Se joku tuli ja suorilla läpi kaikkien esteiden ja huolella valettujen muurien. Poissa kaikki kohta-se-kuitenki-häviää ajatukset ja murheet. Poissa yksinäisyys, jota olen monetmonet itkut itseni kanssa itkenyt. Poissa kaikki kukaan-ei-mua-halua ajatukset. Poissa kenellekään-en-kelpaa ajatukset. Niin ja tämän kaiken on saanut aikaan yksi ihminen, pelkällä olemisella ja läsnäolollaan. Tilalle on tullut onni, ilo, odotus, haaveilu, suunnittelu, ikävä jne... mitä suinkin vain ihastuminen pitää sisällään. On tunne, että kaikki syvälle tungetut ja haudatut tunteet tulvii ja vyöryy esiin. Ja kun kohde vastaanottavainen, nii mikäs siinä. On hyvä olla!
Niin, koska olen viimeksi ollut OIKEESTI ihastunut?! En tiedä.
p.s. Ja tämä yksi ihminen täyttää kaikki kriteerit: haluaa lapsia, tykkää moottoripyöristä, kestää kaikenlaisia höpötyksiä, vois kuvitella lähtevänsä meidän kanssa reissuun, välittää ja huolehtii.