IRC-Galleria

tässä kun mieleeni ei ole tullut mitään suurempaa juttua, niin päätin kirjoittaa viime äikän esseeni tänne,....


Tehtävänä oli kirjoittaa satu annetuista asioista, joten kaikki kirjoittivat yhden asian ja yhden henkilön ja ne pistettiin pipoon....
minulle sattui (peräpukama)pate ja veitsenterävä vessapaperirulla, eli ihan ok sadun asiat...

Kirjotin,
Olipa kerran Patrik, jota Pateksi kutsutaan. Hänellä oli ongelma, jota monella hänen ikäisellään miehellä ei ollut. Pate yritti elää tavallista elämää, syöden, nukkuen, käyden töissä, harrastaa pyöräilyä tai uintia, mutta hänen esteenään oli veitsenterävä vessapaperi. Se saattaa kuulostaa oudolta, mutta Patelle se oli päivittäinen kipu.

Hän oli yrittänyt puhua ongelmastaan jo pitkään. Hän oli kerran käynyt päivystys klinikalla, josta hänet ohjattiin terveyskeskukseen, josta hänet ohjattiin sairaalaan. Mutta mitään ongelmaa heistä ei Patella ollut, kun Pate oli huutanut lääkärille, että hänellä oli iso ongelma vessapaperin kanssa. Hän suositteli Patelle terapeuttia, jonka lääkäri oli tavannut jo ala-asteella, kun hän oli itse suuttunut kun oli kaatunut pyörällään hänen päälleen. Hän oli kuitenkin ystävystynyt tämän kanssa ja myöhemmin lääkäri oli aina ohjannut kaikki potilaansa hänelle, vaikka heillä olisi ollut vain kuumetta tai jalka murtunut.

Pate ei pitänyt ajatuksesta, että hän saisi terapeutin hänen avukseen. Hän ajatteli hoitaa ongelmassa jollain toisella tavalla, esimerkiksi ostamalla vielä pehmeämpää paperia, pehmeämpää kuin pehmein Suomessa saatava paperi, joten hän livisti tohtorin huoneesta, kun tohtori muisteli pyörällään kaatumistaan”. Se oli minun sadas kaatuminen, pidin kirjaa” hän höpisi itsekseen kun Pate livahti ulos.

Pate ei kuitenkaan halunnut lopettaa ongelman ratkaisua. Se oli häntä jo nuoresta iästä vaivannut. Hän päätti yrittää tapaa, jolla hän oli menettänyt viimeisenkin tyttöystävänsä, jättämällä pyyhkimättä. Aluksi se vaikutti toimivan, sillä hän ei vielä haissut, mutta muutaman viikon päästä, kun hänen koiransakin oli karannut, naapurit valittaneet ja posti miehienkin lopetettua postin tuonnin talon edustassa sijaitsevaan postilaatikkoon, heidän vain heittäessä postin vauhdissa autosta pihaan, Pate säpsähti. Edes pitkät suihkut eivät auttaneet pitämään hajua poissa, eivät edes ilmanraikastimet.

Hän päätti muuttaa metsään ja asua siellä koko elämänsä loppuun asti, mutta tajusi tämän idean mahdottomuuden istuessaan ensimmäistä sateista tuntia metsässä ja kuullessaan kaukana metsän reunalla metsää kaatavista metsäkoneista. Hän päätti palata kotiinsa. Pate oli jo miettinyt muuttamista Tiibetin vuoristoihin tai kaukaisiin luostareihin, mutta hän luopui siitäkin ideasta, koska ajatteli, ettei häntä huolittaisi sinne.

Pate päätti lopulta luovuttaa, hän pyyhkisi taas takapuolensa veitsenterävältä tuntuvalla paperilla ja valittelisi internetin juttupalstoilla ongelmaansa kirjoittaen pitkiä selityksiä, eikä varmaan sielläkään kukaan ottaisi häntä tosissaan ja useimmiten vastaus olisi vain lyhyesti ja auttamattomasti pelkkä ”LOL”.

Kaikki ei kuitenkaan ollut tuhoon tuomittu Paten kohdalla.
Hän tapasi kerran Internetissä tyypin joka oli kommentoinut ensimmäisenä ihmisenä Patelle positiivisesti tai oikeastaan kannustavasti nimimerkillä KeiJJo ThE KeiJJu:
” heh, tuollaista ei joka päivä kuule, älä välitä noista muist kommenteista. Koita ettiä joku keino tost sun ongelmasta. koita vaik jotain parempaa aamupalaa esim. jotaki myslii. Se kuulemma auttaa jos on ongelmia P*skan kanssa ja hei veikkaan että olet allerginen tolle maidolle, siis sul ei oo laktoosi intoleranssia, kuten ne lääkäritkin sano tai mitään vilja-allergiaa, vaan sul o varmaan maitoallergia. Silloin tulee just tuollaisia ongelmii, arastaa ja silleen…”

Sen luettuaan Pate oli vähän ihmeissään ja yllättynyt. Hän nousi tyynesti koneen ääreltä, käveli jääkaapille ja kaatoi kaikki maidot pois viemäriin pieni virne naamallaan. Sen pituinen se.

---

Onhan noi aika hyvät sanat, jos vertaa Villen saamiin, Dildo ja noita......
ps. korjasin kirjotus virheet tosta niitä oli...(paljon)

Ei tämä nyt ehkä mailman oudoin tapahtuma ole, mutta meillä se on (harvinainen)...

Tänään, kun tulin koulusta, pistin pyörän paikalleen avasin oven, pistin avaimen roikkumaan, kengät jätin eteiseen ja takin tiputin lattialle huomattuani että äitini oli ottanut lakanat pois sängystäni....
Viellä ei kuitenkaan tapahttunut sitä outoa tapahtumaa mitä niin oudoksun,
muistaessani että minun täytyi soitaa Voionmaan koulun rehtorille ja JJKn valmentajalle Snowflakesta. kävin keittiössä jossa äiti oli pistänyt pinaatti keittoa valmistumaan, tai no oikeastaan vain sulamaan kattilaan.
Kysyessäni, mitä muuta hän tekisi, hän sanoi Hod-dogeja...
Kuitenkaan vieläkään ei tapahtunut sitä oudon outoa juttua...

Outoa ei ollut sekään että Matti istuikin pitkästä aikaan telkarin ääressä pelaamassa pleikarilla tietokoneen sijasta.

Oudointa oli se, että äiti halusi meidät syömään pöydän ääreen " niin kuin oikea perhe" hänen sanojaan lainaten.
Emme melkein koskaan syö yhdessä... käymme usein vain hakemassa valmista ruokaa
tai ite tehtyä ruokaa sohvalle telkkarin ääreen tai tietokone pöydälle hitaasti syötäväksi tai sitten haemme satunnaisin ajoin tuokaa jääkaapista kun on nälkä.

Muille tämä saatta olla arkipäivää mutta meille se on hyvin harvinainen juttu...

En minä sitä että se olisi väärin tai se olisi muilla vain tavallinen ruokatapa, mutta meillä Heikkisillä, sitä voin ihmetellä aika pitkään....

On ollut mukava viikonloppu ja nyt kun ajattelee että on viikko lomaa, on se aika mukava tunne. En ole varma kutsuuko tätä lomaa moni nimellä talviloma vai tuntemallani hihtoloma nimellä, mutta yhteistä niillä päivillä on aika paljon...

Tänään meidän piti lähteä matkalle Suomussalmelle, se olisi ollut sellaisen 500km matka, mutta vältin sen olemalla aamulla vähän kipeä.

Vaikka tänään vältyinkin Suomussalmelle lähdön olemalla kipeä, mietin sitä millaista siellä olisi ollut, tietysti mummoni pottumaito on vähän erillaisempi mutta silti hyvä ruoka ja puutyöt eivät olisi kiinnostaneet niin hirveästi olisihan se ollut mukavaa nähdä "joitain" sukulaisia ja viettää aikaa siellä.
koska vältyin suomussalmelle lähdöstä sain vain toisen lipun huomenna leivonmäelle katsomaan pappaa ja serkuille pelaamaan.
Eihän kumpikaan ole paha vaihtoehto ja hiihtoloma viikkohan alkoi juuri "nyt" keski-suomessa (tunti puol sitten) kun lapissa vasta ensi viikolla.

pidäthän mukavan talvi- tai hiihtoloman, ihan kumpana vaan sitä pidät.

Kaikilla meistä on varmasti joku paikka missä mietiskellä rauhassa ja olla vain, oli se sitten kotona sängyllä, sohvalla tai pihalla, missä liekin se on yleensä mukava tapa olla rauhassa.

Minulla se on yleensä iltaöisin pihalla koiran kanssa. Se on jotenkin mukavaa vain olla ihan rauhassa tähtien alla, kuunnella musiikkia ja vain kävellä rauhassa.
Mukavinta siinä on ehkä se että, voi ajatella kaikkea mitä yleensä ei kerkeä ajatella.
En yleensä ajattele paljoa miten elämä etenee ympärillä tai pohdi miten jatkan tämän jutun kirjoittamista tästä eteen päin tai mitä mieltä olen muista oikeasti.

Se on minun paikkani pohtimiselle, paikka jonne voin mennä tai joudun mennä jos minun pitää käyttää Justusta pihalla. Onko sinulla omaa paikkaa jossa voit ajatella rauhassa?

Nyt kun ystävänpäivästä ollaan turvallisesti päästy ohi, ajattelin kertoa miten oma ystävänpäiväni meni, noin karkeasti ja yksitys kohdat pois jättäen.

Pääsin ystävän päivän makuun jo noin viikkoa ennen sitä, sillä tukioppilaat olivat suunnittelemassa sitä. Ideana oli tietysti perinteinen halipassi ja uutena ideana tuli Folio asute tai vaatetus, siis pistetään jotain foliosta päälle.

Hali-passiin suhtauduin mieluisesti, sillä olin viime vuonnakin halannut 102 ihmistä ja istelläni oli kunnian himoinen pikkutakki suunnitelmissa foliopuvuksi, mutta päädyin säätämään Itselleni "vain": liivin, kravatin, lasit ja "boonie" hatun.
Vaikka olin ystävänpäivää edeltävänä iltana kysynyt muilta pistäisivätkö muut mitään ja saannut ainakin yhden varman vastauksen, olin kuitenkin ainoana jolla oli "yli suuri foliotus".

Tätä olisin voinnut hävetä ollessani ainoa joka panosti tähän tai sitten olla ylpeä ja kannattaa ystävän päivän positiivista tunnelmaa, taisin olla toi viimeisin. Ehkä päivän aikana paras saatu kommentti/ilkeys (sain kolme) oli : "kuuhun lähdössä?" ja ehkä huonoa huumoria ja keksimittömyyttä osoittava kommentti :"saharaan menossa?" miten folio muka liittyy saharaan?, uuni olisi ollut parempi.., ehkä ainoana asiana minkä huomasin liivissä ollessani, että se ei ole viileä paikka, joten sillä tavalla saharaan meno voisi liittyä itse kuumuuteen.

Mitä hali passiin tuli, olin tietysti "innoisani" halaamassa väkeä välkillä, ja sainkin halattua 139:ää ihmistä, ihan hyvin vaikken halannutkaan montaa 7.luokkalaista.
vaikka olin halannut jo muutamia ja saannut nimet passiin, halasin viellä joitain kertoja tämän jälkeisillä välkillä samoja tyyppejä, noh ainakin yhtä....

Päivän ollessa lopuillaan ja valinnais-aine saksan ollessa päättymäisillään otin jo etupuolelta menneen rikkinäisen folio-liivin irti ja tein siitä pienen pallon, jonka heitin myöhemmin pois roskikseen lasien ja kravatin mukana. Hattua tarjosin monelle ja lopulta Tatu otti sen.

Kun tähän tätä juttua koitan kirjoitaa niin tuntuu jotenkin mukavalta, ei sinäänsä siinä mitään mukavaa ole, että pihalla on öisin -40 astetta, päivisin -30 tai no juuri sitähän me "kaikki" toivoimme kun lumi oli sulannu,
mutta se mitä olen miettinyt tässä viikkojen aikana tai tehnyt on aika suuri lista.. ehkä itselleni, mutta muille se kuullostaa varmaan ihan lyhyeltä: söin, nukuin, kävin koulussa, nukuin, pelasin ja pieni uni velka on jahtaillut minua miltei jokaisena arki-päivänä.

Tein kyllä paljon muutakin kuin nämä ylhäällä mainitut asiat, lupaduin mennä juontamaan Snowflake '07 tapahtumaa, joudun käymään jonkun juontaja- ja esiintymistaidot kurssit Jyväskylässä,
Lähteä viikon loppuna tahkolle laskettelemaan, ellei nyt siellä ole sitä -35 astetta,
ruokalassa hetken hiljaa mietittyäni ja odottaessani kavereita, käänsin tyhjäksi syödyn lautasen toistte päin tarjottimelle, veikkasin vain ettei kukaan ollut ennen minua siellä niin tehnyt , (miksi joku olisi niin oudosti tehnyt?).
ja olen "pääsemässä" Ahvenan-maalle joskus, mutta vasta joskus toukokuussa (kai).
ja kaikkea en nyt tähän maininnut, mutta paljon on asiota tehty ja nähty, noh mites sen "paljon" sanan nyt luokitteleekaan....

Mitä tänne tulin nyt näin kerrankin kirjoittamaaan liittyy kai johonkin muuhun kun ulko-lämpötilaan tai koneeni prosessorin nopeuteen, tai sitten minun vain tuli ikävä itseni pientä avauttumista jossain pienessä blogissa keskellä gallerian tuhansia ja tuhansia blogeja ja suuren Kyber-avaruuden sisällä.
Kuitenkin päähäni on jäännyt pyörimään ajatus jostain toisesta asiasta kuin ulkona vallitsevaan kylmyyteen tai prosessorini nopeus.

Mutta en tullut tänne avautumaan tämän enempää tai vähempää, mutta mitä tästä nyt ymmärtää (hunosti ja epäselvästi) niin on aikani kirjoittaa viimeiset sanani tänne ennen ensi kertaani.

Kaikilla koittaa joskus alamäki, pitää vain oppia tulemaan hissillä ylös.

Elämä on valintoja täynä. kuten se valinta että leikkasin "viimein" "letin" lyhyeen, osallistuin snowflaken tekemiseen, söin tänä aamuna muroja jugurtilla vaikka en yleensä syö aamuisin, lupauduin mennä kaverille perjantaina yöksi, vaihdoin kuvat; noh ainakin muutaman lisäsin ja kirjoitan tätä juttua nyt enkä huomenna.

Valitoja tehdessä sitä huomaa että muihin juttuihin keskittyy enemmän kun toisiin ja tällein rupeaa tekemään sitä enemmän ja jos tekee monipuolisesti valintoja, eikä jää siihen yhteen-kahteen juttuun, tapahtuu usein niin että päätyy elämään ns. tupla elämää.
Jollain toisella tavalla sitä että tekee joitain asiota toisten ihmisten kanssa mitä ei toisten kavereiden kanssa tee.
ähh. no annan ton "hautua" vähän enemmän ennen kun kirjoitan sen kokonaan.

mitä uuden vuoden luopauksiin tulee, en luvannut oikeastaan mitään erikoista.
vain sen mitä joka vuonna: en tee yhtään isoo tyhmyyttä...saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta tota mää oon jotenkin lupaillu ittelleni viimeset 6 vuotta, onkohan se rikottu jo moneen kertaan...? en usko.

ennen lupasin kaikkee pientä kuten; mietin 2 kertaa ennen kun teen jotain "hullua" (tykkäsin laskea pulkalla tai meidän stigalla Franssin kanssa urheilukentän sitä mäkee mikä on siinä vieressä).
tai säästän peleihin osan viikko rahoista (olin 9 ja pelasin paljon).

mutta ikuinen kirous kunnes olen 18 ja muutan, on matti, tossa se valittaa että: "mun pitäis päästää koneelle".

lähen käyttää koiraa... katotaan millon kirjoitan taas uudelleen.

tässä sitä ollaan...
viimeisen kerran koneella tänä vuonna.
jotkut teistä saattavat ihmetellä mitä minä teen koneella tähän aikaan, noh kunhan kirjoitan ennen kun meen taas ulos ampumaan raketteja naapureitten kanssa.

vaikka joulu oli luminen, paljon lunta suli ja uusi vuosi onkin aika lumeton, ainakin täällä meillä päin, mutta ei se pysäytä ihmisiä ampumasta rakettejaan.

hypätään nyt siihen sanontaan joka jokainen meistä varmasti tänä päivänä kuulee ainakin kerran : "HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!""´


´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ ¤ ¤ ¤ ´´´´´´´´´´´´´´´
´´´¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨´´´´´´ \ | /´´´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ \ | / ´´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ <O> ´´´´´´´´´´´´ ´´´´
´´´´´´´´´´´´´´ ´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ ´´ ´´ O ´´´´ O´´ ´´ O ´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ O´´ \´´´´´´ |´´´´ /´´ O´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ * ´´´´´´ \´´ \´´´´ |´´´´ /´´ /´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´F´´´´´´´´´ ´\´´´ \ ´´´´|´´´ /´´ /´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´ F * ´´´´´´´´´´ \ ´´ \ ´´ | ´´ / ´´ /´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´ U´´´´´´´´´´´´´´ \ ´ \ ´´| / / ´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´ P´´´´´´´´´´´´´ ´´ \ \ // / / ´´´´´´´´´
´´´´´´´ ´´ ´´´´´´´ ´´´´´´´´´´´´´´´´´´ \ \ | // ´´´´´´´´
´´ ´´ ´´ ´´ ´´ ´´´´ []¨´´´ ´´´´´´´´´´´´ [IIIIII] ¨´´´ ´ ´

---

/--\

---

että tossa oli työ. meni yli puol tuntia.

olis varmaan aika aiheellista kirjoittaa juuri joulusta tai uudesta vuodesta tai jostain ihan muusta joka nyt liittyy tähän aikaan.
joulu-aatto meni Leivonmäellä mökillä serkkujen kanssa kuten meni päivä ennen sitä ja sen jälkeen, meitä oli sellaset 4 perhettä, eli jotain 18 hekilöä, ei me tietenkään oltu mökillä pelkästään vaan oltiin myös serkuilla, noh mitäs muuta kun pelaamassa.
kun tuli se päivä jolloin joulupukki tuli, päivä täynä ruokaa, kinkkua kuten pikku veljeni sanoi:” kinkkua, miks kinkkua! possukin olis parempaa” ja tietysti lahjoja.
en ollut toivonut muuta kuin vähän tasku-rahaa ja jotain pientä.
sain ison kirjan maailman suurimmista taisteluista, sukkia, urheiluvaatteita ja muitakin vaatteita, karkkia, jonkun verran rahaa tilille ja yllätyin kun sain uuden näppiksen ja hiiren en ollut edes maininnut näistä mitään, taidan olla koneella liikaa…
siinä joulu-aatostani pienen pieni palanen.

sitten siitä muutama päivä myöhemmin oli meidän papan synttärit, se täytti kai 83 ja olin siellä juhlissa mummolassa muutaman tunnin. sen jälkeen mentiin taas pelaamaan, tietty.

Onneks joulu ei menny ihan pipariks ja me syötiin kinkkua.

se oli siinä, olin tänään esiintymässä meidän esityksessä.

alotan tämän jutun nyt jotenkin.
Heräsin tänään kello 7 sillä minut oli käsketty tulemaan aikasin koululle valmistautumaan esitykseen. Eilen menin aikasin nukkumaan, siinä 10-11 maissa ja ajattelin pistää viellä kännykän herättämään kello 06.45 huoneen toiseen päähän.
aamulla kuitenkin olin onnistunut väistelemään huoneeni tavaroita, sammuttanut kännykän ja mennyt takaisin nukkumaan muistamatta asiasta mitään.
heräsin sitten siinä vähän yli seittemän, kun porukat herätti ja lähti töihin.
kokosin siinä itseni ja rupesin pistää kamoja päälle ja siinä puolen maissa olin jo koululla.
olin ekana paikalla ja muita saapui sitten muutama kerrallaan.

sitten me pistettiin lava kunnolla kuntoon, katottiin kamat valmiiksi, kerrattiin vuorosanoja ja availtiin ääntä.

mua ei jännittänyt se ajatus että me esiinnyttäisiin koululle, ennen kun sali rupes täyttymään ihan kunnolla, mut kukaan meistä ei mennyt paniikkiin.

Esitys alko. kaikki meistä jännitti, mutta saatiin repliikit hyvin ja juttu eteni. jännitin erittäin paljon ja jäädyin kerran ehkä neljäks tai viideksi sekaksi siinä 45min aikana ja se oli kauheaa ajatus ei juossu tai mitään olin täysin unohtanu mitä mun piti siihen puhelimeen sanoa, mutta paikkasin aika hyvin eikä kukaan tajunnut että olin jäätyny. yleisö repeili ja jutut toimi.
mulla oli siinä loppu laulussa soolo kohta heti siinä alussa sähkökitaran säestyksellä ja se meni aika hyvin miettien että laulon siinä abaut 150 ihmiselle.

"joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy,
sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy,
katson taivaan tähtiä ja niiden helmi nauhaa,
itsestäni etsittävä on mun joulu rauhaa."

se esitys meni hyvin taputuksia tuli. Sitten meillä oli jotain 30 minuuttia aikaa ennen kun toinen salillinen. Meille tuotiin ruokalasta jotain riisi puuroa ja sitä syötiin sit siellä lavalla jutellen ja naureskellen siitä ekasta esityksestä ja muistakin jutuista.

harjoittelin sitä kohtaa missä mokasin vähän ja sitten sali rupes täyttymään taas.

sama joulu laulu mikä soi samalla kun yleisö tuli sisään rupes olemaan vähän jo pelottava, vaikka se olikin joku ilonen lasten laulu. Sali täytty ja verhot aukes ja eka kohtaus alko, eka kohtaus koorvatunturilla meni ja katsoin sitä salin toiselta puolelta. pian se loppu ja oli perheen vuoro, mä esitin perheen isää Tarmoa. mua ei enään jännittänyt yhtään niin paljon kun ekassa ja vuorosanat tuli ihan luonnostaan. tähän toiseen esitykseen me panostettiin ehkä vähän enemmän ja sen kyllä huomas, yleisön revetessä monessakin kohtaan se oli aika mahtava tunne olla lavalla.


voi että sitä tunnetta kun se oli juuri lopuillaan ja lauloin taas joulumaa laulusta se eka osan ite.

"joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy,
sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy,
katson taivaan tähtiä ja niiden helmi nauhaa,
itsestäni etsittävä on mun joulu rauhaa."

ja sitten kaikki muut tuli mukaan

"joulu maa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
joulu maa on ihmis mielen rauhan valtakunta,
eikä sinne matka sillon kovin kauaa kestä,
joulu maa jos jokaiselta löytyy sydämmestä."

siinä kumarrellessa ja yleisön taputellessa oli hymy aika korkeella.

kun se sitten loppu, me hurrailtiin ja syötiin niitä pullia mitä me ei esityksessä syöty,
vaihettiin vaatteet ja lähdettiin sitten takas oppilaiden sekaan hymyillen suurella hymyllä.

sitten kun oltiin oltu siellä hetken fiilistellen kavereitten ja kanssa jutellen, oli luokanvalvojan tunti, siellä katottiin ice age1 ja lähettiin kotiin siinä puol yhen maissa.



millanenkohan tunne mulla olisi jos olisinkin valinnut sen valinnaisen atk:n tän sijaan?