IRC-Galleria

Viikko on alkanut tosi hyvin.

Eräs nimeltä mainitsematon henkilö yrittää pissittää taas kuus-nolla. "Mä en vaan osaa ku oon vaan mies..." Ei se haittaa, ei sitä kukaan huomaa et mies oot. Sul ei oo siihen vaadittavii välineitä. Niinku selkärankaa!!! Ja on se kumma et huviajeluit ajellaa mut papereit ei voida samal toimitel mulle. Mä en enää jaksa sun pelleilyäs. "Soitan isälles." Anna palaa vaan, sil onki sulle asiaa!!!

Mut nyt on keskiviikko, huomenna torstai ja perjantaina lähden Kullan luo.

Nii et haist sää Sankari se kukka minkä se hevonen eilen veti aamupalaks. Tänään tulee sulle lahjoij. Lupasin sen jo maanantaina jos homma ei toimi. Ja sehän ei toimi ku susta on kysymys.

Kaikille niille joilla on joku:

Muistakaa, että parisuhde on kuin viherkasvi. Sitä pitää hoitaa ja ravinnoida ettei se lakastu ja kuole. Parisuhteessa ei ole minä ja sinä vaan me. Tämä on hyvä muistaa alusta lähtien. Pitää ottaa toisen tarpeet huomioon unohtamatta kuitenkaan itseään. Toiselle pitää kertoa oma paha olo eikä jäädä sitä keskenään selvittämään ja odottamaan et saat telepaattisen yhteyden toiseen. On harvoja pariskuntia, joissa toisen paha olo huomataan alusta lähtien sanomatta. Siihen kasvetaan yleensä.

Ja tärkeintä:
Älkää ikinä menkö nukkumaan vihaisina. Tämän opin eräältä ihanalta ihmiseltä jo nuorena ja se on auttanut monessa asiassa. Toivottavasti hänkin on noudattanut tätä omassa parisuhteessaan. Kiitos H :o)

Rakkaalleni:
Dublin saattaa sukata, mut tää maailma sukkais ilman sua. Tää kaupunki on parhaimmillaan kun sä olet täällä. Sä toit mulle sen minkä olin jo unohtanut. Olen onnellinen vain kanssasi. Sä olet ainoa, joka saa poistettua pilvet mun auringosta.
Mä Rakastan Sua <3<3<3

.. tuskaa tuottaa. Selkä kärventyi eilen. Mut oltiinpa ainakin pihalla ja kauan nautittiin kesästä.

Hetkittäin tuntuu siltä kuin et on mahdotonta enää mennä enempää pieleen mikään, mut sit tulee ain se positiivinen yllätys: Mä olin niin väärässä. Välillä kaikki on loistavasti, paremminkin voisi olla ja sit taas menneisyys muistuttaa olemassa olollaan. Kaikilla on sellainen. Tuntuu vaan et mun menneisyys vaan on kaikist huomioitavin. Mä en ole ollu mikään enkeli. Mut kannattaisi ehkä miettiä omaakin menneisyyttä ja tekoja, jotka olis voinu jättää tekemättä. Mä en moralisoi, ei mulla siihen ole varaa. Mut olis ehkä parempi et ei yrittäisi olla tekopyhiäkään. Se kruunu ei ole kiiltävä ja se polttaa.

Muilla on oikeutuksia toimia kuten toimivat, mun toiminta on tietenkin perustunut järjestelmällisyydelle ja suunnitelmallisuudelle.
Mä yritän ymmärtää, ehkä joskus liikaakin. Mä unohdun itse itseltäni. Mä syyllistän itseäni toisten pahoista oloista ja mietin mitä olen tehnyt väärin. Mua ei haluta ymmärtää. Tuntuu siltä. Mä en ole tasavertainen, mä olen alistettu.

... Rakas lähti taas aamulla. Tänään jo koska pian on lento Dubliniin... No parempi viettää edes vähän laatuaikaa yhdessä ku ei yhtään... Maailman ihanin mies <3<3<3 Tuntuu, että rakastaa niin paljon, että sydän pian räjähtää kun tila loppuu kesken... Jatkan ajatusta myöhemmin. Saatte siirappia niskaanne. Varokaa. mä olen pahastin tänään tunteellinen, rakastunut nainen.

Nyt seuraa osa: Ihanat naiset rannalla. --> Kirjuriin....

... onko lehdenmyyjist oikeesti niin pirun kauhee pula et pitää jo alkaa palkkaa ihmisiiki jotka ei osaa puhuu??? JA sit ne numerot: Niiden pitää olla tarkistettavis. Ei mul ole kiinnostusta eikä aikaa alkaa vastailee tuntemattomii numeroihi. Ja jos teil ei oo muuta elämää niin lopettakaa tääki. Mä ostan lehteni kaupasta tai tilaan netistä. Mä en tartte teitä!!!!
JA OPETTAKAA NE MYYJÄNNE PUHUMAAN!!!

Seuraava vapaa vasta parin viikon päästä.... Ihanaa, saa olla töissäkin. Mieluummin siellä kuin kotona.
Eilen oli palaverii mun määräaikaisesta hommasta ja täytyy sanoo et sain hyvii vinkkeij toimistani... Ja toivon myös et minust olis ollu apuu pomollekin. Onneks projektin valmistumiseen on aikaa. Mielenkiintoinen ja haasteellinen työ... Kiitos siitä.

Toinenkin haasteellinen homma olis ehkä tarjouksessa... täytyy nyt vähän katsella spekseij ja laskee mahdollisuuksii ja kannattavuuksii... Jos löytäis jonku kultaisen keskitien...

Elämä on mahdollisuuksia pullollaan, kunhan vaan osaa ottaa oikeista tarjouksista oikeilla hetkillä kiinni.

... on taas ajatukset jumis ja kaikki jumittaa. Olo tuntuu tavallistakin typerämmältä. PiruLauta näitä vapaapäiviä ku on aikaa ajatella kaikkee typerää... Sellaisii asioit mitkä ei oikeasti kuulu mulle. Lähinnä henkilön itsensä helvettejä, ei mun pään vaivaa. Kun vaan nuppikin sen ymmärtäis. Kun vaan ei. Ja sit ne kuitenkin on asioita mille mä en voi tehdä mitään.

Pomolle tiedoksi: Vähemmän vapaapäiviä tai tartten tsygoottista hoitoo... Vai mitä se oli....

Rakkaastani olen onnellinen. Kauhia ikävä vaan on poikaa, joka tänä aamuna joutui meidän sängystä lähtemään töihin ja takaisin tulee vasta perjantaina. Ehkä...

Enkä voi ajattelematta ehdutustasi Rakas <3<3<3 Toivottavasti löydämme myös ratkaisun siihen yhteen juttuun....

... Kulta tulikin eilen kotiin. Ihan yllätyksenä. Ilmoitti vasta matkalla tänne olevansa tulossa. Mut ihana yllätys oli. Ja aivan ihana tuliainen oli mulle Puolasta. Marilyn Monroeta taas. Ihana mies. Niin rakastan häntä <3<3<3

Ja Rokrok`, olen ylpee sinusta paljon. Sinun ei tarvi käsii paskaan sotkee, koska oot niin sen yläpuolella. Oot niin paljon parempi ku sen ex, oot niin paljon parempi ku se. Ja oli parempi et toi tapahtunu nyt ku sit vuosien päästä. Kaikki ei vaan ansaitse sua.

Ja sit keskustelua tunnevammaisista: Niistä selviää. Aluksi se ei tunnu siltä, ne on saanu sun haaviin ja sä et sieltä haavista pois pääse. Ainakin susta tuntuu siltä. Mulla meni 1,5 vuotta sen tajuamiseen, miten sieltä pois pääsee. Odotin tunnetta, yhtä pientä tunnetta koko ajan, vielä sen jälkeenkin odotin tunnetta, että olisin vaan saanu kostaa. Sit ymmärsin yhtenä aamuna. Miten muka saisin yhtään tunnetta enää, kun en saanut niitä 1,5 vuoteen. Ymmärsin et turhaa näen vaivaa edes ajatella asiaa. Se jätkä on niin tunnevammainen et kärsii siit eniten itse loppuviimeksi. Se aiheutti mulle paskan olon. Mä unohdin monta ihanaa asiaa, mustakin tuli tunnevammainen. Mut onneksi löysin prinssini, joka pelasti mun siltä noidalta.

Sen jälkeen ollaankin pelasteltu toinen toisiamme menneisyytemme noidilta.

Rakastan Miestäni paljon <3<3<3 Hän ilma, jota hengitän. Valo, jolla näen. Ja Hänen haluan olevan onnellisin kaikista. Hän on sen ansainnut.

... jos saisin valita, ei olis sellaista keksintöä ku vapaapäivä. Aina ne menee pieleen. Koko päivä. Aamusta alkaen.

... nyt on uusi kone alla. Täytyy vaan ihmetellä kuinka nopee laitos tää on. No aikaisempi oliki vaan 4 vuotta vanha vanhus. Rauha hänen sielulleen. Täl voi melkein tehdä ihan kaikkee. Melkein jopa tiskata ja pestä pyykkiäkin...

Kulta on vieläkin Puolassa. Jos hyvin käy, niin loppuviikosta KultaMussu tulee kotiin... Kauhia ikävä...

... siellä tuli viikonloppuna vierailtua. Toista kertaa elämässä. Kulta oli ensimmäistä. Mä kuvittelin et se on ainakin paikka mihin insinöörit kuljetetaan opintomatkalle... Vain vähän väärässä.

Tänään oli haastattelu... Huomenna pitäis selvitä jotain asiasta. Harmittaa vaan vietävästi kuinka asiat oli yhden yön aikana muuttunu täälläkin.... Kun ei nyt osaa päättää... APUA!!! Toisaalta sydän sanoo toista ja järki huutaa kolmatta. Mä en tiedä mitä pitäis tehdä.

No huominen vielä vapaa ja mietitään asioita. Rauhassa. Kyllä ne selkiytyy kun löytää sen oikean katsantokannan.

Vaihteeksi tänään oli taas ahdistuspäivä. Typerä riittämättömyyden tunne joka valtaa aika ajoin pienen mielen. Vasta illalla alkoi idea selvitä. En mäkään mahdottomuuksiin pysty, mut silti on pakko yrittää. Ehkä jonain päivänä huomaan, ettei mun tarvi enää yrittää mahdottomia vaan että olen saavuttanutkin jotain.