IRC-Galleria

Jäin ensimmäistä kertaa luokalleni. Putosin ympäröivien ihmisten vauhdista. Täytyy kerrata ja harjoitella lisää, oppia enemmän. Ja sitä on ihan kamalan vaikea hyväksyä.

Kaikki sanovat, että hyvä, kun ratkaisu viimein tuli. Oikeaksikin monet kehuvat. Onneton olin, vaikka minulla oli kaikkea. Yhtään onnellisemmaksi en ole muuttunut, niin moni muukin asia on vinksallaan.



Jos ratkaisuni oli oikea, miksi se ei tunnu siltä? Odotin helpotusta, joka minut aikaisemmin on vaikeiden päätösten jälkeen kietonut syleilyynsä. Miksi ei voi tuntua hyvältä tai helpottavalta? Edes vähän?

Taalla ollaan hyvien kavereiden kanssa, shoppaillaan ja istutaan hyvissa pubeissa. Eilen syotiin Libanonilaisessa ravintolassa, soin Kafta harraa, mita se sitten olikin, jotain lihamureketta. Tanaan illalla jo kotiin, mutta tekee hyvaa tallainen 3 paivan irtiotto. =-

Nyt Ouluun, illalla Rovaniemelle, viikonloppuna Pyhälle. Kavereita ja sukulaisia näkemään. Otin myös murtomaahiihto- ja lasketteluvehkeet mukaan. kaamea kantaminen, mutta toivottavasti pääsee lumelle =)

On ollut aika tiukka viikko, ja pettymyksiä on mahtunut mukaan. Olin yhden kovatasoisen tanssijoukkueen valintakokeessa, ei tärpännyt. Olis varmaan pitänyt olla paljon notkeampi ja pystyä hyppäämään paremmin ja jalat enemmän auki (notkeudesta olisi ollut hyötyä...)

Osallistuin Tampereen lääkäripäivien posterikilpailuun tutkimuksellani, ja samalla posterista tuli ensimmäinen julkaisuni. Se on hyvä juttu. Kilpailussa oli 23 tutkimusta, joista 3 palkittiin. Olisin kovasti halunnut voittaa edes toisen tai kolmannen palkinnon, 1000 € olisi tullut tarpeeseen.

Mutta tänään lähdetään tanssiharkkojen jälkeen Kuopioon Willen vaellukselle! 50 km hiihtoa ja sotilaallisia rasteja matkan varrella. Pari päivää ja yötä tuohon kuluu. Jännittää kyllä Kuopion korkeuserot maastossa ja se, miten jaksan kantaa majoitusvälineet, muonat ja trangian, vaihtovaatteet ja muut tilpehöörit... Syömällä se muonapussi ainakin kevenee =)

Olenko kaverilistallasi?

Vastaa tähän ja lisää tämä sitten päiväkirjaasi,
ja ylläty kenen listoilla oletkaan.

Valkoinen taikametsä ja tasaiset luistavat ladut. Ekan kerran tänä talvena tuli hiihdeltyä yli 10 km, varmaan jotain 11-12 km, ja oli kivaa. Nyt pitäsi rauhoittua ja valmistautua huomiseen kypsyyskokeeseen, niin saisi syventävät opinnot (lääkiksen "gradu") pakettiin! =)

Kerro, mikä hiustyyli on ollut paras minulla? Uusimmasta kuva tässä, siinä on siskokset lähdössä radalle Canarialla... Taidan olla kokeillut jo kaiken muun paitsi permanentin...

Olen taalla kanarialla. Maha on viela vahan sekaisin viime viikon yrjotaudista, mutta silti on kivaa. Rakastan tata valoa! Viela ei olla edes tapeltu, vaikka perheen kanssa ollaankin =)

Elämän realiteeteista... Malawissa ekana työpäivänä huomattiin sairaalan pihassa kuollut koira. Pari tuntia myöhemmin se oli siirretty toisaalle, ja minähän siitä nappasin kuvan. Siinä oli luodin(?)reikä, ilmeisesti oli kulkukoira ammuttu häiritsemästä. Ymmärrettävää niissä oloissa.

Ymmärrän kyllä, että ylläpito ei pidä kivana, että täällä esitellään meininkiä kolmannesta maailmasta. Sitä vain en ymmärrä, miksi (alaikäisiltäkin) sallitaan "Hei mä oon pää ihan vitun sekaisin"-kuvat, joissa liian paljastavat vaatteet miten sattuu päällä, alkoholin/kannabiksen/lääkkeiden tms. vaikutuksen alaisena, sammuneena tai pöntöllä oksentamassa....

Suojellaan kaikki yhdessä meidän vitun hienoa yhteiskuntaa, meillä kun kaikki on niin paljon muka parempaa kun muualla. Voisin laittaa lisää Malawista oikein hienoja "Tjäreborg"-mainoskuvia. Se olisikin oikein hieno matkailumaa, jos olisi puhdasta vettä, jotain, mistä rakentaa hotelleja, liikenneyhteydet ja ihmiset siellä eläisivät yli 40 vuotiaksi, että voisivat saada jonkin bisneksen kannattamaan.

Hieno reissu on ollut, mutta nyt sen on aika paattya ja suomalaisen arjen alkaa. Valilla taalla on iltaisin ollut hirmu tylsaa, kun piema tulee klo 17:30, ja sitten ei enaa ulkona liikuta. On tullut luettua koko lastentautien kirja! En ole ikina ollut nain ahkera.

Maanantaina kullan syliin ja tiistaina nakee taas kavereita - tosin vain koulussa, kun eka koulupaiva on klo 8-21! Mutta tasta se taas lahtee. On ainakin akkuja ladattu tassa kiireettomassa ymparistossa, jotta osaa taas arvostaa suomalaista kiiretta ja tehokkuutta!

Kiva tulla kotiin! Sitten saatte tekin nahda kuvia Malawista.