IRC-Galleria

... maailma ei oo oikeudenmukainen. Toisinaan ei ikinä.

Sanoit vaan sanoja, tarkoittamatta niillä oikeasti mitään. Sun ainoa tarkoitus oli loukata mua. Siinä sä onnistuit. Mä idiootti uskoin kaiken mitä sanoit, yhtään kyseenalaistamatta. Tiesin sun valehdelleen kaiken, kun teit sen mitä ihminen, joka oikeasti toista rakastaa, ei tekisi. IKINÄ.

Kun sä kätesi nostit, kyyneleet nousivat silmiini. Sä et sitä laskenut, vaikka pyysin. Se aamuinen tyhjyys sai mun ymmärtämään, että todellisuus satuttaa.

Seuraavana yönä heräsin huutooni, pelkäsin kaiken jatkuvan unessani. En ole vieläkään uskaltanut nukahtaa itsekseni.

Sä sanoit olevas pahoillas, pyysit anteeksi. Sanoja, pelkkiä sanoja. Tuskin niillä mitään oikeasti tarkoitit.

Leikit vaan, yhä edelleen. Lasket kuinka paljon mussa on vielä satutettavaa jäljellä.

En mä jaksa taistella enää. Sä voitit.

Mä pelkään läheisyyttä. Kavahdan kosketusta. En pysty luottamaan.

Mun suojamuuri on nyt valmis, korkea ja kestävä.

Sä kysyit joskus, mistä mä tien ettet sä ole samanlainen kusipää kuin se yks. Vastasin, et mä vaan tiedän ja todellisuudessa mietin et niinpä, mistä mä sen tiedän. Nyt mä sen tiedän. Sä et ollut samanlainen kusipää ja nyt mä tiedän kaikkien kohdalle mistä mä sen tiedän. Mä tiedän sen siitä et kukaan ei pääse enää mun lähelle. Jokainen on arvaamaton ja satuttaa varmasti. Mä en jaksa enää korjata itseäni. Mä en halua enää loukkauksia. Mä en halua et kukaan on enää ikinä mun lähellä niin mun ei tarvi enää ikinä pelätä.

Mä luotan vain itseeni. Mun ei tarvi luottaa muihin. Muiden ei tarvi rakentaa luottamussuhdetta muhun. Mä en edes halua yrittää luottaa muihin, eikä mun tarvi niin ei mun tarvi taas pettyä ja tulla petetyksi.

Mun suojamuurini on korkeampi ja kestävämpi kuin viimeksi. Mussa ei ole enää kohtaa, joka antaisi periksi.

Leikkikaluja saa kaupasta, mulla ei enää leikitä.

Mä tunnen vielä kipua ja pettymystä, mutta yritän sammuttaa niitä koko ajan. Ei ole uusien kyynelten arvoista muistaa omaa tyhmyyttään.

Sä satutit mua, nyt se on ohi.

Mä olin sulle aina toissijainen, enkä ikinä tärkein. Kohtelit mua kuin kuoriämpäriä, viskoit sinne tänne. Mä hymyilin ja olin onnellinen. Odotin vain, että sulla olis aikaa mulle ja uskottelin et se hetki vielä tulee. Odotin vain et huomaisit mut. Yritin kaikkeni et huomaisit mut.

Mikään ei koskaan ollut riittävää. Sä halusit aina enemmän. Mä annoin kaiken ja ylimääräistäkin. Ajattelin, et jos siten huomaisit mun.

Toivoin niin paljon erilaisia asioita. Kukkia, käyntiä elokuvissa, yhteistä matkaa, ihan mitä tahansa, millä olisit osoittanut todella välittäväsi minusta ja olisin saanut todella olla tyttöystäväsi.

Eipä sulla ollut ikinä aikaa. Mulle.

... sanoisin tämän?

Kuvittelin aina, että aina on olemassa tunne. Nyt ei ole tunnetta. On vaan olo. Täysi tyhjyys. Kun on kaikkensa antanut ja kaikki on otettu ja loput viety. Ei ole mitään. Ei toivoa huomisesta, ei muistoa eilisestä.
Pelko. Se teki tämän. Ensin toivo, että vihdoinkin se loppui ja juuri kun ehti hengähtää, helvetti alkoi uudestaan. Pelko, toivo ja toivottomuus. Siitä tuli tyhjyys. Rauhallisin tunne ikinä. Tieto, että ehkä joskus tulee tunne. Jos antaa sille mahdollisuuden.
Täysi väsymys, mutta autuaallinen levollisuus.

Mikään ei voisi rauhoittaa enempää kuin tieto, että lähdön jälkeen on lähdetty.

Älkää ihmetelkö, jos olen hiljaa hetken. Kokoan itseäni. Palanen palaselta. Hitaasti, mutta varmasti. Jos saan joskus valmista, tulen takaisin. Nyt vain pakolliset.

Näihin mustelmiin ja näihin tunnelmiin päätämme.

♫ I Lهvع ♥

╔♫═╗╔╗ ♥
╚╗╔╝║║♫═╦╦╦╔╗
╔╝╚╗♫╚╣║║║║╔╣
╚═♫╝╚═╩═╩♫╩═╝ ♥♥♥


Kopioi tämä omaan päiväkirjaasi jos rakastat jotakuta <3

... reissuun... Viikon pääst päksii.

... *REPS*

Hypi mun nenäl niin tuut ite tarviin plastikkakirurgii....

WTF, LOL....

... kankaalla kivusta. Sattuu niin pirusti.

Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen. Tulet särkemään sydämesi luultavasti useammin kuin kerran ja se on rankempaa joka kerta. Tulet myös särkemään sydämiä, joten muista miltä tuntui kun omasi oli särkynyt. Tulet taistelemaan parhaiden ystäviesi kanssa ja syyttämään rakastasi asioista mitä entinen rakkaasi teki. Tulet itkemään koska aika menee liian nopeasti ja menetät jonkun ketä rakastat. Joten ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin. Rakkaus on voiman antamista ärsyttääkseen sinua, mutta luottamaan siihen ettei hän tee sitä.

Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi.

Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä.

Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Mutta muista et tule olemaan rakkaasi ensimmäinen, viimeinen tai ainoa. Hän on rakastanut aiemmin ja tulee rakastamaan uudelleen. Mutta jos hän rakastaa sinua nyt, niin millä muulla on väliä. Hän ei ole täydellinen, mutta et ole sinäkään ja te ette tule olemaan koskaan täydellisiä. Mutta jos hän saa sinut nauramaan, koska joudut miettimään kaksi kertaa ollaksesi ihminen ja tekemään virheitä. Pidä hänestä kiinni ja anna hänelle osa itsestäsi. Hän ei tule ajattelemaan sinua joka hetki, mutta hän antaa sinulle osan itsestään, jonka tietää sinun pystyvän rikkomaan. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi.

... oon vaan yks jätkistä. Mä oon se mikä käyttää hamet ja tunteilee.

- "Teil taitaa ol keskus pahasti sekasi."
MIST SE ARVASKAA?? JA NÄKEMÄTI VIÄ??

Huomen vapaa, tulee tarpeeseen. Tsiisus sentis. Voi moge.

Jos ikin kyllästyn hommaani, alan selvännäkijäks.

- "Miten sä teet ton?"
- "Kaikki kuulu sun äänestäs."

Mä en saarnaa, kaikki me kuljetaan omii polkuimme. Mut ei saa satuttaa sellasii, joil ei oo asioihi osaa eikä arpaa. Niit sanotaa syyttömiks. Paskast mistää perisynneist. Tehdään valinnat muit ajatelle. Myös niit jokka ei oo viel syntyny.

Ehkä joku ajattelee Sinuakin juuri tällä hetkellä.... Ja kuka sano et se ajattelee positiivisest? Toisaalt kuka sano, et sen pitäs kiinnostaa? Ajatelkoo vapaast vaa. Jos tykkäilevät. EVVK :o) Oonpahan mieles ainaskis.

... erilainen päivä taas tänään. Hakemus LJK:hon laitettu. Finavia here I am... Josko vuoden päästä pääsis kouluun....

- "Mä hankin semmosen taikasormuksen ku Britneylläkin."
- "Woot?"
- "Niin ehkä määkin uskallan sit esittää mun koreografioit."

Hetkittäin lähellä, hetkittäin kaukana.
Muistoissa monta asiaa.
Monta kaunistakin asiaa.
Olkapää poistamaan surua.
Ääni muistuttamassa olemassa olosta.
Ehkä joku muistaa minutkin.
Kuitenkin.
Ehkä en olekaan kadotettu.
Paras hetki muistutukseen,
kysymykseen kuinka sulla menee.
Kiitos siitä.

- "Mennään tiatteriin tuijottaan Porilaisten Farssii Frenkkupäivän?"
- "Mennääs vaa."
- "Vaiks mul onki paremmat farssit töis..."
- "Mut firmahan se tarjooki... Vapaa-aikan..."

Se on se pikkuinen vihree mies mun nupis mikä höpäjää, ei sitä nää ku korva- tai silmälääkäri lanpuillaa. Mul on pääs vikaa, mut onneks se on sisäpuolel niin kukaan ei nää sitä. Ittel klopajaa kyl. Sähköt poikkeilee matkal.

I can't remember anything
Can't tell if this is true or dream
Deep down inside I feel the scream
This terrible silence stops me

Now that the war is through with me
I'm waking up, I cannot see
That there's not much left of me
Nothing is real but pain now

Hold my breath as I wish for death
Oh please god, wake me

Back in the womb it's much too real
In pumps life that I must feel
But can't look forward to reveal
Look to the time when I'll live

Fed through the tube that sticks in me
Just like a wartime novelty
Tied to machines that make me be
Cut this LIFE off from me

Hold my breath as I wish for death
Oh please god, wake me

Now the world is gone I'm just one
Oh god, help me

Hold my breath as I wish for death
Oh please god, help me

Darkness imprisoning me
All that I see
Absolute horror
I cannot live
I cannot die
Trapped in myself
Body my holding cell

Landmines has taken my sight
Taken my speech
Taken my hearing
Taken my arms
Taken my legs
Taken my soul
Left me with life in hell