IRC-Galleria

... sanoit, että tuntuu kuin olisin kaukana.
Sillä hetkellä olin kaukana. Olin kaukana menneisyydessä. Mietin asioita ennen Sinua. Pelästyin, kun huomasin kuinka pahasti mua oli satutettu. En ollut sitä aikaisemmin ymmärtänyt.
Kysyit, miksi vihaan sitä. Sanoin et en halua puhua siitä ja et jos oikeasti haluat tietää niin täältä voit lukea.
Mä en halua muistaa sitä kipua, mikä mulle aiheutettiin aina kun olin onnellinen. Kuvittelin et se olis välittäny. Jos naiset tönäisee miehen kynnyksen yli, se mies tönäisi mut pilvenpiirtäjästä joka kerta. Ja aina mä kokosin itseni sille uudestaan. En koskaan valittanut. Olin hiljaa tyytyväinen. Itkin itseni uneen kivusta. Mulla oli tunteet, sillä ei. Mä opin pelkäämään läheisyyttä, tunteita, opin olemaan luottamatta toisen sanoihin. Opin tyhjiin lupauksiin. Olemaan tyytyväinen, että edes niitä annettiin. Mut muka huomioitiin.
Mä annoin kaikkeni ja mä en saanut mitään. Multa vietiin kaikki, antamatta mitään. Mä olin ihmisraunio, kaukana onnesta. Yksinäisyydessä. Keskittyen kaikkeen muuhun kuin itseeni ja tunteisiin.

Tämä on Sinulle. Sun ei tarvi lukea koko puolentoista vuoden juttua. Tässä on se kaikki. Sä olet mun Valoni. Tärkeä Ihminen Minulle. Muistutit miltä tuntuu olla ihminen. Miltä tuntuu olla oikeasti onnellinen.

T<3