Suru on valtaisa voima joka ei helpolla päästä. Illalla, hetki ennen töihin lähtöä sain viestin että Katriina on nukkunut pois. Sairaus vei voiton, sille emme voi mitään. Mutta miksi valoisa, eloisa, vahva, rempseä, nauravainen Katriina piti ottaa nyt jo pois? Jo 26 vuotiaana kun pitäisi olla elämä edessä. Tuntuu niin väärältä, etenkin kun äitään jäi kaipaamaan pieni Minttu- tyttö.
Katriinan yksi vahvoista puolista oli laulu, ääntä olisi voinut kuunnella ihan loputtomiin.
Yö- Enkelille
(san. Olli Lindholm)
On kaikki pois lähteneet
Jättäneet yöhön yksin kulkijan
On kaikki lähteneet enää yksin matkaa teet
Kun kaikki pois on lähteneet
Joo ne rakasti sua niin
Lapsen kasvot meikillä vain peitettiin
Meikki rapistunut on
Ja vain kylmän kohtalon sai lapsi jota rakastettiin niin
Ja kaiken tämän jälkeen hän on valmis kuolemaan
Itkien hän yössä nuolee haavojaan
Jäljellä on enää arpi vanhan ystävän
Vaikka odotitkin enemmän
Vuodet kuluneet jo on
Joko päättynyt on matkas loputon
Veikö kotiis viimein sun ties vai vieläkö matkalla oot
Oi enkeli vieläkö matkalla oot
Turvallista matkaa Katriina!
Uusimmat blogimerkinnät
- Yö- Mustat päivät jäädä saa 26.08.
- Pettäminen- teemalla jatketaan... 23.06.
- Pettäminen, osa ties kuinka mones... 22.06.
- Neljänsuora- Siipirikko 19.06.
- Pettäminen, osa 6 18.06.
- Pettäminen, osa 5 17.06.
- Pettäminen, osa 4 16.06.
- Pettäminen, osa 3 15.06.
- Pettäminen, osa 2 14.06.
- Syksy ottaa sydämen 13.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (18)
-
▼
2008 (53)
- ▶ joulukuu 2008 (3)
- ▶ marraskuu 2008 (8)
- ▶ lokakuu 2008 (12)
- ▶ syyskuu 2008 (8)
- ▶ elokuu 2008 (4)
- ▶ heinäkuu 2008 (3)
- ▶ kesäkuu 2008 (4)
- ▶ toukokuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ maaliskuu 2008 (2)
- ▶ helmikuu 2008 (6)
- ▶ tammikuu 2008 (1)