Jäin ensimmäistä kertaa luokalleni. Putosin ympäröivien ihmisten vauhdista. Täytyy kerrata ja harjoitella lisää, oppia enemmän. Ja sitä on ihan kamalan vaikea hyväksyä.
Kaikki sanovat, että hyvä, kun ratkaisu viimein tuli. Oikeaksikin monet kehuvat. Onneton olin, vaikka minulla oli kaikkea. Yhtään onnellisemmaksi en ole muuttunut, niin moni muukin asia on vinksallaan.
Jos ratkaisuni oli oikea, miksi se ei tunnu siltä? Odotin helpotusta, joka minut aikaisemmin on vaikeiden päätösten jälkeen kietonut syleilyynsä. Miksi ei voi tuntua hyvältä tai helpottavalta? Edes vähän?
Uusimmat blogimerkinnät
- Perilla Santiago de Chilessa 20.06.
- KauTerkkuja jenkeista! 04.03.
- Elämäni ympyröitä 18.02.
- Taas töissä 16.01.
- Tasan 2 kk 24.12.
- Itsenäisyyspäiväviikonloppu 05.12.
- Lisää au au 02.12.
- Slayerista pikkujouluun... 27.11.
- Polttarit 22.11.
- Oman elämän sankari 02.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (4)
-
▼
2008 (44)
- ▶ joulukuu 2008 (4)
- ▶ marraskuu 2008 (3)
- ▶ lokakuu 2008 (5)
- ▶ syyskuu 2008 (4)
- ▶ elokuu 2008 (2)
- ▶ heinäkuu 2008 (6)
- ▶ toukokuu 2008 (6)
- ▶ huhtikuu 2008 (6)
- ▶ maaliskuu 2008 (2)
- ▶ helmikuu 2008 (2)
- ▶ tammikuu 2008 (4)
- ▶ 2007 (29)
- ▶ 2006 (3)