Minulla oli tahtoa,
toivoa.
Minulla oli toiveita,
rakkautta.
Sinulla oli epätoivoa,
vääryyttä.
Sinulla oli vähän annettavaa,
Vähän rakkautta.
Minulta sait rakkautta, voimaa ja toivoa,
liikaakin.
Sillä minut sä veit,
tuhosit.
Pyyhit pois ja jätit,
voittaen itse pimeyden.
Minun rakkaudestani puhkesi sinun kukkasi,
kauniiksi ja kukoistavaksi,
puhtaaksi ja vahvaksi.
Jättäen minut heikoksi,
tyhjäksi ja voimattomaksi.