Olipa muuten ihan erinomainen kirja tuo. Helpommin luettava kuin vaikkapa American Gods. Jotenkin ainakin tuntui siltä. Varsin taattua Gaimania oli setti silti. iLike. Vähän hetkittäin kyllä häiritsi se tosiasia, että luin tuon SUOMEKSI?! Huutava vääryys fantasiakirjallisuutta kohtaan. Suomen kieli vain on sillä saralla aivan torso. Lisäksi kirja loppui ihan liian nopeasti kun sen luki suomeksi. Käytin tuohon aktiivisesti yhteensä noin 2,5 päivää. Se... loppui kesken. Jatkossa siis toivon mukaan löytyy setit englanniksi.
Tarttisi jollain konstilla kyllä haalia noita omankin hyllyn täytteeksi. Kun näemmä tuo ajantaju katoilee kovinkin sujuvasti noissa maailmoissa. Vaikka eipä mulla noita taida olla kovin montaa lukemattakaan enää. Graveyard Book ja Stardust taitavat olla enemmän tai vähemmän ainoat, jotka on jälellä. Kun olen onnistunut Sandmanitkin lukemaan kaikki jo. Toki nuo on kaikki kirjoja, jotka kestävät useammankin lukemisen. Ja on siitä American Godsistakin jo... reippaat kaksi vuotta?! Mihin kaikki aika oikein menee?
Yön ratoksi oon kuunnellut (naapureista kuuluvien hetkittäin hyvinkin pelottavien äänien peitteeksi) Les Discretsin uutta levyä Ariettes Oubliees, jonka hain tuossa torstaina Äxästä. Erinomainen yölevy.
Jos nyt sit vaikka nukkuiskin välissä. Luonnollista mennä nukkumaan aamukahdeksalta.
Meilläpäin taivas oli syksyllä vaaleanpunainen.