Turun Sanomien mukaan joulun paluuliikenne on kaahailua lukuunottamatta säilynyt vailla draamaa. Lehdessä siis kerrottiin, että juuri mitään ei ole tällä saralla tapahtunut.
Parhaillaan nautin kirjoittamisen ohella joutilaisuudesta kaukoliikennebussissa jos jokseenkin leipääntyneenä istumiseen. Hyvä niin. Valkoista joulua ei saatu, joten uskaltanen luottaa mahdollisuuksiini välttyä liikenneonnettomuustilastojen epäonnekkaampaan sarakkeeseen kirjaukselta. Kuitenkin kuljetusalan ammattilainen(löytyy tämän kulkuneuvon etuosasta) on kai vielä tänä päivänä ammattinimikkeensä arvoinen, koska ainakaan niiden 15 vuoden aikana, jona olen tiuhaan kaukoliikennettä käyttänyt, ei ole pientä pysähdystä ihmeellisempää tapahtunut. Toisin on yksitysautoilun laita. Itse ajaen arvelisin kohdistavani henkilööni riskin näin kesän tuoreena kuljettajana talvisäässä.
On niin kovin valitettavaa, että Suomen teiltä löytyy yhä sellaisia uskovaisia, jotka pitävät jumalinaan omia ajotaitojaan. Näiden kumppaneina joukossa on omat ajokykynsä kieltäviä ateisteja köröttelemässä aivan liian hiljaisilla tilannenopeuksilla. Rattiin pitäisikin päästää agnostikko(tai nykyluterilainen), joka ei arvaile onko tiellä mustaa jäätä vai sopiiko kaasuttaa, ihminen, joka ei jätä kohtaloaan uskon varaan.
En toivota onnea paluuliikenteeseen. Suosittelen järkeä.