IRC-Galleria

Samalla kun totuttelen tâhân kummalliseen azerty-näppäimistöön ja sen mônîpûôlîsîîn ominàisuuksiin, voin vain kuvitella miten suurenmosia ja nokkelan ovelia tekstejä voin tänne niin erittäin hyvästä yksityisyydensuojastaan tunnettuun naamakirjaan heittää. Entisenä (nD44 xd galleria) blogistina on taas jännä astua satunnaisen kirjoittelijan tohveleihin. Samalla kun istun sinisellä penkilläni, joka ei suostu pyörimään tahtoni mukaan tunnen poltetta rintakehässä aamuisen lenkin seurauksena.
En toki halua viettâä liikaa aikaa monsieur l’ordinateurin, eli herra datamasiinan edessä ja saatankin jättää tekstini kesken, varoittamatta sen enempää tietysti. Jos joskus niin sattuu käymään, niin haluan sinun tietävän sen että olen varmasti tekemässä jotain muuta mukavaa. Jos tulevaisuuden näkökykysi on hieman heikko, voit toki painaa päivitä nappulaa kunnes taas kerran kerran sinisen hohtoista julkaise näppäintä painan.

Tovin kirjoittelemisen jälkeenkään en ole kertonut oikeastaan mitään Belgiasta. Ensimmäisen yön ja päivän jälkeen, host perheeni on antanut minun monellakin tavalla huomata, että heidän kanssaan tulen toimeen tosi hyvin ja pärjäämään vuoden. Englannin taidon ollessa perheenjäsenillä heikkosta erittäin heikkoon kasvaa kielimuuri hieman ja sen ylittämiseen menee vielä hetki, mutta tälläkin hetkellä kummaltakin puolelta heitellään niitä ylittämiseen vaadittavia naruja. Ranskan tunnin opit tuntuvat nousevan helposti päähän, toisin kuin Belgialainen kirsikkaolut ruuan kanssa. Kuulen haikeasti ääniä ympäri tätä kolme kerroksista taloa ja yritän satunnaisesti saada naapurin klooriveden jämät pois vasemmasta korvastani.

Koska tämän tekstin lukee vain hän, joka siitä vahingossa klikkaa yrittäessään "tehdä mikä meikkivoide olen" – testin, jota voisi vähempää kiinnostaa, lopetan tekstini ironisesti ranskaa opettelevana henkilönä toivottaen : arrivederci !