IRC-Galleria

Se seurasi mua ja ystävää,
tahtoi seurakseen kulkemaan.

Sen ahdistuksen tunsi, kosketti,
jos lähelle eksyi yksikään.

Astui se eteeni ja tönäisi,
lensin kuin höyhen vain.

Kuka vieressä oli ja seurasi,
oli aamulla henkäys vain.

Nyt yksin itken ja odotan,
milloin ottaa se seuraavan.

Oonko minä se joka, kärsiä saa,
tuntea tuskan tuon viiltävän.

Nyt seuraa henki mua ja ystävää,
on harmina ikuisuuden.

Ommattu Ninalle, ainoolle joka ymmärtää <3

Vain hetki,
vain hetki siitä kun olit tässä.
Se hetki on tappaa minut,
kun huomaan ettet ole enää.

Vain kuiskaus,
vain kuiskaus joka haihtuu ilmaan.
Se kuikaus oli murtaa minut,
sillä se kertoi tarinaamme.

Vain kyynel,
vain kyynel joka poskelleni vierii.
se kyynel on merkki tuskasta,
jonka sinä aiheutit.


Omistettu Janitalle joka sääti takanani koko runon kirjoituksen ajan... -_-''

Siinä on voimaa,
kaipuuta syvää.

Lämpöä suurta,
tahtoa hyvää.

Ystävyyden palaset yhteen laitan,
niistä sulle postikortin taitan.

Toivon sulle hyvää matkaa,
toivottavasti jaksat jatkaa.

Matka ei tähän jää,
muisto on suuri tää.

toivon hyvää,
kylvän onnen jyvää.

Kaikille lähteville "linnuille"!

Minulla oli tahtoa,
toivoa.

Minulla oli toiveita,
rakkautta.

Sinulla oli epätoivoa,
vääryyttä.

Sinulla oli vähän annettavaa,
Vähän rakkautta.

Minulta sait rakkautta, voimaa ja toivoa,
liikaakin.
Sillä minut sä veit,
tuhosit.

Pyyhit pois ja jätit,
voittaen itse pimeyden.

Minun rakkaudestani puhkesi sinun kukkasi,
kauniiksi ja kukoistavaksi,
puhtaaksi ja vahvaksi.

Jättäen minut heikoksi,
tyhjäksi ja voimattomaksi.

Vain höyhen putosi,
vain tuuli pyyhkäisi.

Vain valkoista ja puhdasta,
ei likaa ja vääryyttä.

Sellaista on rakkaus.
vahvaa ja ikuista.

Sillä on tavoite,
pyyntö ja kaipaus.

Vain sillä on voimaa,
nostaa minut,
pimeydestä valoon.

Auringon valo tunkeutui silmiini,
se työntyi syvälle sisimpääni.

En päässyt siitä eroon,
enkä tahtonutkaan.

Pimeys lähti,
jättäen suuren tilan täytettäväksi.

Valo ei kuitenkaan yltänyt sinne asti,
vaan se jäi odottomaan jotai suurempaa.

Kauniinpaa ja kirkkaampaa.
Sinun rakkauttasi.

Nukuin kaunista unta,
se kertoi sinusta.
Mutta en nähnyt sinua silti.

Varjoista,
sieltä saapuivat pilvet.
Se yritti hukuttaa kaiken kauniin.

En herännyt,
vaikka halusinkin.
Sinut tunsin vieressäni.

Tummat pilvet vyöryivät yli kirsikanpuiden,
ja sinusta vilauksen näin.
Se toi voimaa voittaa pimeys.

Vihdoin pilvet väistyivät taivaalta,
sinun silmäsi kiilsivät edessäni.
Sinun huulesi minun huulillani.

Silloin heräsin,
sinun sylistäsi.


Ommattu kamulle kirsikkapuiden alla lepäävälle :D (ei oo kuollu x)

Olen yksin,
on pimeää ja kylmä.
Tunnen ikävän.
Se kalvaa jokaista ajatustani sinusta.
Tahdon valvoa,
olla valveilla yöhön asti.
Pimeässä,
Kuulen tulosi.
Kuljet sulavasti kuin enkeli.
Mutta enkeli sinä et tule olemaan,
sillä sinä olet vampyyri
Olen sinun ja sinä minun.
Aina ja ikuisesti.
Sinä olet yö,
minä olen päivä.
Yhdessä täydemmämme toisiamme.

Tahdon unelmoida,
tuntea voivani tehdä mitä haluan.
Tahdon nukahtaa,
tuntea voimaa sisälläni kasvavaa.

Tahdon kadota,
sisälleni sulautua.
Tahdon itkeä,
päästää tunteeni ulos.

Nukun syvää sikeää unta,
se on kaunista.
Tuuli hyväilee kasvojani,
iloinen nauru kaikuu ympärilläni.
Olen onnellinen.
Mansikoita ja vadelmia.
Herukoita, mustikoita.
Räsähdys ja uni hajoaa.
Olen taas surkea itseni.