Sain juuri valmiiksi Katriinan adressin, viime hetkille taas tämäkin meni kun se tarvii olla illalla matkalla Rovaniemelle. Rovaniemelle siis Katriina ylihuomenna haudataan, perheen ja suvun lähelle. Eipä tässä ole päivääkään mennyt, etteikö Katriina olisi ollut ajatuksissa mukana. Itse asiassa sairastumisen alkuhetkistä lähtien. Välillä kuvittelee kaiken olevan vain pahaa unta, Johku soittaa kohta et meninpäs lankaan. Ja hetki siitä, niin muistelen millainen Katriina oli ja tulee itku kun tajuaa todellisuuden. Uusia juttuja palailee mieleen, kuten se että vietettiinhän yksi uusi vuosikin yhdessä. Olin jo unohtaa koko illan...
Joo-o, töissä jaksaa jo pikkasen paremmin ja on ihan kivaakin. Ei oo jutut ja hymyt ja höpinät väkisin väännettyä vaan ihan aitoa. Viime torstaina 450km:a Kawalla helpotti omalta osaltaan, ajelin pitkin maita ja mantuja ja mietin maailman menoa. Tylyä se joskus on, helmikuussa oli edelliset hautajaiset kun Matti kuoli. Oisko tän vuoden kiintiö jo täynnä?