikin aika heittää hyvästit pikkupojalle ja alkaa taisteleen hevosen kanssa kärryyn menemisestä. no aika nätisti hepo saatiin kyytiin ja auton-nokka kohti metsähakaa. iltapäivän auringon viimeisten säteiden loistaessa suoraan silmiini, lähdin palauttamaan autoa naapuriin.(täällä pohjoisessa naapuruus on sujuva käsite, kunhan asutaan samalla kylällä niin naapureita ollaan). nappasin oman auton pihasta maksettuani talonväelle auton lainasta ja suunnistin kohti kotia, tilaten samalla kännykällä kolme pizzaa sunnuntaita juhlistamaan! näihin sanoihin lopetan iltapäivä-matinean ja siirryn sohvalle löhöilemään...

jaahas! kuumeisen yön jälkeen heräsin reippaana ja virkeänä uuteen aamuun...NOT!!! just ku tuntu et saa unen, niin pitikin nousta ylös! tiedät varmaan tunteen...? no lähdin sitten tukkatappelun ja parin bura-capsin jälkeen ajeleen työpaikalle, jumalaton pelko persiessä että pystyyköhän sitä hoitaan illan keikan kunnialla läpi. töissä olo oli kurja, koska nauttimani tabut pistivät vatsan pyörähtämään liki tulkoon ympäri.(itsehän syön hyvin harvoin lääkkeitä ja silloin kun syön otan ne ainoastaan pakon edessä.) nyt oli sellainen! kiitos nappien, kuume pysyi loitolla. päivän mittaan olo kuitenkin koheni, mutta kurkku pysyi kuivana ja "sitkeän" tuntuisena, joka taas aiheutti turhaa turhautumista (hieno sana) :) turhaa siinä mielessä että keikan alettua huomasinkin pystyväni laulaan suht`normaalisti. mitä nyt alemmissa äänissä hieman meinasi haparoida, mutta pysyi kuitenkin kasassa... pakollisten valssien ja muutaman humpan jälkeen orkesteri kipusi lauteille toista settiä varten, vieläkin nolla promillet ja uudet kujeet mielessä, silmät pahuutta täynnä. oli vuorossa viihteellisempi pläjäys. suomipoppien ja muutamien lontoon kielisten biisien jälkeen vetäydyimme ansaitulle tauolle. viimeinen setti menikin sitten hääkansan tahdittamien taputusten säestämänä. viimeisenä encorena vetäisimme omalaatuisen medleyn superstitionista ja hound dogista ja se toimi. keikan jälkeen käväisin vielä työpaikalla morjenstamassa kavereita. pakkasta oli -25 astetta nollan alapuolella ja auto oli kankeana ja minä siinä sitten istuskelin hien melkein jäätyessä iholle... kotona yllätin vaimon ja vanhemman tyttäreni nukkumasta sohvilta dvd:n pyöriessä menu-valikon kohdalla. vaimoni on muuten mestari missaamaan suurinpiirtein kaikki vuokraamani elokuvat, hän kun nimittäin nukahtaa alle 10 minuutin sisään rainan alkamisesta. näin ollen saan patistaa häntä tuon tuosta sänkyyn nukkumaan... no jokaisella meillä on omat heikkoutensa. itse en juurikaan pysty katsomaan kauhuelokuvia, vaan hoidan ne suvereenisti tyynyn takaa kurkkien, sormet korvissa. kenties olen nössö... lupauduin vaimon pikkusiskolle lähteä kuskaamaan häntä valmennukseen koivikon ratsutilalle, eli taaskaan en saa nukkua pitkään. sussulle ei nimittäin voi sanoa ei! hän on perin itsepäinen mutta hurmaava luonne! isosiskoonsa tullut. tämän liturgian nyt päättyessä, vetäydyn ansaitulle yöpuulle ja toivotan kaikille hyvää yötä ja huomenta!