Kuinkahan monta osaa tähän tuleekaan... En oo ikinä kirjottanu päiväkirja- päiväkirjaa mutta näin se maailma muuttuu ja sähköinen malli vie voiton...
Tarina senkun paranee: ihan oikein naapurikylän raitilla kävelty ihan oikein käsi- kädessäkin uuden "tytön" kanssa. Ja kylän, missä mun työpaikka ja suurin osa työkavereista asuu. Tuntuu niiiiiiin kivalta ja mukavalta! Ja paskat, vituttaavituttaavituttaa ja vitusti vituttaakin. Missä on vitutuksen raja?! Jaa-a, let mii sii vai miten se meni. Ja missä menee raja, että ihminen kasvaa aikuiseks?! Eikö kohta 37-vuotias ole jo riittävän aikuinen tietämään, miten toisia kohdellaan ja miten käyttäydytään?! Ilmeisesti ei iästä kiinni, kusipää mikä kusipää.
Sillä on ma ja ti aikaa hakee kamansa, ke aamuna vien ulos ja sieltä haettavissa. Ja vien ne, kaiken tämän jälkeen täysin ansaittua. Naapurit tuskin tykkää mut se ei mun onkelma... En koko kesälomaa kuluta sen kamojen katteluun, haluan jatkaa näkemättä niitä.
Niin, kesäloma. Mitäs tekis, mitäs keksis? En tiedä, en todellakaan tiedä. Kaikki auki, paljon riippuu kelistä. Ja ennenkun on hakenu kamansa, en suunnittele mitään kun en pysty.
Perkeleen perkele.
Niin, 13.6 asiat selkis ja alko kesäloma. Vuonna 2001 13.6 sain kuulla, että Jonilla toinen. Ja alko viikon kesäloma. Mitä tästä opimme?! Tämä tyttö ei IKINÄ enää alota lomaansa 13.6. Piste.