IRC-Galleria

Aahh,
On taas vuodenvaihdon paikka ja tässä sitä istutaan, kirjoittaen juttua. Heräsin tänään puoli 4 päivällä. Asiaan liittyy rasiallinen geisha suklaata, yllättävän pitkä piikki, pitkään odottelemista ja valvomista vaikeasti hallittavassa sängyssä. Jos et tiedä mihin tässä nyt koitan viitata, niin hämmennän yhä enemmän, jatkamatta tätä asiaa yhtään eteenpäin, sillä kohta tämä kaikki on viimevuotta.

Aivan kohta alkaa ensimmäiset raketit nousta ilmaan ja räjädellen sateenkaaren kaikkia värejä levitellen. Oma suunnitelmani syntyi hetkellisistä mielijohteista ja senpä takia aion viettää uudenvuoteni mahdollisimman korkealla, mahdollisimman hyvällä paikalla yhdistäen omastamielestäni mukavia asioita kuten lumilauta, limsaa ja muutamia köyhiä, rakentin tyylisiä ratkaisuja.
Monien muiden suunnitelmat ovat jo hioituneet läheisten päivien aikana niin, ettei ole edes epäilystä mitä aikoo tehdä ja missä tämän vuoden viimeisillä hetkillä. Olisi hienoa jos itsekkin olisin jotain sellaista suunnitellut, mutta näin teen tästä muistettavan. Sillä aion lähteä suorittamaan tätä uudenvuoden suunnitelmaani kävellen ja samalla ympärilleni katsellen.

Voisin pohtia mitä kaikkea on tämän vuoden aikana tapahtunut, voisin kertoa tärkeitä tapahtumiani elämässäni tämän vuoden aikana, joista en ole täällä avautunut. Näin en kuitenkaan tee, sillä tällä hetkellä elän hetkessä, mitä se sitten meinaakaan tässä tilantessa... tietenkin elän hetkessä, jos eläisin konkreettisesti huomisessa ollessani viellä tässä tai eilisessä, olisi tämä aikamoinen aikaparadoksi, josta teen yhä monimutkaisempaa jatkamalla ajatuksen juoksuani eteenpäin.

Jos lopetan nyt, voin sanoa, että raketit alkavat räjähdellä aivan kohta. Näin teen ja saan tästä tämän jutun ainoan hienomman jutun.. edes jotenkin synkronisoitu!

Hienoa ja muistettavaa uuttavuotta kaikille, pitäkää hauskaa myös ensivuonna. Vuoden viimeisen juttuni takana, seison katsoen hymyillen ja heiluttaen kylttiä, jossa lukee hyvää uuttavuotta.

Moro!
En olisi koskaan uskonut, että päätyisin jälleen kerran istuutumaan koneeni äärelle kirjoittamaan juttua, mistä nyt sitten alankaan kirjoitamaan.
Syitä kirjoittelemattomuuteeni en rupea kertomaan, vaan jokainen voi itse miettiä niitä ja kuvitella tilannetta, jossa jätät jonkin "ei niin tärkeän" asian hoitamatta ja toistat itsellesesi: huomenna sitten, tai ehkä sitten joskus myöhemmin...
Tilanne jatkuu, kunnes muutamien viikkojen päästä sinulla on aikaa käsilläsi ja päätät hoitaa homman sanoin kuvailemattoman energisillä, jopa hiukan kylmettyneillä sormillasi.
Kuitenkin jos kuvitelmia lähdit hakemaan, täältä on turha lukea seuraavia ajatuksen juoksujani.

Eiköhän voisi ihan kunnolla aloittaa, tämän suuren, kummastuttavan ja joitakin hämmentävän tekstin.
Aikaa on kulunut paljon, hyvinkin paljon. Jos nyt aloittaisin kertomaan elämän mysteerejä, tarinoita, paikoista, tapahtumista tai muuten vain, siitä mitä on tapahtunut viime heinäkuusta tähän päivään saakka, saattaisin hiukan muistuttaa niitä kuvitteellisia vanhuksia, jotka aina kertovat tarinoitansa "kun minä olin nuori"- tyyliin.
En kuitenkaan sorru moiseen vaan, keskityn ajankohtaiseen tiedottamiseen.

*piiipipipiii-piipipiipii-pipipipiiipiipipii* <-- (taitava rekonstruktio uutis-tyylisestä ratkaisusta)

hyvää iltaa, tässä tämän kirjoitus kerran pääuutisia.

*Kummalliseksi todettu Antti nousee kahden viikon kuluttua lentokoneeseen, joka tulee matkustamaan kohti Saksan ilmatilaa. Lentokone tulee laskeutumaan paikalliselle saksalaiselle lentokentälle. Kyseessä on viikon mittainen matka Saksan mantereelle, jossa oudoksuttava nuori aikoo viettää viikon saksalaisessa perheessä. Koulutuslaitoksen tempaus on huokutellut mukaan myös muita paikallisia nuoria matkalle. Passivirkailijat jatkavat tutkimusta tilanteen kehittyessä eteenpäin...*

*Nyt muihin aiheisiin. *
*Täällä kotimaassa on alkanut satamaan lunta. Paikalliset ihmiset ovat kiirehtineet vaihtamaan kulkuneuvoihinsa nastarenkaita ja keräävät varusteita nopeasti kasvavaan lumikarhu uhkaan. Useita havaintoja nopeasti liikkuvista lumikarhuista on saatu Ranuan alueelta. Viranomaiset ovat kertoneet, ettei syytä panikkiin ole, sillä lumikarhut eivät pääse häkeistänsä ulos. Monet ovat kuitenkin kerenneet jo linnoittautua Igluihinsa ja odottavat turvassa seuraavaa kesää.*

*tässä olivat pääuutiset tällä kertaa, sillä jos uutisia olisi enemmän, pääuutis- sanan merkitys hälvenisi kasvavan pääuutis määrän lisääntyessä.*

---

Nyt on muutosten aika, kuten eräs mies kerran totesi, mies jota kunnioitan syvästi.
Päätin, etten aikoisi enään kirjoittaa juttujani tuolla "muka" uutismaisella, oudoksuttavalla ja erikoisella tavalla. En kuitenkaan aio tehdä kirjoitukseni suhteen muutosta 360 asteen verran, sillä silloinhan tekisin täyden ympyrän, jättäen pääni hiukan pyörähtäneenä ja mitettien mitä äsken juuri tapahtui.
Ajatuksiini nousi idea siitä mahdollisuudesta, että alkaisin kirjoittamaan useammin kuin kerran puolessa vuodessa... Katsotaan mitä käy.

Vasen aivopuoliskoni on ruosteessa pitkän tauon jälkeen, joten tekstin laatu heittelee kohtuullisen huonosta, huomattavan karmeaan.

Tervehdys,
On taas aikaa kuluteltu pyörien naapuruston keinuissa keikkuen ja sitä päätyy lopulta istahtamaan koneen ääreen taas kerran kitjoittelemaan typöja ja seikkailemaan muutenkin internetin syvissä bittiviidakoissa, tietenkin musiikin säestyksessä.
On taas ihanasti kulunut aikaa viimekirjoituksista ja ehkä se viimevuoden kirjoittelu innostus on eksynyt jonnekkin satunnaiseen paikkaan. Kartta ja kompassi on kuitenkin tallessa, joten ehkä sitä taas voisi aloitella kirjoittelua. Ainoana ongelmana saattaisi olla käsiteltävien asioden puute, mutta tuskin, sillä nyt on aikalailla niitä vaiheita jolloin jopa minunlaisellakin heinähatulla syttyy lamppu jos muutama. Joten ajatuksia riittää vaikka näin muille jakaa.

On selvästikkin tajuttavissa vihreistä lehdistä, tarkoitan siis niitä lehtiä joita näemme jokapuolella, en niitä vihreälle painettuja lehtimainoksia vaikka niistäkin voi toki jotain päätellä, että kesä on sateiden saattelemana tullut tänne karuun pohjolaan. Merkkejä on toki nekin että auringolla on tapana olla kauemmin meidän yllä ja vanhat talvitakit on jätetty naulaan roikkumaan. Lomaakin on meillä suomalaisilla runsaasti, ainakin meillä opiskelijoilla. Aurinkoa ja aikaa, mitä muuta sitä tarvitseekaan. Vaikka loma alkaa olemaankin jo loppu suoralla, ei kannata katsoa tulevaisuuden kirjavuoria ja tuntea epätoivoa, elämä jatkuu, lomankin jälkeen. Ei mennä nyt viellä ihan loman loppumiseen, vaan keskitytään olennaiseen, siihen ihmeelliseen lomailuun.
Olen jo kerennyt loman aikana tehnyt vaikka mitä ja täyttänyt jo kesäni tavoitteet. Kuitenkin taskussani polttelee viellä ilmaislippu kokkolarockfestivaalille jonka voitin jostain, haluasin nähdä kokoonpanon nimeltä Von Hertzen Brothers, joten katsoo nyt eksynkö sinne asti. Kesäni päätavoite, eli se tiputtautuminen sieltä korkeuksista on jo suoritettuna, joten vaikka nyt eteeni läntättäisiin se karmea pitkänmatikan kirja, ottaisin vain vähillä irvistelyillä vastaan reppuuni kannettavakseni. Mikä on onnistunut kesä? Sitä varten jokaisella on varmasti oma mittarinsa, minun näyttää jo hiukan onnistustuneen yli, mutta viellä sitä mittaria voi järkyttää muutaman pykälän ylöspäin sinne täydellisten kesien kansioon.
Rahattomana festareiden jälkeen istun taas miettien mitä sitä tekisi. Menisikö vihdoin sinne parturiin lyhentämään jo pitkäksi heittäytynyttä "lettiäni", ennenkuin joku tulee ja letittää hiukseni paikallisbussin käytävällä tolppaan kiinni (sillä se voi olla ihan mahdollinen uhka), vai lähtisikö sitä taas töihin ansaitsemaan lisää rahaa tulevia hyppelyjä tai seikkailuja varten.

Toivottavasti kaikki ovat tähän asti viettäneet hienon loman, ottakaa ilo irti "loma-arjesta" ja lähtekää viettämään sitä yliarvostettua kesälomaa, pois satunnaisten vihersilmägalleriapäiväkirjahörhöjen juttuja lueskelemasta. Ensi kertaan!
Antti jolla eioleoikeestaan ole lempinimeä kiittää, kuittaa ja moikkaa

Tervee,
Tänään on vähän jännä tunnelma sisälläni, sillä tänään olen Suomessa, mutta kuitenkin tänään olen tänään Japanissa. Outoa eikö totta?

Mitäköhän kerkeisin tähän kirjoittaa, lähtö on 3 min päästä ja istahdin juuri tietokoneelle.
Joten, jos löydän japanista sopivanlaisen näppäimistön ja internet yhteyden saatan ehkä kirjoitella takasin suomeen.


Bussi jyväskylään lähtee nyt ja sieltä hesaan ja sieltä sitten 12 tuntia toiseen ja aivan erilaiseen mailmaan.

En oikeasti kerkee kirjoittaa mitään nyt joten kirjoitan ens kerralla enemmän, kun tulen takaisin.

Adios amigos! ai niin siis, Sayonara!

Iltaa/huomenta,
Aloitan aina juttuni keksimällä päästä, nopeasti mutta tietoisesti otsikon jonka pitäisi kuvastaa juttuani. Viime kirjoituksestani on taas vähän aikaa ja kiinnostukseni galleriaa kohtaa laskenut dramaattisesti ekasta kerrasta kun sain kuvani galleriaan, vaikken sillonkaan ollut tästä niin innoissani. Onhan tämä silti ihan mukavaa kirjoitella tänne juttuja itselleni ja niille muutamille harjaantuneille blogi tutkiskelijoille joita sillon tällön tänne harhautuu.

Mutta asiaan, koska viimekerrasta on niin mahdottoman pitkä aika, on hyvin vaikea keksiä mitä kirjoittaisin.



Joten....(aloitan helpolla)
Joulu-aatto on taas täällä. Sen merkkejä on kaikkialla, jouluiset kortit, koristeet, lahjojen hankinta, innoustuneet lapset ja mukavan "pitkä" loma jonka ainakin me koululaiset saamme, ovat kaikki merkkejä tämän mukavan ja lämpimän juhlan tulosta keskelle kylmää ja pimeää joulua.
(Aika klisee oli toi...)

Itselläni joulun tulo ei oikeastaan tunnu missään, vaikka pienenä tanssin riemuissani siitä, että erittäin vanha joulu"pukki" tulee ja antaa kaikkille lahjoja, jotka on tehty "tonttutyövoimalla" ja siirtyy nopeasti taas toisiin taloihin tekemään saman jutun. Suomessa tämä mysteerinen mies/nainen (en ole vielläkään saannut varmoja todisteita siitä, ettei tämä "mies" olisi vanha parrakas nainen, kuka tietää....)
tulee yleensä etu-ovesta ja juttelee mukavia ennen kun lähtee taas matkaan, muissa maissa hän livahtaa savupiipusta tai ikkunoista ja syö lasten jättämät piparit ja juo maitolasillisen maitoa (ei kai ole "maitolaseja" erikseen?), kammoaako hän pientä small-talkkia heidän kanssa, koska ei missään vaiheessa puhu heille? Voiko vastaus olla mys siinä että perisuomalainen "joulutyyppi" ei harrasta small-talkkia muitten kanssa, samalla tavalla kun yleensäkkään me suomalaiset.

Oma kalenterini on syöty tyhjäksi jo ennen 24. päivä. 10 vuotiaalla veljelläni valkoinen toivelista on täyttynyt toiveilla, paitsi minulla ei ole yhtään toivetta. Ei ole oikeestaan mitään tarvetta millekkään, toki uusi puhelin tai mp3 olisi ihan mukava, mutta minulle taitaa riittää tänä vuonna pelkät joka vuotiset sukulaisten antamat suklaat, kirja ja alus-vaatteet tälle vuodelle. Ainiin en voi tietenkään sanoa etten olisi mitään toivonut, sillä olen toivonut sähkö-kitaraa, tietysti kaikki varusteet mukana. Kitara ei suinkaan ollut ihan päästä keksitty juttu, sillä olen jo pitkään halunut oppia soittamaan kitaraa. Mikä olisikaan hienompaa kun osata painaa tiettyjä kieliä sopivaan aikaan ja saada aikaan ääntä ja sen kautta musiikkia.

Koska uusi luokkasormus tuntuu vasemmassa etusormessani oudolta, otan sen pois.
*ottaa pois sormuksen saman käden peukalolla ja keskisormella, toisen käden jäädessä vapaasti vaihtamaan tietokoneen soittamaa biisiä parempaan suuntaan*

Juttu jatkuu taas...
Moni on varmasti joskus katsonut sarjaa nimeltä The joulukalenteri, jota itsekkin olen joulut seurannut ja jolle olen nauranut usein, mutta enään en pelkää pahoja näsiä, joita nuorempana menin sohvatyynyn alle piiloon. Olenkohan mä ainoo joka niitä näsiä pelkäs? ei voi tietää.



Jutulle tuli taas pituutta sen verran, että jos tästä jatkan, jatkan turhaan sillä en itsekkään jaksaisi joulun jälkeen tätä lueskella maha täynä joulukinkkua ja sormet kipeinä kitaran kovista kielistä.
Toivotan teille erityisen mukavaa joulua.
Ainiin, kohta onkin taas kerran uusivuosi, mitäs mä siitä sitten kirjoittaisikaan....

Moro,
on sitä aikaa taas kulunut jo moonen monta viikkoa ja tapahtunut on vaikka mitä.
Olen huomannut miten usein "pyytelen anteeksi" kun en ole kirjoitellut pitkään aikaan...
tällä kertaa teen poikkeuksen... sori.

Mistä sitä aloittaisikaan.. mitä mä oonkaan tehny. Ootas, meillä oli TeT, taxvärkkiä, matka jonnekkin amikseen ja vapaa aikana elämä taas mullistunu moneen kertaan...

Alotetaan alusta, tetissä oli ihan rentoo. Kun koulussa taas alkoivat tetit alkaa, olin ihan rauhallisena kunnes oli enään 2 viikkoa aikaa. Sit alkoi tulemaan kiire, joten listasin tällä kertaa kaikki mahdolliset hienot paikat joihinka tuskin pääsisin: SuPo, palolaitokset, lentokentät, poliisilaitokset, armeija, telkkarit, radiot. En oikeasti listannu niitä muuhunkun päähäni.

Kun aikaa alkoi olemaan enään viikko ennen ensimmäistä tet viikkoa (tet viikkoja oli 2 joista sai valita kumpana menee töihin). Kirjoitin hienon sähköpostin jossa kerroin kaikenlaista itsestäni ja miten "motivoitunut" olen ja kaikkea mitä olen tehnyt ja kaikkea siihen suuntaan (mulla taitaa vielläkin olla tosta luonnos koneella, et vois sen ehkä julkaistakin).
Siskoni oli ollut radio Jyväskylässä tetissä joskus kauan sitten ja suositteli sitä ja olihan se minustakin siisti vaihtoehto, joten lähetin sinne viestiä ekana..kului muutama päivä ja soitin sinne,mutta muutaman minuutin päästä selvisi ettei se olisi kannattavaa sillä joutuisin katsomaan vierestä, kokonaisen viikon (kaikki on automatisoitu nykyisin).

Seuraavana koitin Yle keski-suomea joka sijaitsee sopivasti Jyväskylässä. Jotenkin tuntuu että aikajana menisi päässäni vähän sekalaisesti koska muistan että paikka ylelle varmistui vasta ensimmäisen tet viikon torstaina koulussa (jolloinka puolet oli jo tetissä), heti biologian tunnin jälkeen kun soitin mysteeriseen numeroon joka oli soittanut minulle kesken tunnin.
puhelun loputtua "tirskuin" innosta hymyillen. Näin olin päässyt radioon jonka musiikki ja ohjelma oli suunnattu kuuntelijoille jotka ovat päälle 45 heidän loppu elämänsä asti.

Itse tet viikosta saisin kirjoitettua lyhyen romaanin ja jos tässä koittasin kirjottaa edes jotakin siitä tuhlaisin vain itseni (ja (ehkä) kahden muun ihmisen) aikaa, kirjoittamalla tekstiä jossa ei ole mitään sisältöä. Näin ollen se olisi aivan turhaa, myös söpertelisin jotain satunnaista tähän, mitään sanomatonta tekstiä jossa tässä vaiheessa varmaan tajuaa ettei siinä ole mitään järkeä ja sen voisi ihan hyvin jättää lukematta ja hypätä jo seuraavaan juttuun jossa olisi jotain järkeä eikä olisi vaan tyhjää jutun miettimistä jota en kirjota, jotta säästyisi aikaa kirjottaa joku toinen juttu jotain paljon älykkäämpää ja sellaista tekstiä jota voisi lukea menettämättään lukemis intoaan. Se miksi minun ei kannattaisi sitä kirjottaa sitä nyt on yksinkertainen ja olen sen jo maininnut muutaman kerran ylempänä. Näin ollen, Seuraavaan aiheeseen. (loppujen lopuksi tetistä sain täydet arvostelut Arvo Vuorelalta, oman juttuni radioon, ja aivan mahtavan tet kokemuksen)

Oi kun näitä aiheita olisi paljon joista saisin kirjoitettua vaikka mitä. Siirryn tähän päivään..
Täällä loma päiviäni olen vietelly mukavasti elokuvien parissa ja vähän siellä täällä.
Mutta hämmennystä aiheuttaa "hiiri" mysteeri kotonani. pikkuveljeni Matti, väittää että talossamme on hiiri(ä)? tätä väitettä tukee äitini kommentti aikasemmin tällä viikolla että talossamme kuulu pienen pientä rapinaa... ainakin muutamana yönä.
Tänään kahdentoista maissa pikku veljeni tuli olohoneesta pois pleikkarin luota ja sainoi että oli nähnyt hiiren juoksevan olohuoneen nurkassa. Tätä seurasi minun epävarmuus talomme hiirettömyydestä.
Viime puoli tuntisen aikana hiiri havantoja on ollut lukuisia, mutta minä en ole vielläkään nähnyt yhtään hiirtä missään...
Miten tämä on edes mahdollista.... asumme "uudenaikaisessa" rivitalossa emmekä vanhassa kartanossa jossa olisi (kai) hiirille oivalliset olosuhteet...
Jatkan tätä mysteerin selvittelyä kääritty keskisuomalainen vasemmassa kädessä. Vankeja ei oteta vaan kiinni saadut karkoitetaan karusti talosta. Vaikka olisihan se ihan hienoa yrittää kesyttää ja kouluttaa itselleni hiiri lauma joka tottelee käskyjäni ja tekee temppuja.

Jatkan taas kirjoittelua joskus toivottavasti tämä juttu oli nyt jotenkin luettava, sillä luulisi että kirjoitus kykyni ovat ruostuneet.. Moikka!

Terve,
Viime kirjoituksesta on jo hyvinpitkä aika ja kesä on mennyt hyvin nopeasti ohi, vaikka lomaa onkin viellä ainakin puoltoista viikkoa.
Mistäköhän aloittaisin, varmaan siitä että, toukofest jutusta en enään aio kirjoittaa sillä muistini on jo siitä harventunut.

Kesätöissä olin viimeiset kolme viikkoa, työstä en aio kertoa vaikka se välillä olikin mukavaa säätää traktorilla ympäriinsä.
Mihin sitten käytinkään siitä saamani rahat.

No, kuten harva tietää tapahtuman nimeltä Assembly, jossa monta tuhatta pelaajaa ympäri eurooppaa, tulee Helsingin Hartfall areenalle isoille peli festareille (laneille).
Koska olin jo aiemmin halunnut mennä assyille ja tietokoneeni meni rikki, mistä lie syystä. Ostin kesätyö rahoilla uuden tietokoneen. Mopon tai minkä lie tavaran sijaan.
Kuitenkin saan rahani takaisin myöhemmin mutta varmaan vasta syksyllä. Mopo odottakoon.

Assyt ovat tämän viikon lopun sunnuntaihin asti ja täällä nyt olen..
näky on mahtava kun areena avautuu silmien eteen, kiehtovan kaunista kun näkee niin paljon ihmisiä ja koneita. Musiikki paukkaa ja täällä minä kirjoitan heti ekaksi tätä juttua...
No kuitenkin, täällä tulen viettämään pitkiä öitä hereillä pelaten ja jutellen toisten ihmisten kanssa. Vasten joittenkin Hörhöjen ennakko luuloja, täällä on yllättävän siisti ja rento meininki.
Nättejä tyttöjä, aikuisia ja niin monen monta érillaista ja mahtavaa tyyppiä.


Kattoo sitten mitä kirjotain täällä viellä.
Hymyillen ja pelaten, Moro

---

Summer Assembly 07
Antti Heikkinen

Moi,
Tulihan tässä pidettyä vähän pitempää taukoa kirjoituksen suhteen. Noin viikko sitten (viime torstaina) kerroin toukofest tapahtumasta ja varmaan vois jatkaa sitä, vaikka siitä saattaa tulla aika pitkä juttu.

Mihinkähän mä jäinkään (käy kattomassa). Ainiin, tapahtuma päivänä olin paikalla jo aikaseen, vaikka olin kokenut pienen ongelman herätyksessä. Bändiskaba alkoi 8.50 ja minulle sanottii että sinne kanntaisi mennä jo puol yhdeksältä. Vähän ennen puolta kun olin jo matkalla saliin jossa bändiskaba pidettäisiin juontaja parini saapui paikalle.
Jatkoimme toisen salin puolelle jonka jälkeen menimme bändeille ja tanssi ryhmille tarkoittettuun ilmoittautumis pisteeseen. Siellä oli varmaan 5 tyttöä istumassa lappujen täyttämän päydän takana. Me tervehdittiin, jätin reppuni ja sieltä saimme lapun jossa oli bändit jotka esiintyvät.
Muutamia bändi peruutuksia oli tehty joten meille oli tehty päivitetty lappunen. Skaban valvoja sanoi että tulisi aina sanomaan millon meidän pitäisi mennä juontamaan.

Koin tässä vaiheessa jo pientä jännitystä ja kävinkin kurkkaamassa viellä tyhjiä penkkejä. Meillä oli alustava suunnitelma miten tehtäisiin aloitus. Se meni kutakuinki niin että kumpikin menisi lavalle, toivottettaisiin tervettuloa tapahtumaan ja bändiskabaan ja esiteltäisiin ensimmäinen bändi. Kuullostaa helpolta, mutta se on vaan niin erillaista sitten itse lavalla.
Meidän hommana oli myös aina varmistaa että seuraava bändi oli jo valmiina ennen juontoa ja sanoa se mitä bändi haluaa meidän sanovan heistä esim mainitaanko koulu tai muuta sellaista...

Kello löi kymmentä vaille ja oli meidän aika mennä lavalle aloittamaan, viellä odotimme varmistusta millon meidän pitäisi mennä. Yleisöä ei ollut viellä paljoa vain yhdessä "penkki osastossa" (joita siis oli kolme) oli ehkä joku 40 ihmistä.
Varmistus tuli ja oli aika lähteä lavalle.

Määrätietoisesti mikeille päin kävellessä mietin läpi viellä kerran mitä sanoisin.
Otimme mikit käteen ja aloitin.
-Tervetuloa Toikofest 07 Bändiskaban pariin. (sainoin ton varmaan sillain yhteen ja nopeasti)
(toinen juontaja)
-Päivän Ensimmäinen bändi on....
ja näin aloitin,... jännittyneenä, mutta se on se ensimmäinen ja sitten se rupee luonnistumaan.
Juuri kuten meille sanottiin Maanantaina jolloin tutustuttiin paikkoihin.

Seuraavalla juonnolla rupes olemaan jo aikalailla homma hanskassa paitsi että aloitin
"olipas siinä hyvä bändi" yleisö otti sarkastisesti sen ja vähän tuli sillain "ei sen noin pitäny mennä" olo, pelastin siitä kuitenkin itseni. Mutta hei, virheistähän me opitaan.
Vaihoin sen sitten myöhemmin Annetaanpa viellä kerran aploodit ja tän suuntasiin.

Bändeillä kesti noin 10min esitys ja bändit tuli aina kuuden ryhmissä ja niitten välissä oli joko tauko tai tanssi esityksiä.
Aikaa kului ja me tehtiin juonnot aina vuoronperään toisen ollessa infopisteellä (olin aina kun oli mahis) tai kattelemassa esiintyvää bändiä sivusta. Välillä tuli aina muutoksia lappuun bändeistä jotka ei esiinnykkään ja ne vaan yliviivattiin.

Minusta oli mukavaa tutustua ja puhua bändien ja infopisteen tyyppien kanssa muusiikki mausta miten oli päätynyt tänne ja kaikesta siltä väliltä. Kun kävelin erään infopiste tytön kanssa takaisin infopisteelle näin hänen selässään maalarinteippulapun jossa luki "prínsessa", sanoin tietenkin että se sopi hänelle. Kysyin samalla moneen asti hänellä oli töitä tänään ja hän vastasi että menee myöhään yöhön siivotessa. Kysyin saisinko jäädä auttamaan ja lupauduinkin jäädä siivoamaan.
Infopisteelle päästyämme kysyin miksi heillä oli lappuja selissään. Vastaus oli yksinkertainen: huvin vuoksi ja sain itsekkin maalarinteipin selkään jossa luki "laskuvarjojääkäri" muilla oli kokkia tai eri armeija nimityksiä (mietin aika kauan miten toi armeija kirjoitetaan). Prinsessa sai lisänimen kenraali, mutta lappu jossa oli alokas ei tuntunut kiinnostavan ketään, miksiköhän?

Kun tuli tanssiesitysten vuoro oli meillä aikaa vaikka kuinka (joku 30min), koska siellä oli omat juontajat hoitamassa niitä. Eräässä välissä kävimme syömässä pää infopisteellä jossa juttelin "päänakkien" kanssa (nakki= tyyppi joka on mukana auttamassa tekemässä pikkuhommia) ja söin leipää ja otin valmiskaakaopurkin mukaan.

Kysyin skaban valvojalta saisinko koittaa tehdä aaltoja yleisön kanssa ja sainkin tehdä jos vain haluasin yrittää. Mukavinta juontamisessa oli ehkä ne aallot yleisön kanssa. Ekan kerran tein aaltoja yleisön kanssa ensimmäisen tanssi esitys rykelmän jälkeisessä aloituksessa.
Aloitin "hei mulle tuli sellanen hullu idea, että jos tehtäis aaltoja". Minusta se onnistui hyvin sillä se näytti hienolta ja yleisö oli mukana. Tein saman viellä toisenkin kerran myöhemmin ja yleisö oli vielläkin enemmän mukana sinä kertana. Se pisti hymyilemään.

Työt minun osalta virallisesti loppuivat bändiskaban loputtua joskus varttia vaille kolme. Vasta sen loputtua kun olin infopisteellä, kysyin kenraalin ja muittenkin nimiä ensimmäisne kerran. vaikka olimme jutelleet viimeiset 5 tuntia.

Kolmelta alkoi parhaat palat.
Parhaat palat oli aluksi tanssinäytösten juontajien homma mutta siihen tuli jotain ja häikkää (kai) ja bändiskaban juontajat tulivat mukaan juontamaan. Me sovittiin että vaihettais pareja menin sen tyttöjuontajan kanssa johon tutustuin jo maanantaina kun tutustuttiin paikkoihin.
Meitä oli kaksi juontaja paria ja me menimme vuoron perään aina kirjoittaen lapulle nopeasti mitä seuraavaksi sanottaisiin. Parhaissa paloissa jaettiin palkintoja ja me kerrottiin keille palkinnot menee ja juonnettiin parhaat esitykset lavalle uusinta esitykseen.

Minä ja tyttöjuontaja kaverini (kaikki muut juontajat paitsi minä oli tyttöjä, mut se johon tutustuin jo maanantaina) saimme viimeisen vuoron ja lopetimme Toukofestin päivätapahtuman ihan hyvin (kai).

Jäin lupaukseni mukaan auttamaan siivouksessa yleisön lähdettyä....


Huhhuh taas tuli kirjoitettua vaikka kuinka, mutta paljon jäi viellä kertomatta esim mitä tapahtui Iltabileitä ennen tai jälkeen ja bileissä.
jätän sen taas seuraavaksi kerraksi

Ainiin, kesäloma on alkanut jo joten pitäkää erittäin mukavaa ja rentoa lomaa.

Tervee,
Mä taisin missata vuosipäivän päivällä, sillä olin tekemässä töitä Toukofest'07:ssa.

Jospa mä alotan ihan alusta,
alunperin pääsin toukofestiin snowflaken kautta, siellä olin juontajana ja sitä edeltäneessä juontaja koulutuksessa pääsin ilmoittautumaan Toukofestiin juontajaksi. Siis siellä annettiin laput jotka täytettiin jos oli hommasta kiinnostunut.
Snowflake onnistui ja satiin kehuja ja eipä aikaakaan, siis varmaan 2-3kk myöhemmin tuli soitto kouluttajalta, että kiinnostaisko hommat.
Tietekin halusin mukaan.

Vasta toukokuun lopussa (ma 28.5, se päivä jolloin tulin samana yönä kotiin ahvenanmaalta) oli ensimmäinen tutustuminen paikkaan missä juonnettaisiin.
Silloin kerrottiin, että pääsin juontamaan bändiskabaa.
Kaikille juontajille (joku 7kö? meitä oli) annettiin toukofest paidat, sanottiin kuitenkin ettei niitä voi ilmasiks antaa, joten me ostettiin ne pienellä alennuksella sitten myöhemmin (oikee hinta 7 maksoin 5e).

Tässä vaiheessa pitää kuitenkin muistaa se että toukofest on kouluviikkona, eikä meidän koulun kasit menny sinne joten jouduin lähettä luokanvalvojalle viestiä keskiviikko aamu kaheksalta. Siinä luki "Terve, mä en pääse kouluun tänään, koska oon menossa toukofestiin juontamaan"
Vastaukseksi tuli "Ok, Olet varmaan Antti." (unohin siis pistää nimeni viestiin)
Joten niin kohteliaasti kun yleensäkkin pistin takaisin "joo :D, olen minä Antti."

Viime tiistaina oli siis tavallinen koulu päivä, helpotettuna atk-luokan varauksella matikan tunnilla(cs,cs,cs,cs) ja vähän hölmöillä kysymys kisoilla enkun ja ruotsin tunneilla ja Martti Lutter elokuvalla ussan tunnilla. Kuitenkin olin pistänyt jostain syystä keskiviikon kirjat reppuun muttei me tarvittu kirjoja oikeastaan missään vaiheessa.

Keskiviikkona (tapahtumapäivä) Bändiskaba starttasi jo 8.50 joten minun piti herätä jo kello 7, mutta aamulla heräsin viittä toista vaille 8, vaikka minulla oli kännykkä täysillä ja sijoitettuna nerokkaasti huoneen toiseen päähän 2 penkin ohi . Onnistuin kuitenkin sammuttamaan kännykän, ottanut sen mukaan sänkyyn ja jatkanut uniani, ilman mitään muistikuvaa tapahtuneesta. Heräsin siihen että toinen juontaja soitti kännykkääni sanoen ettei hän ehkä kerkeisi bussilla hippokselle aikaseen. Puhelun hän alotti kysymällä "et kai sä enään nuku?"
vastasin nopesti "joo en tietenkään" ja rupesin pukeutumaan tavallisiin farkkuihini ja toukofest paitaani, säädin hiukset, pesin hampaat ja tein leipää mukaan autoon.



Hippokselle päästyäni siinä varttia yli 8 katselin kaikkia niitä pisteitä, joita pistettiin kuntoon ja menin kouluttajalle puhumaan, joka siis vastasi meistä juontajista. Hetken juteltua sain maalarin teipin jossa luki Juontaja. Tämän saatuani laitoin sen paitaani ja kierteli viellä hetken ympäriinsa salissa. Kouluttaja kertoi että puolen aikoihin vois lähtee menemään sinne "omalle puolelle" jossa bändiskaba ja tanssi esitykset pidetäisiin.




Tämän jutun jatkuessa viellä vaikka kuinka ja kellon ollessa nyt aika paljon (23.47) (tein nerokkaasti, kirjoitin eka vaan otsikon, sitten julkasin ja rupesin muokkaamaan sitä jotta se kellon aika pysyisi siinä ajassa kun alotin kirjoittamisen).
Kirjoitan tätä juttua huomenna eteenpäin.

Ensi Kirjoituksessa.... miten Antti reagoi saadessaan ensi kohtaamisen yleisöön?, mitä tapahtui kulisseissa? kuka on kenraali prinsessa tai kokki? Miksi Antti jäi siivoamaan ja auttamaan vaikka hommat loppuivat jo kahdelta päivällä?

kaikki tämä ja paljon paljon muuta,... ensi kirjoituksessa.
Tulossa pian.....

Terve,
Olen lähdössä perjantai yönä (noin 4 ja puolen tunnin päästä) matkalle ahvenanmaalle.

Koulusta olen poissa viikon vaikeimman päivän eli perjantain (jolloin on vain lukuaineita) ja palaan ens sunnuntai yönä/iltana. Tietysti fiilikset ovat korkealla ja pieni jännitys tuntuu nousevan päälle koko ajan.
Vaikka Ahvenanmaa on osa suomea se ei meinaa että siellä puhuttaisiin yleisesti suomea, kuten minäkin josku luulin. Miten ahkerasti sanoja "väliin jättävällä" ruotsillani puhun, kerron sitten matkan jälkeen.

Minun pitäisi olla nukkumassa jo, sillä kyyti Turkuun lähtee aikasin noin klo 3.30.
Kyllähän tässä aikaa on nukkua ja kirjoittaa tätä juttua "huimasti"...
Pakattu on ja ruotsin kirja tyynyn alla antamassa tietoa tavasta kommunikoida (otan varmaan autoon mukaan luettavaksi).

Mitä sitten tapahtuukin Ahvenanmaassa (saattaa myös jäädä sinne), kerron sitten kotona, kun tulen kotiin.

Ajattelin pistää loppuun jotain ruotsiksi, mutta oikeinkirjoitus rajoittaa joten jätän väliin.