En sitä ymmärrä vieläkään, mä vaikka tahtoisin
Sä miks et pystynyt välittämään, vain vähän lujemmin
Vaatinut en liikaa kai, tai itse niin sen näin
Mut silti sinulta sen kaiken toinen sai, mä siitä paitsi jäin
kertosäe:
Silti uskon ja luotan, että kerran kuulla saan
Sanat joita sinun suustasi, en koskaan saanut kuullakkaan
Silti uskon ja luotan, läpi katkeran kaipauksen
Että joskus vielä löydän, sen oikean rakkauden
Mä toistan itsellein aina vain, hän jostain saapunee
Ken ehkä etsinyt on kaltaistain, pois luotain ei hän mee
Vaikka särkyi kaikki tää, kun surun maljan join
Niin yhä rakastan vieläkin elämää ja toivoakkin voi