IRC-Galleria

Kirjoittaessani jo kolmatta tekstiâni, huomaan kuvitteellisen vihreän valkoisilla numeroilla kuvitetun pitkähihaisen paitani alta pilkottavan kuvitteellisen tuottavuusvirtuaaliegojatke-mittarini valkoisen osoittimen tippuvan taas roimasti alemmas, melkein punaiselle alueelle. Syy miksi tämä kummallinen ajatuksen ajajana toimiva kuvitteellinen mittari tippuu alas on se, että kun kirjoitan tämän jutun loppuun ja julkaisen sen, niin juttujeni määrä kasvaa puolella nykyisestään… tehden tästâ 33.33…% kokoisen jutun verrattuna kaikkiin tekemiini juttuihini Naamakirjassa, joten joka kirjoitukseni jälkeen juttujen vaikutus kokonaisuuteen pienenee, eikös?
Syy miksi mieleeni pulpahti moinen kummallisten pohtimisien summa on se, että kävin tulevassa koulussani valitsemassa aineet, joita tulen vuoden aikana ahertelemaan. Itselleni mielihyvää tuottavat aineet kuten iltayön matikka, aamuillan fysiikka ja kammari kemia olivat tietysti ensimmäisinä valittuna kummallisen selkeästä valintalappusesta. Vaikka fyysinen kuntoni lähentyy absoluuttista nollapistettä, päätin napata myös kaikki valittavina olevat liikuntakurssit.
Kaikille pakolliset kurssit tuntuvat minuakin vainoavan katolisen kouluni kellojen viisarien kärjillä, mutta koska uskoni määrä kristinuskon ylimykseen on aikalailla tasoissa uskoni takapihan Juuresherraan tai ääripuolueiden puheisiin, ei minulla ole vuodenaikana muille pakollista uskonnonkurssia. Vaikka olisihan se toki ollut mukava haaste - ranskaksi teititellen järkeillä katolisen uskonnon opettajan kanssa.

Tosiaan, tosiaan... en olekkaan kirjoittanut muutamaan hetkeen yhtään mitää ja tuntuukin, ettei kummempaa syytä olisi kirjoittaa - Arki siis astuu kuvaan? Yli viikko takana ja kirjoittaessa tätä juttua tuntuu, että jos alkaisin kirjoittamaan normaaliin peruskaavaan kaatuvaa päiväkirjan tyylistä kuvausta istuisin tässä viellä huomiseen.. eli siis vähän alle puoli tuntia… kuiteskin... - kuten joku joskus totesi olkapäitään kohauttaen.

Tutustuessani eri ihmisiin ja luodessani paikallista verkostoa. Satuin saamaan varman lupauksen kitaran saamiseksi vuodeksi kâyttööni erään mukavan musiikin proffesorin toimesta. Perhana, tuohon juuri kirjoittamaan osioon liittyen tuli mieleen niin syvällisen syvä juttu, mutta jos nyt sen kirjoitan, mitâ kirjoittaisin joskus toiste? Jotain parempaa?

*laittaa korvansa taakse sinitarralla lappusen, jossa lukee harakanvarpailla epäselkeää soperrusta*

*pohtii hyvää lopetusta*

*pohtii hyvää lopetusta*

*laskee päänsä kyynerpäidensä varaan*

*pohtii hyvää lopetusta*

*raapii nenääsä pohtivana eleenä*

*pohtii hyvää lopetusta *

*keksii kehnon lopetuksen*

*pohtii onko tämä lopetuksen arvoinen lopetus*

* pohtii lopetusta*

*säälii lopetettavia*

*toivottaa mukavia aikoja ja julkaisee tekstin*