... Mietin omaa uuden vuoden lupaustani.
Olin varma etten pysty sitä pitämään. Nyt mä tiedän, että pystyn. Olen oppinut, että vika ei ollutkaan minussa vaan vain sinussa. Sulle se, mikä mulle oli suurta, ei ollut mitään. Sä annoit sen hetken ymmärtää tahallaan väärin ja sen jälkeen jäädytit. Mä opin siinä hyväksi. Opin olemaan onnellinen hetkestä. Opin, että hetkikin riittää. Pienikin hetki. Ehkä mun pitäisikin kiittää sua siitä opetuksesta.
Mä en varmaan tule koskaan susta luopumaan. Sä pyörit aina mun päässäni. Mun päässäni pyörii ajatus susta ja hetkestä kun sä olet pahoillasi. Sitä ei ikinä tule, mutta ei kukaan kiellä mua toivomasta sitä.
Kiitos Rakas A, et jaksoit kaikki mun huoleni puolentoista vuoden aikana kuunnella. Mun olis vaan pitäny tehdä niinku sä sanoit ja unohtaa, mut tiet ihan hyvin itsekin et järki on kaukana tunteista. Olet mulle TÄRKEÄ RAKAS A<3
Anteeksi T<3, että pilasin uuden vuoden lupauksesi... Vaikka en kyllä oikeasti ole siitä yhtään pahoillani...