Kahden yön jälkeen kolmas päivä. Nukkumatti muilutettu itärajan taakse, etsinnät jatkuvat.
Olo hieman etsivä, rutiinit viety oman tahdon kautta ja uusia ei ole vielä saatu tilalle. Kaksikymmentäneljä päivää jäljellä ja itseään ei saa petkuttaa päivälläkään.
Mutta joo, se vitun nukkumatti ja sen vienyt lapuan liike.
Tää äpärä ei nosta käsiä ylös, tää äpärä pistää takasi kahta kauheemmi.
Kaksikymmentäneljä and counting.