IRC-Galleria

Kaikki me tiedämme rakkaat muumimme, nuo valkoise virtahevon näköiset peikot, joilla ei tietenkään ole mitään tekemistä oikean elämän regeneroituvien pahojen peikkojen kanssa.

Muumit luetaan lapsille sopivaksi, jopa opettavaiseksi ohjelmaksi. Käsitelläänhän niissä paljon ystävyyttä, uskollisuutta yms suuria hyveitä. On kuitenkin tullut ilmi hämmästyttävä seikka, joka asettaa koko ohjelman moraalin kyseenalaiseksi. Se saattaa jopa nostaa piirretyn ikärajan punaiseksi K18 ohjelmaksi. Jos näin käy, kuka maksaa korvaukset kärsineille perheille?

Yksi päähahmoista on Hemuli niminen, transsukupuolinen homo! Kaiken lisäksi hän on henkisesti hyvin epävakaa. Hemulilla on lukuisia väitteitäni tukevia piirteitä, jotka luettelen seuraavaksi:

1. Räikein piirre on hemulin vaatetus. Hän pukee joka päivä ylleen ylisuuren mekon, jonka on perinyt TÄDILTÄÄN! Hemuli on keski-iän ylittänyt urospeikko, jonka käytön on hyvin ihmismäistä. Hän tuntee selvästi kuuluvansa naaraisiin, koska pukeutuu naaraan vaatteisiin. Eikö tämä ole hyvin huolestuttava esimerkki lapsille? Miten ekaluokkalaisen pojan äidin kuuluisi reagoida, jos poika haluaakin pukeutua kouluun tytöksi Hemulin esimerkin innoittamana? Kenen on vastuu?

2. Hemulin harrastukset ovat hyvin homomaisia. Hänen loputon kiinnostuksen kohteensa on poliisisukulaisensa(!) ohella kukat. Hän tuntee niin sairaalloista vetoa kukkiin, että on uudeksi epäilemänsä kasvin nähtyään valmis jopa pahoinpitelemään lähimmäisensä päästäkseen mahdollisimman nopeasti kasvin luo. Edes anteeksi hän ei viitsi pyytää, vaikka osoittautuisi kasvin olevan jo hyvin tunnettu.

Hemuli on myös narsisti. Hän ei säästele sanoissaan päästessään kehumaan itseään kasvitietämyksessään. Omakehu on hyväksyttävää sen ollessa aiheellista. Hemuli on kuitenkin elänyt suurimman osa elämästään Muumilaaksossa, joka ei varsin suuri maa-alue ole. Myös Muumilaaksossa hän on viettänyt koko kasvinharrastusuransa. Hänellä ei siis voi olla kovin suurta tietämystä maailman kukista, varsinkin kun hänen asunnostaan ei löydy edes kovin paljon asiaan liittyvää kirjallisuutta. Voimme taas ottaa aiheellisen huolen lapsiemme asennekasvatukseen tämän vaikutteen vuoksi.

3. Hemulin mielialavaihtelut ovat monelta jääneet huomaamatta. Olen kuitenkin huomannut muumilaakson tarinoita seuratessani hänen mielialansa jyrkät vaihtelut jopa useita kertoja päivässä. Hemuli saattaa olla ensin hyvällä tuulella matkallaan esimerkiksi asunnoltaan rannalle, mutta puolessa välissä muistaa suurennuslasinsa jääneen kotiin. Hän saattaa tästä varsin pienestä vastoinkäymisestä masentua järjettömyyteen saakka. Hän saattaa heittäytyä itkukohtauksen vallassa maahan ja hakata sitä nyrkeillään. Vaihtoehtoisesti hän saa paniikkikohtauksen ja vaarantaa vanhan sydämensä juoksemalla lujaa kotiinsa koko matkan voivotellen. Samat kohtaukset saattavat toistua useita kertoja päivässä kaikkein mitättömimmistäkin vastoinkäymisistä.

4. Viimeisin ja kaikkein huolestuttavin piirre Hemulissa on hänen (seksuaalinen?) mieltymyksensä lapsiin, erityisesti Muumipeikkoon ja Nipsuun, joiden kanssa hän viettää todella, todella paljon aikaa. Muumiperheellä ei ole sellaista perhetapahtumaa, johon vanha Hemuli ei itseään tunkisi. Aina hän löytää tiensä Muumipeikon viereen. Muumipeikko on herkässä varhaismurrosiässä, ja Hemuli käyttää hänen herkkää sukupuolisen kehityksen tilaansa salakavalasti hyväkseen. Ties mitä hän suunnittelee Muumipeikolle tai Nipsulle tekevänsä, jos joskus pääsee näiden kanssa kahden kesken jonnekkin. Onneksi alati valppaat Muumimamma ja Muumipappa vahtivat tiukasti poikaansa lähettämällä aina mukaan ystäviä. Ensimäistä ja toista kohtaa tukee myös hemulin nimenomainen mieltymys miespuolisiin lapsiin. Niiskuneidin tai Pikkumyyn kanssa Hemuli ei ole koskaan rauhallinen, vaan aina hän on juoksemassa jonnekkin, naispuoliset yleensä perässään, ei edessään.

Pitäisikö Hemuli välittömästi kieltää ja sensuroida vanhoista muumeista? Ainakaan uusia Hemulin, tai hänen kieroutuneen perheensä jäseniä ei saa näyttää tulevissa muumeissa! Hän on todella huono esimerkki lapsillemme, ja koko kristilliselle yhteiskunnallemme.