Niin, töistä selvitty ja kaikki kait hengissäkin. Ei pysyny käsissä pakit, ei hesepullat, ei pekonit, ei pihdit, ei lastat. Ärtynyt olo, kiukkunen olo, vihanen olo, täyttä ymmärrystä vailla. Työkaveri oli kysyny toiselta: onks Jaanalla kaikki hyvin, yleensä kiva ja mukava ja juttelee mut ny jotenki kiukkusen olonen. Niihä mä olin ja olen, kiukkunen mutta vihainen mutta surullinen. Mietin tulevaa, menneisyyttä ja tätä hetkeä, vailla mitään järjestystä ja tolkkua.
Ja tiedättekö mitä tällä hetkellä teen? Istun partsilla, nauttien sateen tuoksusta, kone sylissä ja oluttölkki kädessä. Kyllä, juon olutta työpäivän päätteeksi tänä sunnuntaiaamuna. Miksi? Jotta rentoutuisin, saisin unen päästä kiinni ja jopa nukuttua. Miksi? Edessä yksi kiireinen yö ennen kesälomaa.
Jotain hyvää tässä suossa: minulla on aivan huippuja ja ihania työkavereita! Kiitos Anne, Anu, Kaisa, Sanna ja Minna. Teidän avullanne jaksoin yön, selvisin aamuun asti. Kiitos kun jaksoitte kuunnella, kuunnella, kuunnella, kuunnella koska se on keino selvitä. Saan puhua,jauhaa ja jauhaa ja jauhaa, helpottaa oloa. Vastauksia ei ole eikä niitä tarvita, jos olis niin elämä olis liian helppoa. Eipä sillä, joskus olis kiva olla onnellinen ja elämässä päästä helpolla, vaihtelu virkistäis.
Näihin kuviin , näihin tunnelmiin päätämme tämän osion.