Meinaan faktahan on, että mikään ei oo hienompi tapa viettää aikaa ja herättää yleistä pahennusta (ja kenties katkasta siinä sivussa muutama kylkiluu, saada aivotärähdys ja kupsauttaa nurin muutama viaton ohikulkeva mummo), kun sluikkailla märillä kengänpohjilla niitä juna-asemien ramppeja alas missä vauvanvaunuja työnnellään. Parasta se on tehdä aamu- tai iltapäiväruuhkassa, kun mahdollisuus ihmiskeilapallona toimimiseen on suurimmillaan.
MUTTA! Jumalauta, kun ensimmäisen aseman rampit on BETONIA, ja toisessa on JARRUESTEET, niin kyllä siinä vaiheessa alkaa olla mielekkyys ja hauskuus varsin kaukana koko saatanan hommasta. Ja olin perkele vielä oikeen kasannu lunta kengänpohjiin että liukuis paremmin...
Saatanan pyrokraatit ja turvallisuuslainsäädökset mun perse ;<