IRC-Galleria

Katsokaapa Mamin ikää: 29,99v. Joopa, lähellä ollaan ja sunnuntaina se sitten rytisee...:( 3-kympin kriisi on ja paha, alkuvuodesta alko ja pahentunut mitä lähemmäs h-hetkeä tullaan. Ja se on kaikkea tätä: elämässä saanu mitään aikaan, puuttuu mies, puuttuu lapset, puuttuu opiskelupaikka, puuttuu omakotitalo, puuttuu huippukoulutus. Eli siis kaikki se, mistä nuorempana haaveili. Mutta niinhän se on, ettei elämä aina mene niin kun suunnittelee. Joskus sitä toivoo, että menisi edes joskus.... Koen olevani aina porukan musta lammas, ikisinkku joka vaan haahuilee saavuttamatta mitään tärkeää. Kuinka monta ikäistäni tunnen, joka olisi samassa elämäntilanteessa?! Niin, vastaus on nolla. Toisilla on kaikki, toisilla ainakin osa ja loput tulossa. Itseäni nuoremmat valittaa samoista asioista, jos nyt tuntuu jo pahalta niin miettikääpä miltä se tuntuu tässä iässä. Sori, mutta ette pysty sitä edes kuvitteleen... Ja tällä hetkellä ei sympatiaa irtoa.

Niin, olenhan jotain saavuttanut: kummilapset, työpaikka, moottoripyörä, ystäviä ja kavereita. Niitä toki arvostan ja kunnioitan, kummilapsiani rakastan. Mitä olisin tehnyt sen ajan kun en heitä olisi miettinyt ja nähnyt?! Pah, en halua edes kuvitella... Selasin kaikki valokuvat elämän varrelta läpi, niistä näkyi, että onhan sitä kaikenlaista ehtinyt tekemäänkin...

Mutta onhan se niinkin, että asiat voisivat olla toisinkin. Nelisen vuotta sitten kiikuttiin rajalla, elääkö vai ei. Siinä kohtaa millään ei ollut mitään merkitystä, kaikki oli yhtä ahdistusta ahdistuksen perään. Jos asiat olisivat toisin, en olisi tätä elämää enää elämässä. Siltä ajalta on vain hajanaisia muistoja, päälimmäisenä halu päästä pois. Se halu ei toteutunut, täällä sitä keikutaan ja kriiseillään...:)

Tuleva viikonloppu menee mukavasti mökkeillessä ja kännissä, kolme iltaa jos kunto kestää.;) Ystäviä ja kavereita on tulossa henkiseksi tueksi auttamaan kriittisestä ajankohdasta eteenpäin. Täällä sitä sitten joskus taas ollaan jos hengissä selvitään...;)