IRC-Galleria

Nukun syvää sikeää unta,
se on kaunista.
Tuuli hyväilee kasvojani,
iloinen nauru kaikuu ympärilläni.
Olen onnellinen.
Mansikoita ja vadelmia.
Herukoita, mustikoita.
Räsähdys ja uni hajoaa.
Olen taas surkea itseni.

Juttelen tuulen kanssa,
se on surullinen.
Yksin se joutuu itkemään,
ei sillä oo ketään ystävää.
Sille mä sitten puhelen,
se vastaa mulle nyyhkyttäen:
Ei musta kukaan piittaa,
ne yksin jättää,
mulla kun ei oo hätää.
Mut ne ei tiedä,
yksinäisyyttä en siedä.
Siis auta ystävä hyvä,
ja paranna haava syvä.

Punainen ja kaunis,
verta ja piikkejä.
Sellaista ei kaivata,
se satuttaa ja tappaa,
sitä vastaan emme ota.
Kauneus on suloista,
tappavaa ja hirmuista.
Tahdon otan jätän.
Ruusuun jälkeni jää.

Hän huusi,
tunsin hänen tuskansa.
Kipu kiemursi varpaita pitkin ylemäs.
Tiesin sen tulevan,
Se tuli minuakin kohti,
hyökkäsi, satutti,
ja minä olin kivusta vaikeroiva.
Huuto kaikui korvissani,
tunsin sen kulkevan vetten,
päällä pitkin ja poikin,
sinne ja tänne.
Sain sen kiinni,
se tuhoutui.

Lailla äänen liitelen,
Lailla linnun lennän.
Otan, annan, haluan.
Hiljaisuus tulee ja ottaa
pois sen mitä en halua
antaa. Ystävät haihtuvat
savuna ilmaan kuin joku
olisi niin määrännyt
tapahtuvan. Olen yksin
hiljaisuuden kanssa joka
ei anna minun olla.