IRC-Galleria

Terve,
Olen lähdössä perjantai yönä (noin 4 ja puolen tunnin päästä) matkalle ahvenanmaalle.

Koulusta olen poissa viikon vaikeimman päivän eli perjantain (jolloin on vain lukuaineita) ja palaan ens sunnuntai yönä/iltana. Tietysti fiilikset ovat korkealla ja pieni jännitys tuntuu nousevan päälle koko ajan.
Vaikka Ahvenanmaa on osa suomea se ei meinaa että siellä puhuttaisiin yleisesti suomea, kuten minäkin josku luulin. Miten ahkerasti sanoja "väliin jättävällä" ruotsillani puhun, kerron sitten matkan jälkeen.

Minun pitäisi olla nukkumassa jo, sillä kyyti Turkuun lähtee aikasin noin klo 3.30.
Kyllähän tässä aikaa on nukkua ja kirjoittaa tätä juttua "huimasti"...
Pakattu on ja ruotsin kirja tyynyn alla antamassa tietoa tavasta kommunikoida (otan varmaan autoon mukaan luettavaksi).

Mitä sitten tapahtuukin Ahvenanmaassa (saattaa myös jäädä sinne), kerron sitten kotona, kun tulen kotiin.

Ajattelin pistää loppuun jotain ruotsiksi, mutta oikeinkirjoitus rajoittaa joten jätän väliin.

On ollut pitkä aika siitä kun kävin viimeksi galleriassa, muuten vaan höpöttelemässä tai kirjoittamassa tänne. Vihdoin palasin tänne 45 päivän jälkeen.
Syyt miksi en ole käynyt täällä ovat simppeleitä tai ei ehkä niin..

Miettiessäni mitä kirjoittaisin tänne, mieleen tulee kaikkia niitä asiota joita olen tehnyt viimeisen puolentoista kuukauden aikana.

Esimerkiksi T.E.T:issä olin serkkujen maatilalla ja siivosin siellä..., mitäs muuta kuin merdeä, noh kyllähän sitä tuli myös ajeltua kunnon mopolla, pelattua, ja lypsettyä ja ruokittua lehmiä. Kovan työviikon jälkeen sain myös kesätyöpaikan sieltä. Vähän sen jälkeen serkuillanikin oli Tet edessä ja he tulivat tänne Muurameen tettiin. Eli tämän viikon meillä on serkut kylässä.
Siinä ne pelaa isolla koneella samalla kun minä kirjoitan kannettavalla juttua tänne virtuaali-blogiin.

Snowflake jota olin mukana tekemässä alusta asti, olin juontajana siellä. Sain "kuulema" kehuja ja minua pyydettiin Toukofestiin samanlaiseen pestiin. Ei tästä tämän enempää.

Elokuvissa olen käynnyt monesti. Voitin 300-skaban ja pääsin 300-elokuvan ennakko näytökseen. Vain muutamien kaverieni ollessa sillon 15, päätin ottaa siskoni mukaan.
Muutenkin olen ollut elokuvissa katsomassa esimerkiksi Epic movien ja mr. beanin kavereitten kanssa.
Viellä tämän 45 päivän sisässä olen ollut Apulannan keikalla Lutakossa (ken on kaikkein kaunein) ja pmmp:n keikalla myös.

Me tukioppilaat toivotimme koulumme uudet seiskat tervetulleiksi. Tutustuttaen uudet luokkalaiset toisiinsa. Kirjeet jaettiin salissa jossa pidettiin puheita ja lopulta avattiin kirjeet. Siitä tuli aika nostalginen olo katsella kun he availivat niitä kirjeitä, tuskin unohdan omaa kirjettäni koskaan. Se oli ruskea ja selvästi isompi kun heidän pieni lappunen (varmaan joku A7). Vietimme heidän kanssa koulupäivän ja tutustutimme heidät toisiinsa, samoilla keinoilla kun meidätkin esiteltiin toisillemme silloin. päivän päättyessä oli teatteri esitys jossa olin mukana, nörttinä. Esitys meni mielestäni ihan hyvin.

Tekstiviestejä olen lähetellyt 750 viimeisen kahden viikon aikana, se on hyvin paljon jos miettii miten pieni minun puhelinlaskuni on ollut (aina) alle 15e. Äidillä on yllätys tulossa poistissa, toivottavasti siitä ei tule mitään suurempaa ongelmaa.

Muuta mitä on tapahtunut tässä lähiaikoina ei oikein ole mainitsemisen arvoista. Siirrytään siis nykyaikaan.

Eli, ajattelin laittaa kuvia galleriaan tämän pitkän ajan jälkeen ja päätikin pistää muutaman kuvan. En lisännyt siksi koska haluaisin kasvattaa vp:täni, mutta siksi että en itsekkään pidä kuvastani.

Ahvenanmaan matkalle lähemme äitini ja pikkuveljeni kanssa tämän viikon perjantaina ja palaamme sunnuntaina. Siellä puhutaan ruotsia, joten voin harjoitella ruotsiani (kai). Tätä varten (en) ole(-/n) harjoitellut kovasti ruotsia, vaikken osaa kirjoittaa ruotsia kunnolla sen puhuminen on varmasti helpompaa (tuskin), mutta jos en osaa sanoa jotain ruotsiksi: sanon sinnepäin sekoittaen englantia ja saksaa ja ruotsia sekaisin, nielaisen lopun jättäen kummallekkin epäselväksi mitä sanon ja eleilen etten ymmärtänyt mitä hän sanoi
tai koitan puhua englantia tai suomea, pitäisihän Suomessa osata vähäsen suomea.

Koulukin loppuu kohta, mutta (minulle) "merkittävämpi tilaisuus" on ensiviikon keskiviikko (30.5), sillä silloin on kirjoittamani päiväkirjan vuosipäivä. Ajattele, olen kirjoitellut tänne kohta vuoden. En kuitenkaan putkeen, mutta miettinyt aina välillä mistä kirjoittaisin.
Kirjoitan vuosi päivänä lisää jos mieleeni tulee asiaa jota haluasin täällä itsekseni kirjoittaa ja höpistä.

Nyt kun olen lukenut tekstini monesti läpi ja todenut että siinä ei ole yhtäkään kitjoitus virhettä. Lopetan siis tekstini tähän.

Nyt kun olen täyttänyt 15 ymmärrän senkin, ettei se nyt näin aluksi
ole vaikuttanu mitenkään arkeeni, muutakuin siihen että kartutin pankkitiliä tätien ja mummon avulla.

Miten itse olen synttäreitäni viettänyt, on kuin se olisi vain tavallinen arki-päivä, en ole mitenkään juhlistanut sitä mitenkään erikoisesti ja olenkin kuluttanut päiväni ihan hissukseen.
Koulussakin sain onnitteluja muutamilta ja kerran jopa laulettiin (ja laura oli niin mukava ja sain halin siltä <---- (pyynnöstä muokattu eli PM)).
Ihan mukavaahan tämä on, iskä mietti (vain) hetken mitä hommasi lahjaksi ja päätyi ostamaan paketin jäätelöä ja pullon limsaa.
Limsaa nauttiessa jäätelö maistuu erillaiselta... ei siitä enempää.


Osa jo 15 täyttäneistä (pojista) viettivät päivän vetäen pitkää rinkiä mopollansa ympäriinsä ja olivat onnessaan siitä että mopo korttii on jo ulottuvilla. Minulle se mopo-kortti ei ole ollut niin tärkeä.
Vaikka tietysti mopolla ympäriinsä "cruisaus" on mukavaa (ja mukavaa), ei se minulle niiin tärkeää ole. Kyllä minä olen tähänkin asti selvinnyt pyörällä ja bussilla ilman suurempia ongelmia. Ei se ole se etten halua mopoa. Se on vaan se, etten ole kiintynyt siihen ideaan etten miettisi (muuta) kuin miten saan mopostani kaiken tehon irti ja miten nopeasti pääsen kouluun tai minne olenkaan menossa. Mopo on minulle vain kulkuväline, kevari on sitten eri asia, vai onko?

Osa selittää mitä aikoo mopoonsa pistää, asiota kuten: uusi tehoputki, uusi sylinteri, sytytystulppa, kaasutin, vaihtaa ketjut, iCat:in kipinänvahvistimen, Nopeusvaijerin vaihtaa , jäykemmät kytkin jouset ja virittää ottamalla kurit pois.

Siihen kerran hyppäsin keskustelun keskelle kysymällä,
Hei kannattaako minun ostaa sellaista vähän käytettyä I.Hq:n Xd mallia, siis sitä pienempää kuin kolme mallia ja jos mä pistäisin siihen Wh:n takapeilit, lm.ao:n kaasuttimen, Lo.L jarrut,
wNB:n kytkin jouset, Wtj:n ketjut, wtF:n kipinänvahvistimen ja rolF:in etulampun. Taidan kuitenkin pitää pöntön vakiona, koska muuten se näytää liian viriltä, mutta vaihtaisin vanhan istuimen camper:in istuimeen ja ajattelin sitten virittää ottamalla estot pois...

on se mukavaa joskus saada toiselle sellainen "mitä?!!" ilme.
(liian tosissaan ei asioita pidä ottaa...)


Kellon lähestyessä 9 lähden pihalle koiran kanssa ja kävelenkin varmaan tunnin ympäriinsä, kuunnellen musiikkia ja miettien sitä mikä ekana päähän tulee.

tässä kun mieleeni ei ole tullut mitään suurempaa juttua, niin päätin kirjoittaa viime äikän esseeni tänne,....


Tehtävänä oli kirjoittaa satu annetuista asioista, joten kaikki kirjoittivat yhden asian ja yhden henkilön ja ne pistettiin pipoon....
minulle sattui (peräpukama)pate ja veitsenterävä vessapaperirulla, eli ihan ok sadun asiat...

Kirjotin,
Olipa kerran Patrik, jota Pateksi kutsutaan. Hänellä oli ongelma, jota monella hänen ikäisellään miehellä ei ollut. Pate yritti elää tavallista elämää, syöden, nukkuen, käyden töissä, harrastaa pyöräilyä tai uintia, mutta hänen esteenään oli veitsenterävä vessapaperi. Se saattaa kuulostaa oudolta, mutta Patelle se oli päivittäinen kipu.

Hän oli yrittänyt puhua ongelmastaan jo pitkään. Hän oli kerran käynyt päivystys klinikalla, josta hänet ohjattiin terveyskeskukseen, josta hänet ohjattiin sairaalaan. Mutta mitään ongelmaa heistä ei Patella ollut, kun Pate oli huutanut lääkärille, että hänellä oli iso ongelma vessapaperin kanssa. Hän suositteli Patelle terapeuttia, jonka lääkäri oli tavannut jo ala-asteella, kun hän oli itse suuttunut kun oli kaatunut pyörällään hänen päälleen. Hän oli kuitenkin ystävystynyt tämän kanssa ja myöhemmin lääkäri oli aina ohjannut kaikki potilaansa hänelle, vaikka heillä olisi ollut vain kuumetta tai jalka murtunut.

Pate ei pitänyt ajatuksesta, että hän saisi terapeutin hänen avukseen. Hän ajatteli hoitaa ongelmassa jollain toisella tavalla, esimerkiksi ostamalla vielä pehmeämpää paperia, pehmeämpää kuin pehmein Suomessa saatava paperi, joten hän livisti tohtorin huoneesta, kun tohtori muisteli pyörällään kaatumistaan”. Se oli minun sadas kaatuminen, pidin kirjaa” hän höpisi itsekseen kun Pate livahti ulos.

Pate ei kuitenkaan halunnut lopettaa ongelman ratkaisua. Se oli häntä jo nuoresta iästä vaivannut. Hän päätti yrittää tapaa, jolla hän oli menettänyt viimeisenkin tyttöystävänsä, jättämällä pyyhkimättä. Aluksi se vaikutti toimivan, sillä hän ei vielä haissut, mutta muutaman viikon päästä, kun hänen koiransakin oli karannut, naapurit valittaneet ja posti miehienkin lopetettua postin tuonnin talon edustassa sijaitsevaan postilaatikkoon, heidän vain heittäessä postin vauhdissa autosta pihaan, Pate säpsähti. Edes pitkät suihkut eivät auttaneet pitämään hajua poissa, eivät edes ilmanraikastimet.

Hän päätti muuttaa metsään ja asua siellä koko elämänsä loppuun asti, mutta tajusi tämän idean mahdottomuuden istuessaan ensimmäistä sateista tuntia metsässä ja kuullessaan kaukana metsän reunalla metsää kaatavista metsäkoneista. Hän päätti palata kotiinsa. Pate oli jo miettinyt muuttamista Tiibetin vuoristoihin tai kaukaisiin luostareihin, mutta hän luopui siitäkin ideasta, koska ajatteli, ettei häntä huolittaisi sinne.

Pate päätti lopulta luovuttaa, hän pyyhkisi taas takapuolensa veitsenterävältä tuntuvalla paperilla ja valittelisi internetin juttupalstoilla ongelmaansa kirjoittaen pitkiä selityksiä, eikä varmaan sielläkään kukaan ottaisi häntä tosissaan ja useimmiten vastaus olisi vain lyhyesti ja auttamattomasti pelkkä ”LOL”.

Kaikki ei kuitenkaan ollut tuhoon tuomittu Paten kohdalla.
Hän tapasi kerran Internetissä tyypin joka oli kommentoinut ensimmäisenä ihmisenä Patelle positiivisesti tai oikeastaan kannustavasti nimimerkillä KeiJJo ThE KeiJJu:
” heh, tuollaista ei joka päivä kuule, älä välitä noista muist kommenteista. Koita ettiä joku keino tost sun ongelmasta. koita vaik jotain parempaa aamupalaa esim. jotaki myslii. Se kuulemma auttaa jos on ongelmia P*skan kanssa ja hei veikkaan että olet allerginen tolle maidolle, siis sul ei oo laktoosi intoleranssia, kuten ne lääkäritkin sano tai mitään vilja-allergiaa, vaan sul o varmaan maitoallergia. Silloin tulee just tuollaisia ongelmii, arastaa ja silleen…”

Sen luettuaan Pate oli vähän ihmeissään ja yllättynyt. Hän nousi tyynesti koneen ääreltä, käveli jääkaapille ja kaatoi kaikki maidot pois viemäriin pieni virne naamallaan. Sen pituinen se.

---

Onhan noi aika hyvät sanat, jos vertaa Villen saamiin, Dildo ja noita......
ps. korjasin kirjotus virheet tosta niitä oli...(paljon)

Ei tämä nyt ehkä mailman oudoin tapahtuma ole, mutta meillä se on (harvinainen)...

Tänään, kun tulin koulusta, pistin pyörän paikalleen avasin oven, pistin avaimen roikkumaan, kengät jätin eteiseen ja takin tiputin lattialle huomattuani että äitini oli ottanut lakanat pois sängystäni....
Viellä ei kuitenkaan tapahttunut sitä outoa tapahtumaa mitä niin oudoksun,
muistaessani että minun täytyi soitaa Voionmaan koulun rehtorille ja JJKn valmentajalle Snowflakesta. kävin keittiössä jossa äiti oli pistänyt pinaatti keittoa valmistumaan, tai no oikeastaan vain sulamaan kattilaan.
Kysyessäni, mitä muuta hän tekisi, hän sanoi Hod-dogeja...
Kuitenkaan vieläkään ei tapahtunut sitä oudon outoa juttua...

Outoa ei ollut sekään että Matti istuikin pitkästä aikaan telkarin ääressä pelaamassa pleikarilla tietokoneen sijasta.

Oudointa oli se, että äiti halusi meidät syömään pöydän ääreen " niin kuin oikea perhe" hänen sanojaan lainaten.
Emme melkein koskaan syö yhdessä... käymme usein vain hakemassa valmista ruokaa
tai ite tehtyä ruokaa sohvalle telkkarin ääreen tai tietokone pöydälle hitaasti syötäväksi tai sitten haemme satunnaisin ajoin tuokaa jääkaapista kun on nälkä.

Muille tämä saatta olla arkipäivää mutta meille se on hyvin harvinainen juttu...

En minä sitä että se olisi väärin tai se olisi muilla vain tavallinen ruokatapa, mutta meillä Heikkisillä, sitä voin ihmetellä aika pitkään....

On ollut mukava viikonloppu ja nyt kun ajattelee että on viikko lomaa, on se aika mukava tunne. En ole varma kutsuuko tätä lomaa moni nimellä talviloma vai tuntemallani hihtoloma nimellä, mutta yhteistä niillä päivillä on aika paljon...

Tänään meidän piti lähteä matkalle Suomussalmelle, se olisi ollut sellaisen 500km matka, mutta vältin sen olemalla aamulla vähän kipeä.

Vaikka tänään vältyinkin Suomussalmelle lähdön olemalla kipeä, mietin sitä millaista siellä olisi ollut, tietysti mummoni pottumaito on vähän erillaisempi mutta silti hyvä ruoka ja puutyöt eivät olisi kiinnostaneet niin hirveästi olisihan se ollut mukavaa nähdä "joitain" sukulaisia ja viettää aikaa siellä.
koska vältyin suomussalmelle lähdöstä sain vain toisen lipun huomenna leivonmäelle katsomaan pappaa ja serkuille pelaamaan.
Eihän kumpikaan ole paha vaihtoehto ja hiihtoloma viikkohan alkoi juuri "nyt" keski-suomessa (tunti puol sitten) kun lapissa vasta ensi viikolla.

pidäthän mukavan talvi- tai hiihtoloman, ihan kumpana vaan sitä pidät.

Kaikilla meistä on varmasti joku paikka missä mietiskellä rauhassa ja olla vain, oli se sitten kotona sängyllä, sohvalla tai pihalla, missä liekin se on yleensä mukava tapa olla rauhassa.

Minulla se on yleensä iltaöisin pihalla koiran kanssa. Se on jotenkin mukavaa vain olla ihan rauhassa tähtien alla, kuunnella musiikkia ja vain kävellä rauhassa.
Mukavinta siinä on ehkä se että, voi ajatella kaikkea mitä yleensä ei kerkeä ajatella.
En yleensä ajattele paljoa miten elämä etenee ympärillä tai pohdi miten jatkan tämän jutun kirjoittamista tästä eteen päin tai mitä mieltä olen muista oikeasti.

Se on minun paikkani pohtimiselle, paikka jonne voin mennä tai joudun mennä jos minun pitää käyttää Justusta pihalla. Onko sinulla omaa paikkaa jossa voit ajatella rauhassa?

Nyt kun ystävänpäivästä ollaan turvallisesti päästy ohi, ajattelin kertoa miten oma ystävänpäiväni meni, noin karkeasti ja yksitys kohdat pois jättäen.

Pääsin ystävän päivän makuun jo noin viikkoa ennen sitä, sillä tukioppilaat olivat suunnittelemassa sitä. Ideana oli tietysti perinteinen halipassi ja uutena ideana tuli Folio asute tai vaatetus, siis pistetään jotain foliosta päälle.

Hali-passiin suhtauduin mieluisesti, sillä olin viime vuonnakin halannut 102 ihmistä ja istelläni oli kunnian himoinen pikkutakki suunnitelmissa foliopuvuksi, mutta päädyin säätämään Itselleni "vain": liivin, kravatin, lasit ja "boonie" hatun.
Vaikka olin ystävänpäivää edeltävänä iltana kysynyt muilta pistäisivätkö muut mitään ja saannut ainakin yhden varman vastauksen, olin kuitenkin ainoana jolla oli "yli suuri foliotus".

Tätä olisin voinnut hävetä ollessani ainoa joka panosti tähän tai sitten olla ylpeä ja kannattaa ystävän päivän positiivista tunnelmaa, taisin olla toi viimeisin. Ehkä päivän aikana paras saatu kommentti/ilkeys (sain kolme) oli : "kuuhun lähdössä?" ja ehkä huonoa huumoria ja keksimittömyyttä osoittava kommentti :"saharaan menossa?" miten folio muka liittyy saharaan?, uuni olisi ollut parempi.., ehkä ainoana asiana minkä huomasin liivissä ollessani, että se ei ole viileä paikka, joten sillä tavalla saharaan meno voisi liittyä itse kuumuuteen.

Mitä hali passiin tuli, olin tietysti "innoisani" halaamassa väkeä välkillä, ja sainkin halattua 139:ää ihmistä, ihan hyvin vaikken halannutkaan montaa 7.luokkalaista.
vaikka olin halannut jo muutamia ja saannut nimet passiin, halasin viellä joitain kertoja tämän jälkeisillä välkillä samoja tyyppejä, noh ainakin yhtä....

Päivän ollessa lopuillaan ja valinnais-aine saksan ollessa päättymäisillään otin jo etupuolelta menneen rikkinäisen folio-liivin irti ja tein siitä pienen pallon, jonka heitin myöhemmin pois roskikseen lasien ja kravatin mukana. Hattua tarjosin monelle ja lopulta Tatu otti sen.

Kun tähän tätä juttua koitan kirjoitaa niin tuntuu jotenkin mukavalta, ei sinäänsä siinä mitään mukavaa ole, että pihalla on öisin -40 astetta, päivisin -30 tai no juuri sitähän me "kaikki" toivoimme kun lumi oli sulannu,
mutta se mitä olen miettinyt tässä viikkojen aikana tai tehnyt on aika suuri lista.. ehkä itselleni, mutta muille se kuullostaa varmaan ihan lyhyeltä: söin, nukuin, kävin koulussa, nukuin, pelasin ja pieni uni velka on jahtaillut minua miltei jokaisena arki-päivänä.

Tein kyllä paljon muutakin kuin nämä ylhäällä mainitut asiat, lupaduin mennä juontamaan Snowflake '07 tapahtumaa, joudun käymään jonkun juontaja- ja esiintymistaidot kurssit Jyväskylässä,
Lähteä viikon loppuna tahkolle laskettelemaan, ellei nyt siellä ole sitä -35 astetta,
ruokalassa hetken hiljaa mietittyäni ja odottaessani kavereita, käänsin tyhjäksi syödyn lautasen toistte päin tarjottimelle, veikkasin vain ettei kukaan ollut ennen minua siellä niin tehnyt , (miksi joku olisi niin oudosti tehnyt?).
ja olen "pääsemässä" Ahvenan-maalle joskus, mutta vasta joskus toukokuussa (kai).
ja kaikkea en nyt tähän maininnut, mutta paljon on asiota tehty ja nähty, noh mites sen "paljon" sanan nyt luokitteleekaan....

Mitä tänne tulin nyt näin kerrankin kirjoittamaaan liittyy kai johonkin muuhun kun ulko-lämpötilaan tai koneeni prosessorin nopeuteen, tai sitten minun vain tuli ikävä itseni pientä avauttumista jossain pienessä blogissa keskellä gallerian tuhansia ja tuhansia blogeja ja suuren Kyber-avaruuden sisällä.
Kuitenkin päähäni on jäännyt pyörimään ajatus jostain toisesta asiasta kuin ulkona vallitsevaan kylmyyteen tai prosessorini nopeus.

Mutta en tullut tänne avautumaan tämän enempää tai vähempää, mutta mitä tästä nyt ymmärtää (hunosti ja epäselvästi) niin on aikani kirjoittaa viimeiset sanani tänne ennen ensi kertaani.

Kaikilla koittaa joskus alamäki, pitää vain oppia tulemaan hissillä ylös.

Elämä on valintoja täynä. kuten se valinta että leikkasin "viimein" "letin" lyhyeen, osallistuin snowflaken tekemiseen, söin tänä aamuna muroja jugurtilla vaikka en yleensä syö aamuisin, lupauduin mennä kaverille perjantaina yöksi, vaihdoin kuvat; noh ainakin muutaman lisäsin ja kirjoitan tätä juttua nyt enkä huomenna.

Valitoja tehdessä sitä huomaa että muihin juttuihin keskittyy enemmän kun toisiin ja tällein rupeaa tekemään sitä enemmän ja jos tekee monipuolisesti valintoja, eikä jää siihen yhteen-kahteen juttuun, tapahtuu usein niin että päätyy elämään ns. tupla elämää.
Jollain toisella tavalla sitä että tekee joitain asiota toisten ihmisten kanssa mitä ei toisten kavereiden kanssa tee.
ähh. no annan ton "hautua" vähän enemmän ennen kun kirjoitan sen kokonaan.

mitä uuden vuoden luopauksiin tulee, en luvannut oikeastaan mitään erikoista.
vain sen mitä joka vuonna: en tee yhtään isoo tyhmyyttä...saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta tota mää oon jotenkin lupaillu ittelleni viimeset 6 vuotta, onkohan se rikottu jo moneen kertaan...? en usko.

ennen lupasin kaikkee pientä kuten; mietin 2 kertaa ennen kun teen jotain "hullua" (tykkäsin laskea pulkalla tai meidän stigalla Franssin kanssa urheilukentän sitä mäkee mikä on siinä vieressä).
tai säästän peleihin osan viikko rahoista (olin 9 ja pelasin paljon).

mutta ikuinen kirous kunnes olen 18 ja muutan, on matti, tossa se valittaa että: "mun pitäis päästää koneelle".

lähen käyttää koiraa... katotaan millon kirjoitan taas uudelleen.