IRC-Galleria

Lupaan että nyt kun vihdoin sain siivottua koko kämpän lattiasta kattoon ja täällä on nyt niin viihtyisää ja siistiä että voisi vaikka lattialta syödä (söin toki ennenkin jos sattu jotain tippumaan, mutta nyt ei varmaan tulis samalla mukana hiuksia, hiekkaa ja muita ylläreitä), niin en enää _ikinä_ ole epäsiisti vaan korjaan jälkeni samantien säästyäkseni vastaisuudessa vastaavilta puolentoista päivän siivoustalkoilta. Kiitos.

Siis jumalauta miten vapauttava tunne; voit löhötä just heränneenä tukka pystyssä vanhat kalsarit jalassa sohvalla kunhan vaan KUULOSTAT vakuuttavalta. Voit vaikka nenääs kaivaa siinä koko ajan ja haastattelija korkeintaan luulee et sul on vähän nuhaa kun ääni on pikkusen tukkonen.

Nimimerkillä on mulla sentään sen verran hyvät tavat että pesin hampaat ja kerkesin jo vähän hätääntyy et "ei vittu et se haastattelu alkaa ihan kohta ja mä oon vielä ihan alasti ja muutenki ruma", ennenku tajusin että niin tosiaan, _puhelin_haastattelu. Vastaiskuks hetkelliselle aivopierulle päätin etten harjaa hampaita loppuviikolla ollenkaan. Ihan vaan kostoks.

http://servut.us/nutshell/random/Sakarin_Villapaitapeli.swf

Voi miten nauroinkaan.

"Joo ostin tuolta stokkan hulluilta päiviltä tukisukat ja nää on siis tosi huonot, kyl Inter-sportin tukisukat on hirveen paljon paremmat, tosi sellaset napakat. Ja voi itku, mä ostin näit siis viel hei kaks parii!" Ou-nou!! Miten olis vielä tukirintsikat ja -alushousut, onhan sulla sellasetkin jo?

Tässä vaiheessa aloin juomaan paljon kaljaa ja pakenin paikalta. Loppuilta menikin sitten helvetin hyvin, ainakin jos ei kysytä karaoke-isännältä...

Rakas Joulupukki,

olen ollut aivan erikoisen kiltti ja nyt ajattelinkin että voisit palkita sen ja ottaa minut sinne Joulupukin pajalle töihin, sanotaanko vaikka täksi talveksi. Olen tosi hyvä tekemään töitä ja muutenkin aivan ihastuttava ihminen kaikin puolin.
Soittele: 0XX XXX XXXX

Eiseoo ihme että vähän nenä vuotaa ja aivastuttaa ku eiks toi home oo vähän epäterveellistä. Meinaan tää mun oveluuden multihuipentuma eli banaanikärpäsansa oli unohtunu tonne nurkkaan ja ydinjäte vois olla aika osuva sana kuvaamaan sitä. Sinne meni hyvä kattila roskikseen ku en kehtaa enää pestä sitä. Taino kehtaisin kyllä, on mulla ny ennenki toki ruoat alkanu käveleen vastaan, mutta kun laskin sen päälle vettä niin se alko sihiseen ja siitä pelmahti sellanen vihreenharmaa tomupilvi suoraan mun naamalle ni säikähdin vähän.
Mitenköhän normaalia tää tällanen muuten on... ;<

Onneks lähemmin tarkasteltuani huomasin että se onkin viemäri joka haisee eikä sittenkään mun jalat. Haju oli kyllä aika paha.
Herkkää työpäivää <3

Onnistuin taas olemaan niin saatanan kuulapää että ihan oman toiminnan ja peeloilun tuloksena mun oma kaunis ihana huulikoru on nyt umpeutunu. Voiiiii vittu! Siis ihmisen jolla on vitun kakskytviis lävistystä pitäis tietää paremmin eikä perkele UNOHTAA laittaa korua takas paikoilleen kun se on kerran lähteny irti! Perkeleen perkele, en kyllä voi paremmin sanoa!!

Onni on myös paikka jossa voit rauhassa harjoitella helppoja skeittitemppuja ilman että kukaan näkee kuinka helvetin onnettomasti vedätkään.

"Minä olen seinähullu angstinen säälittävä ihmishylkiö ja minun mielestäni on ihan sai-raaaan mahtavaa urpoilla typerän näköisenä kameran edessä pyssy kädessä ja laukoa repliikkejä joista Arnold Schwarzeneggerkin tuntisi myötähäpeää. Sitten minusta on hienoa teurastaa joukko viattomia ihmisiä että saisin kunnioitusta kaikilta muilta jotka ovat yhtä saatanan viisaita kuin minä. Ja siis kymmenen ihmisen ampuninen nyt ei ole temppu eikä mikään, mutta kyllä se on ihmiset hankalampaa kuin luulisi osua jumalauta ITSEÄÄN päähän vaikka jos nyt tarkemmin ajattelen niin olisin voinut vaikka aloittaa ammuskelusulkeiseni käyttäen sitä harjoitusmaalitauluna."

"Minä olen huolestunut tekopyhä raijataireijo-peruskansalainen ja minä olen nyt niin kovin huolissani kun meidän nuorilla on niin kovin paha olla ja hoitoonkaan ei pääse ennenkuin on liian myöhäistä. Se on mielestäni kovin ikävää. Minä elän onnellisena elämääni pienessä lintukodossani mutta aina kun jotain epätavallisen ikävää ja traagista tapahtuu MEIDÄN SUOMESSA minä herään barrikaadeille ja kuulutan kovaan ääneen internetin keskustelupalstoilla yhteiskunnan vastuuta heikommistaan ja terveydenhuollon heikkoa tasoa. Kun otsikot pienenevät minäkin unohdan koko ikävän selkkauksen koska minullahan on jumalauta perhe elätettävänä ja viime viikollakin lapset valittivat kun olin niin ajatuksissani ja ostin kaupasta vahingossa kevytmaitoa vaikka piti ostaa rasvatonta."

"Minä olen repe-iltapäivälehdenpäätoimittaja. Minä myhäilen partaani kun saan raflaavia otsikoita ja hyvin rajattuja lähikuvia kyynelehtivien ihmisten kasvoista. Minun lehteni myy nyt hyvin, minä nauran ensi tilipäivänä matkalla pankkiin."